niitä onkin 2

...yllättävän pian. Mulle vauvojen tuplamäärä selvisi jo ihan alkumetreillä, joten on ollut runsaasti aikaa sopeutua. Eka päivä kyllä meni itkua tihrustaessa, onneksi läheiset otti asian tosi innostuneesti ja positiivisesti, se auttoi omaakin fiilistä. Suvussamme on yhdet kaksoset, joita olen itsekin ollut hoitamassa ihan pikkuvauvasta ja vähän nähnyt millaista se on.



Me liityttiin heti paikalliseen Monikkoperheet-yhdistykseen ja käytiin sen järjestämä monikkovalmennus, oli tosi antoisaa jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.



Meillä esikoinen on 3 v. ja kolme lasta oli haaveissa, mutta epäilen että ilman kaksosia tuskin olisi toimerruttu enää kolmatta hankkimaan. Nyt (rv 34+2) ei osaisi muuta ajatellakaan kuin että niitä on kaksi! Onhan se valtava mutos kun kolmihenkisestä perheestä äkkiä tulee viisihenkinen, ja totta kai välillä alkaa hirvittää. Onneksi ihminen on sopeutuvainen eläin :-)



Kovasti tsemppiä!

Reilu viikko sain itsekkin tietää odottavani kaksosia.Ennestään on 4v ja 2v pojat.Mulla ihan samat fiilikset kun kerrottiin kaksi olevan,en missään vaiheessa uskonut että molemmat kiinnittyisi,mutta niin vain kävi.

kyllä siinä muutama päivä meni ja tunteet kävi laidasta laitaan,millä jaksan ja millä me pärjätään,kaikkia mahdollisia sitä tuli mietittyä.Mies kun tekee reissuhommia ja tulee kotiin to illalla,on siinä sitten meikä likalla työsarkaa kerrakseen.



Nyt alkaa jo olla sinut asian kanssa, 9.viikolla vasta mennään ja toivon että pästään loppuun saakka ilman ongelmia.Mua pelottaa juuri se riski mikä liittyy kaksoisraskauteen ja synnytyskin on jo mielessä kuinka se menee,tiedän ettei kannata miettiä tälläisiä nyt, vaan kun niiden aika tulee,mutta minkäs mielelle teet, kun on jo valmiiksi murehtija tyyppiä.



Kaikki tieto on myös tänne tervetullutta,Aiemmat raskaudet mennyt norm.ja syntyneet yli la.Meillä nytten la 12.1.06 mutta sehän on selvää että tämän vuoden puolella syntyy,niin olen ainakin valmistautunut ja jopa siihen että vietän joulun sairaalassa.



Sillä olen lohdutellut itseäni ettei,anneta suurempaa " taakkaa" mitä jaksaa kantaa.Teillä on vielä niin pienet lapset, raskasta se tulee olemaan sullakin, mutta kyllä se palkitaankin kaksinverroin.





Hyviä vointejä ja ihanaa odotusta kyllä se ihminen on sopeutuvainen mihin vaan...

Alkuraskaus oli mullakin raskasta kauhean pahoinvoinnin takia. Esikoinen on reilu 2 ½-vuotias ja uhmaiässä. Sairaslomalle jouduin aika aikaisin töistä, koska mulla oli kivuttomia supistuksia koko ajan ja työ ei auttanut asiaa. Esikoinen tosin syntynyt 2 vkoa lasketun ajan jälkeen eikä ne supistukset mitään sitten aiheuttaneet tässäkään raskaudessa. Mutta samoihin aikoihin, noin 20 viikon jälkeen, alkoi ihmeellinen uupumus, hengästyminen ja huohotus yms ja olo oli paljon raskaampi kuin esikoista odottaessa. Mitään lääketieteellistä tms syytä ei ole ollut enkä ole joutunut mihinkään sairaalahoitoihin yms. Mutta kahden sikiön kasvatus ja verenkierron " hoito" kai jotenkin söi voimia niin paljon.



Nyt olen jo viikolla 36+2 ja olen voinut sitä paremmin mitä pidemmälle raskaus on mennyt. Se kummallinen uupumus ja hengästyminen on hävinnyt ja kai toi mahakin alkaa laskeutua alemmas eikä enää paina keuhkoja. Närästystä tosin on ja nukkuminen alkaa olla hankalaa. Mä olen pitkä, joten sekin varmaan auttaa asiaa. Maha on tietysti iso, mutta äitipolilla yms ovat väittäneet sitä " sopusuhtaiseksi" pituuteen nähden.



Mutta nyt alkaa kyllä jo rasittaa tää odottaminen, en jaksaisi enää. Olen myös semmonen kauhea huolehtimaan kaikkea etukäteen ja koko raskauden olen pelännyt milloin mitäkin. Keskosuutta pelkäsin koko ajan, mutta sillekään ei sitten mitään voi. Mutta lepo on kyllä kaksosraskaudessa tärkeää. Kohtu kasvaa niin voimalla, ettei kannata riskeerata.



tsemppiä ja elä päivä kerrallaan. Yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin!

Onneksi olkoon ensinnäkin! Täältä tulee ensimmäinen neuvo: on tärkeää että ympärillä on ihmisiä jotka jaksavat olla positiivisessa mielessä odotuksessa mukana eivätkä muistuttamassa kaiken aikaa miten rankkaa on tulossa... eli etsiydy semmoseen porukkaan!

Itselläni alkushokki meni aika pian ohi, miehellä kesti vähän kauemmin, mikä olikin aika rankkaa aikaa muutaman viikon. Sittemmin sitä onkin ajatellut itsestään selvyytenä että kaksi tulee, ja yksösten odottajia oon pitänyt jotenkin poikkeustapauksina :)

Varsinkin kaksosraskaudessa tämä 9kk on todella tarpeen, kaksosvanhemmuuteen kasvetaan. Minä oon verrannut tätä esikoisen (2,5v) odotukseen, sekin oli elämänmuutos johon kasvoi, yhtälailla tämä on iso elämänmuutos johon kasvetaan ja uskon että kun kaksoset on mulle suotu niin sitä voimaa ja jaksamistakin sitten varmasti löytyy sen edestä.

Raskausaika on rankkaa... olen ollut sitä mieltä että raskaus ei millään tavoin ole sairaus, mutta kaksosraskaus on kyllä sitä. Itse jäin juuri tällä viikolla (rv 24+3) sairaslomalle. Kohdunsuulla oli jo jotain alkanut tapahtumaan joten hyvä ottaa rennommin varmuuden vuoksi. Tässä vaiheessa on kaikki " loppuraskauden vaivat" jo alkanut kuten närästys, hengästyminen, hapen puute kun keuhkot on kasassa, kylkiluut särkee kun kohtu painaa, kivuttomia suppareita, unettomuus(vaikka unentarve on lisääntynyt) jne. eli ihan sairastamisestahan tämä käy. Nyt kun oon ollut lomalla, mulla on ollut aikaa nukkua kun nukuttaa, miettiä tarkkaan syömiset (mikä auttaa hyvin närästykseen) ja illalla jaksan leikkiä ja olla läsnä esikoiselle ja tietenkin ruoka odottaa valmiina miestä kun tulee väsyneenä töistä :) Eli elämä sujuu taas, ja ihan työstä käy tämä raskaana oleminen niin että veltostuun en ole ainakaan vielä päässyt...

Kaikki menee hyvin kun kuuntelee kehon merkkejä ja kipuja ja elää sen mukaan. Ensimmäiset vaikeudet (supistelut) mulla alkoi rv 18 tienoilla kun kohtu venyi ihan yhtäkkiä kylkiluihin asti. Seuraava oli tuo rv 23-24 kun kohtu tosissaan alkaa painaa sisäelimiä ja kylkiluita.

mamma05ja06:

olenko todellakin ansainnut kaksi lasta lisää?!??

- olet ansainnut, ei kaksosia kaikille suodakaan!

Elise ja Papuset 25 tasan

Meilla oli ihan melkein sama tilanne. Ekassa ultrassa sain tietaa etta tulee kaksi ja suvussa ei oo kummallakaan puolella ollu kaksosia, joten aika shokki oli. Me asuttiin viela ulkomailla silloin. Ajatukseen kylla sitte tottu pikku hiljaa...kaikki meni hyvin ja tytot synty kuukausi ennen laskettua aikaa esikoisen ollessa 1v3kk, joten meilla oli tosi kiiretta alussa. Meilla oli palkattuna pari tyttoa(suomalaisia opiskelijoita)ulkomailla kun asuttin ni ei tunnettu ketaan. Apu on tarpeen, joten sita kannattaa varata jo etukateen, jos pystyy...

Itselläni ei ollut ennestään lapsia, tuplat ovat nyt 4kk ikäisiä ja tällähetkellä päiväunilla...



Raskausaikana voin tosi hyvin, lukuunottamatta närästystä ja jalkojen turvottelua. Alkuaikojen väsymyskin hellitti jossain 16 viikolla. Söin kokoajan Multitabs special 2+ valmistettajotta sain vitamiineja riittävästi. Tottakai vatsan kasvaessa oli tukala olo, mutta selvisin kuitenkin 38rvo asti ja lapset olivat lähes 3kg kumpikin.



Nauti nyt raskaudesta äläkä turhaan murehdi etukäteen. Tässä kuitenkin muutama käytännön vinkki:



Kahta voi imettää yhtäaikaa,kun hankkii kaksosten imetystyynyn. Kannattaa nostaa toinen valmiiksi lähelle, jos imettää toista niin nopeammin saa rinnalle. Jos on pulloruokinnalla, riittävästi vain pulloja valmiiksi jääkaappiin, jotta mieskin tai joku muu voi välillä ruokkia. Yhteiseen rytmiin voi opettaa, esim yöllä syöttää peräkkäin niin itse saa paremmin nukuttua. Sittereissä voi syöttää pulloista kahta vierekkäin.



Omalta kunnalta voi kysyä saako hoitoapua, voit ehkä saada jo loppuraskauden aikana kun esikoinen on noin pieni vielä. Kannattaa valjastaa alkuaikaan kaikki mahd. apu, isovanhemmat ym. Eivät osaa varmaan itse tarjota tai aluksi en osannut itsekään pyytää, kun yritin vain pärjätä. Parasta apua on esim. tuoda valmista ruokaa, pestä pyykkiä, ulkoilla vauvojen kanssa jotta saat sen aikaa nukuttua ja teillä varmaan esikoisen leikittäminen.

Voi olet lottovoittaja!



Kuulosti tutulta, oli se meillekin aluksi kauhee shokki kun ei ollut ajatellutkaan koko asiaa. Mutta äkkiä se alkoi tuntua luontevalta!



Ja kyllä olen niin onnellinen että olen saanut onnen saada kaksoset!



Ihan itkettää ilosta lukea näitä tuplauutisia.



Ota rennosti äläkä murehdi liikaa!



Mukavaa kesää!



Jännä+8,5kk identtiset tytöt.

Meilläkin tuli kaksostieto ekassa ultrassa ja oli todellinen sokki! Ensimmäinen päivä meni hysteerisesti itkien ja nauraen. Ensimmäisen kuukauden aikana oli itku herkemmässä. Pelkäsin tosi paljon kuinka pärjätään ja miten esikoinen suhtautuu. Hän oli 1v9kk kaksosten syntyessä kuukauden ennen laskettua aikaa.

Jotenkin sitä vain onnistui suhtautumaan asiaan ja jokaisessa ultrassa vauvat alkoivat tuntua aina vaan rakkaammilta. Tosin alusta alkaen oli vahvasti mukana myös tunne, että kummastakaan en olisi valmis luopumaan.

Annoin itselleni ihan reilusti luvan olla vihainen, onnellinen, katkera, pelokas, kaikkea mitä tuli vastaan. Aluksi tunteet olivat negatiivisten tunteiden ääripäitä ja mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä lähemmäs päästiin positiivisten tunteiden ääripäitä.

Nyt kaksoset ovat 5kk2vkoa ja esikoinen 2v2kk. Nyt tuntuu siltä, että paremmin ei olisi voinut mennä ja " yksonen" + kaksoset oli juuri se juttu, minkä piti tapahtua meille.



Tiedän, että neuvoja tulee hirvittävät määrät enkä poikkea valtavirrasta. =) Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet! Tietenkin toivon, että koet lähinnä niitä positiivisia tunteita! =)



Aurinkoista kesää!!!

masuli81

+ tyttötrio