Olen ilmeisesti langennut parisuhteeseen narsistin kanssa ja huomaan miten miestä suututtaa, kun olenkin "kova pala"

Miehellä oli tapana haukkua ja mitätöidä minut, sukulaiseni ja ystäväni, jopa työkaverini. Sekä tietenkin hänen omat työkaverit ja myöhemmin alaisensa.

No, huomautin hänelle joka kerta kuinka huonoa käytöstä tuollainen on, ja kun yritti mitätöidä minua, niin sanoin hänelle että ei ole pakko olla parisuhteessa kaltaiseni naisen kanssa ja etsimään paremman ja osoitin ovea.

Mies meni hiljaiseksi joka kerta, ei keksinyt mitään sanottavaa.

Pian sitten erosinkin miehestä ja ignoorasin hänet täysin. Yrittää vielä vuosienkin jälkeen lähestyä milloin mitäkin kautta. En vastaa viesteihin, en hyväksy Facebook kaveriksi ym.

Uppista heijaa

Jos ap on normaali, tervepäinen ihminen, hän lähtee tuosta suhteesta.

Miksi ihmeessä tuhlata aikaansa taisteluun? Turhaa itsensä kiusaamista.

Kuten täällä jo kommentoitiin: narsistia voi parhatkten näpäyttää jättämällä se kuin nalli kalliolle. Ja sen jälkeen ei soitella eikä vasta puheluihin/viesteihin. Kerrsta poikki 100%.

Ap:n kannattaa keskittyä toipumaan masennuksestaan. Ja myöhemmin uutta matoa koukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Kun narsisti valitsee uhrin niin se on jo hylkääminen. Kiusaaminen alkaa siinä kohtaa. Narsisti ei ota uhrikseen ihmisiä jotka kipeästi haluaa pitää elämässään joten peli on ohi jo alussa. Narsisti ei tunne mitään uhriaan kohtaan, mutta nauttii kaaoksen ja kärsimyksen tuottamisesta.

Kaikki luonnehäiriöt eivät ole narsismia.

Exäni käyttäytyi todella kamalasti, hiljalleen murensi lisää jo ennestään huonoa itsetuntoani käyttäen aseena arkoja asioita, joita olin kertonut silloin kun luulin häntä vielä hyväksi ihmiseksi. Alkoi myös sairaalloinen mustasukkaisuus jatkuvine pettämissyyttelyineen ja kuulusteluineen. Mukaan lopulta fyysinen väkivalta.

Kaiken keskellä kuitenkin pelkäsi jätetyksi tulemista, vaikka kaikella tavalla teki suhteesta aivan kamalan.

Kun ekan kerran sanoin ääneen eroajatuksesta, hätääntyi ja alkoi anella etten jättäisi.

Kaiken huonouden pisti tietenkin niskoilleni niin, että hän osaisi kuulema olla maailman ihanin mies, kunhan minä vaan ymmärtäisin olla ärsyttämättä häntä.

Kun lopulta oikeasti jätin hänet, alkoi vuosien vaino. Edelleen täytyy pitää kaikki tiedot asuinkuntaa myöten salaisina.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on valtava tarpeeton riski ap:lle, mutta mua kyllä suoraan sanottuna kiinnostaisi, miten narsisti toimii jos toinen ei mene mukaan hänen häiriintyneisiin juttuihinsa. Esim.

Puoliso on lähdössä kavereitten kanssa ulos.

Narsisti: hei mä keksin! Jää sittenkin kotiin, vietetään ihana ilta kahdestaan (tms. olen huono keksimään).

Puoliso: ihana idea, mutta toisella kertaa. Mä lähden nyt ulos kuten sovittu. Moikka!

Narsisti: tekee/sanoo mitä (jos väkivalta ei ole vielä kuvioissa)?

Narsisti: mököttää

Puoliso: onko jokin vialla?

N: no mietipä sitä

Puoliso: Heh, en mieti. Jos jokin on vialla, kerro se mulle suoraan kuin aikuinen. Mietipä sinä sitä.

N: sanoo mitä?

Siitä tulee kurittoman "vintiön" ja häneen ikuisella kärsivällisyydellä suhtautuvan YH-äidin suhde. Maanläheinen, moraalisesti ylivoimainen ja verbaalisesti lahjakas ihminen on sellainen, josta kiitollisuudenvelalla ja manipuloinnilla pelaavan ihmisen on vaikea saada otetta.

Esimerkiksi mökötystilanteessa ei voi lähteä piikittelemään, vaan se ikuisesti kärsivällinen autoritaarinen äitihahmo kertoisi, että N voi kertoa asiansa asiallisesti tai kirjoittaa vaikka kirjeen, jotta saa ajatuksensa jäseneltyä. Äitihahmo voi myös tiedustella, miltä narskusta tuntuu - onko möykky mahassa, puristaako rintakehää? - mutta mikäli hän ei saa aikuismaista vastausta, hän poistuu tilasta kuin riippumaton ja autonominen ihminen konsanaan.

Sellainen teflonpintainen yhdistelmä Yodaa ja äiti Teresaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on valtava tarpeeton riski ap:lle, mutta mua kyllä suoraan sanottuna kiinnostaisi, miten narsisti toimii jos toinen ei mene mukaan hänen häiriintyneisiin juttuihinsa. Esim.

Puoliso on lähdössä kavereitten kanssa ulos.

Narsisti: hei mä keksin! Jää sittenkin kotiin, vietetään ihana ilta kahdestaan (tms. olen huono keksimään).

Puoliso: ihana idea, mutta toisella kertaa. Mä lähden nyt ulos kuten sovittu. Moikka!

Narsisti: tekee/sanoo mitä (jos väkivalta ei ole vielä kuvioissa)?

Narsisti: mököttää

Puoliso: onko jokin vialla?

N: no mietipä sitä

Puoliso: Heh, en mieti. Jos jokin on vialla, kerro se mulle suoraan kuin aikuinen. Mietipä sinä sitä.

N: sanoo mitä?

Siitä tulee kurittoman "vintiön" ja häneen ikuisella kärsivällisyydellä suhtautuvan YH-äidin suhde. Maanläheinen, moraalisesti ylivoimainen ja verbaalisesti lahjakas ihminen on sellainen, josta kiitollisuudenvelalla ja manipuloinnilla pelaavan ihmisen on vaikea saada otetta.

Esimerkiksi mökötystilanteessa ei voi lähteä piikittelemään, vaan se ikuisesti kärsivällinen autoritaarinen äitihahmo kertoisi, että N voi kertoa asiansa asiallisesti tai kirjoittaa vaikka kirjeen, jotta saa ajatuksensa jäseneltyä. Äitihahmo voi myös tiedustella, miltä narskusta tuntuu - onko möykky mahassa, puristaako rintakehää? - mutta mikäli hän ei saa aikuismaista vastausta, hän poistuu tilasta kuin riippumaton ja autonominen ihminen konsanaan.

Sellainen teflonpintainen yhdistelmä Yodaa ja äiti Teresaa.

Totta. Mutta miksi kukaan tervejärkinen ihminen haluaisi ryhtyä ikuisesti kärsivälliseksi yh-äidiksi aikuiselle vintiölle?

Tuossa aiemmassa Narsistin ja Puolison sananvaihdossa tykkäsin erityisesti kohdasta:

"Narsisti: no mietipä sitä

Puoliso: Heh, en mieti. Jos jokin on vialla, kerro se mulle suoraan kuin aikuinen. Mietipä sinä sitä."

Tuo "Heh, en mieti" on täyttä kultaa :D

Vierailija kirjoitti:

Olet itse sairas jos jäät suhteeseen pelataksesi jotain valtapeliä. Mietipä sitä. 

Juuri tätä tulin itsekin sanomaan.

Kukaan normaalin persoonallisuuden omaava ihminen ei ole suhteessa narsistin kanssa ainakaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuo on valtava tarpeeton riski ap:lle, mutta mua kyllä suoraan sanottuna kiinnostaisi, miten narsisti toimii jos toinen ei mene mukaan hänen häiriintyneisiin juttuihinsa. Esim.

Puoliso on lähdössä kavereitten kanssa ulos.

Narsisti: hei mä keksin! Jää sittenkin kotiin, vietetään ihana ilta kahdestaan (tms. olen huono keksimään).

Puoliso: ihana idea, mutta toisella kertaa. Mä lähden nyt ulos kuten sovittu. Moikka!

Narsisti: tekee/sanoo mitä (jos väkivalta ei ole vielä kuvioissa)?

Narsisti: mököttää

Puoliso: onko jokin vialla?

N: no mietipä sitä

Puoliso: Heh, en mieti. Jos jokin on vialla, kerro se mulle suoraan kuin aikuinen. Mietipä sinä sitä.

N: sanoo mitä?

Siitä tulee kurittoman "vintiön" ja häneen ikuisella kärsivällisyydellä suhtautuvan YH-äidin suhde. Maanläheinen, moraalisesti ylivoimainen ja verbaalisesti lahjakas ihminen on sellainen, josta kiitollisuudenvelalla ja manipuloinnilla pelaavan ihmisen on vaikea saada otetta.

Esimerkiksi mökötystilanteessa ei voi lähteä piikittelemään, vaan se ikuisesti kärsivällinen autoritaarinen äitihahmo kertoisi, että N voi kertoa asiansa asiallisesti tai kirjoittaa vaikka kirjeen, jotta saa ajatuksensa jäseneltyä. Äitihahmo voi myös tiedustella, miltä narskusta tuntuu - onko möykky mahassa, puristaako rintakehää? - mutta mikäli hän ei saa aikuismaista vastausta, hän poistuu tilasta kuin riippumaton ja autonominen ihminen konsanaan.

Sellainen teflonpintainen yhdistelmä Yodaa ja äiti Teresaa.

Totta. Mutta miksi kukaan tervejärkinen ihminen haluaisi ryhtyä ikuisesti kärsivälliseksi yh-äidiksi aikuiselle vintiölle?

Tuossa aiemmassa Narsistin ja Puolison sananvaihdossa tykkäsin erityisesti kohdasta:

"Narsisti: no mietipä sitä

Puoliso: Heh, en mieti. Jos jokin on vialla, kerro se mulle suoraan kuin aikuinen. Mietipä sinä sitä."

Tuo "Heh, en mieti" on täyttä kultaa :D

AP kertoo olevansa masentunut, ehkä hänelle olisi parannus jos tuntuisi edes pahalta?

Sehän se pointti onkin - ei anna yhtään siimaa ja on niin itsellinen, ettei mikään oikuttelu keikauta omaa tyyntä mielentilaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli tapana haukkua ja mitätöidä minut, sukulaiseni ja ystäväni, jopa työkaverini. Sekä tietenkin hänen omat työkaverit ja myöhemmin alaisensa.

No, huomautin hänelle joka kerta kuinka huonoa käytöstä tuollainen on, ja kun yritti mitätöidä minua, niin sanoin hänelle että ei ole pakko olla parisuhteessa kaltaiseni naisen kanssa ja etsimään paremman ja osoitin ovea.

Mies meni hiljaiseksi joka kerta, ei keksinyt mitään sanottavaa.

Pian sitten erosinkin miehestä ja ignoorasin hänet täysin. Yrittää vielä vuosienkin jälkeen lähestyä milloin mitäkin kautta. En vastaa viesteihin, en hyväksy Facebook kaveriksi ym.

Mun exäkin meni ainoita kertoja elämässään hiljaiseksi kun tein saman. Kuuntelin sitä haukkumista ja mikä kaikki mussa on vialla silmät pyöreänä ja yhdyin mielipiteeseen. Totesin että jos hän oikeasti musta niin ajattelee, niin ei hyvä luoja oonpa mä kyllä harvinaisen pska nainen, en halua enkä aio sen elämää pilata ja aion kyllä hävitä, ei kenenkään pitäisi katsella niin kamalaa puolisoa.

Ja joo jossain vaiheessa se väkivalta meni fyysiseksi kun sanoin vastaan.

En kyllä ap lähtisi sotimaan, arvosta itseäs enemmän.

Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe. Mua kiinnostaa keittiöpsykologia ja esim just tuo, että miten narsisti käyttäytyy parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei saa vedettyä mukaan peleihinsä. Paljonhan kuulee sitä, että joku narsisti on niin mahdottoman hyvä puhumaan, että saa manipuloitua uhrikseen kenet vaan. Mun on niin vaikea uskoa tuota! En millään pysty kuvittelemaan, että esim itsestäni saisi mitenkään narsistin uhria. Olen hyvällä itsetunnolla ja korkealla omanarvontunnolla varustettu itsenäinen nainen. En siedä mitään määräilyä ja tunnistan helposti kaikenlaiset sosiaaliset pelit. Miten narsisti saa tällaisen pauloihinsa? En oikeasti usko, että mitenkään. Joko narsku alkaisi käyttäytyä (=epätodennäköistä) tai minä päättäisin suhteen.

ehjä aloittajakin on joku psykopaatti? jos toi on sun suunnitelmasi

olin minäkin, kaunis itsevarma, menestynyt, sosiaalisesti taitava  jne. Mutta kun erittäin komea, silloin varsin viehättävä persoona päätti saada minut, jne. . rakastuin, vaikken ole rakastuvaa tyyppiä. Hurrikaania kesti noin 5 vuotta, onneksi hän löysi nuoremman ja alttiimman ja pääsin eroon . Pari vuotta kesti omaksi itsekseni palautuminen, mutta opin tärkeitä asioita itsestäni ja elämästä. Nykyään olen hyvässä parisuhteessa  normaalin ihmisen kanssa jossa saan olla oma itseni. Se on se tärkein.

Masentuneena ajattelit kestäväsi ja jaksavasi haasteen? Aikamoinen uhraus tuo leikki, jos menetät mielenterveytesi kokonaan, todennäköisesti niin käy.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kuin peiliin katsoisi. narsisti pyrkii hajottamaan minäkuvasi. Lopulta et tiedä kumpi teistä oli se joka oli alun perin se sairas. Kuulostat siltä että pirstoutumisesi on jo alkanut.

Tämä. Narsisti alisti, valehteli, manipuloi, mitätöi, tuhosi elämääni ja hakkasi. Kukaan ei tiennyt mitään. Suhteen lopettaessa narsisti maalaili joka paikassa kuvaa, että oli se uhri. Sai sympatiaa. Minusta maalattiin se hullu akka, kun lopulta kaikki purkautui minun raivokohtaukseen, joka loi lisää pontta narskun "uhritarinaan"( häähää, mähän sanoin, että toi akka on mielisairas). Nää nauttii siitä, että saa esittää sitä uhria. Ne toivoo, että uhri sekoaa ja syyttävä sormi osoittaa siten uhria kohti. Vaikka itse narsisti olisi saanut aikaan uhrin "sekoamisen".

Narsisti tuhoaa kaiken ympäriltäsi, rikkoo ihmissuhteet valehtelmalla ja manipuloimalla, eristämällä. Empatiaa ei ole, ei katumusta. Narsku hakkasi minut mustelmille, eikä edes silloin katunut asiaa, koska olin "hankala". Narsku ei pyydä anteeksi, koska hän oikeuttaa aina tekonsa esimerkiksi siksi, että narskua vain sattui ärsyttämään toisen naama.

Elämä ei enää ikinä ole samanlainen, mitä se oli ennen narsistia. Narsisti aiheuttaa uhrissa usein postraumaattisen stressin. Uhrin minuus on tuhottu, eikä hän tiedä kuka edes on. Minulla oli tunne, että olen vain tyhjä kuori. Kaikki valo oli kadonnut sielusta ja sen tilalle oli tullut vain pelkkä pimeys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tyhmempää syytä jäädä suhteeseen vielä kuullutkaan. Uskon, että voitat, sillä vikaa sinussakin heittämällä on :D

Tavallaan ymmärrän ap:ta. Narsistin kanssa naimisissa olleena toivon hänen löytävän joku päivä naisen joka antaa takaisin.

Jep. Mut masentunut ihminen on harvoin se, joka antaa narskulle takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe. Mua kiinnostaa keittiöpsykologia ja esim just tuo, että miten narsisti käyttäytyy parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei saa vedettyä mukaan peleihinsä. Paljonhan kuulee sitä, että joku narsisti on niin mahdottoman hyvä puhumaan, että saa manipuloitua uhrikseen kenet vaan. Mun on niin vaikea uskoa tuota! En millään pysty kuvittelemaan, että esim itsestäni saisi mitenkään narsistin uhria. Olen hyvällä itsetunnolla ja korkealla omanarvontunnolla varustettu itsenäinen nainen. En siedä mitään määräilyä ja tunnistan helposti kaikenlaiset sosiaaliset pelit. Miten narsisti saa tällaisen pauloihinsa? En oikeasti usko, että mitenkään. Joko narsku alkaisi käyttäytyä (=epätodennäköistä) tai minä päättäisin suhteen.

- jos eksä halusi käydä Helsingissä ja kieltäydyin tulemasta mukaan, niin hän kertoi kummankin Etelä-Suomen-sukulaisille, että me molemmat olemme tulossa silloin ja silloin, olisi kiva nähdä jne.. Korjasin häpeilemättä, että tämä plääni on suunniteltu ilman suostumustani ja että en ole tulossa.

- mies sai "sairaskohtauksia", jos olimme minulle mieleisellä matkalla. Näin hänen esitystensä lävitse ja pyysin häntä harjoittamaan sen verran itsetuntemusta, että hän tulisi mukaan vain sellaisille matkoille, joissa hän haluaisi olla mukana. Kun "sairas" mies jäi huomiotta, hän tokeni noin tunnissa.

- mies yritti ajaa minut valintatilanteisiin, hän esimerkiksi järjesti juhlia päällekkäin omien, aiemmin sovittujen menojeni kanssa. Kerrankin olin sopinut tapaamisen sukulaiseni kanssa, ja 20 min ennen sukulaiseni saapumista mies ilmoitti, että minä olen tervetullut yhteisten ystäviemme illanviettoon. Minä kerroin hänelle, että lupaukset hoidetaan sopimisjärjestyksessä, ja että jos hän haluaa minun osallistuvan illanviettoihin, niin hän voi ilmoittaa niistä minulle ajoissa. Sukulaiseni oli tullut 300 km päästä ja mies oli todellakin tiennyt hänen tulostaan!

- suhde tosiaan toimi hyvin niin kauan kuin mies ei oikein osannut loukata minua. Mutta kun hän ensimmäisen kerran pääsi ihon alle, niin hän alkoi maalailla minusta kuvaa ensin luonnevikaisena, sitten mielenhäiriöisenä ja loppuviimein mielisairaana. Ensimmäisen kunnon riidan jälkeen hän haukkui minut hulluksi äidilleen. Minä aloin tietenkin valmistella eroa, koska en halunnut olla niin hirveässä suhteessa, kuin millaiseksi mies sitä kuvaili. Miehen mielestä minun olisi pitänyt olla valmis pariterapioihin, korjaamaan pääni jne. humpuukia. Veljeni myös kertoi minulle (samalla, kun nauroi katketakseen), että se niljake oli yrittänyt uskotella minun suvulleni, että minä olen tullut sairaaksi ja hulluksi :D Mutta hänen juttunsa eivät oikein ottaneet tuulta alleen, eikä vähiten sen takia että eron jälkeen hän olisi kuitenkin halunnut minut takaisin. 

Pidin häntä tosiaan vain mukavalla tavalla lapsellisena, mutta itsekkyys ja ongelmanratkaisutavat osoittivat hänen olevan ihan henkisesti lapsi. Sellaisen ihmisen kanssa voi olla mukavaa pari kuukautta tai puolitoista vuotta, mutta sanoisin että ei ole wörtti. Enkä minä ole tätä ihmistä edes diagnosoimassa, hän oli perinteinen lapsellinen kuspo.

joku kinkki yritti kovasti uhota ettö joku mies murtuu, kun ei ollut mies kysynt tätä oliota perään roikkumaan ja häiriköimään. 

mutta sivusta vaikuttujana, kinkki musertui omiin ongelmiinsa ja hankkii riitaa myös muidenkin kanssa, ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe. Mua kiinnostaa keittiöpsykologia ja esim just tuo, että miten narsisti käyttäytyy parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei saa vedettyä mukaan peleihinsä. Paljonhan kuulee sitä, että joku narsisti on niin mahdottoman hyvä puhumaan, että saa manipuloitua uhrikseen kenet vaan. Mun on niin vaikea uskoa tuota! En millään pysty kuvittelemaan, että esim itsestäni saisi mitenkään narsistin uhria. Olen hyvällä itsetunnolla ja korkealla omanarvontunnolla varustettu itsenäinen nainen. En siedä mitään määräilyä ja tunnistan helposti kaikenlaiset sosiaaliset pelit. Miten narsisti saa tällaisen pauloihinsa? En oikeasti usko, että mitenkään. Joko narsku alkaisi käyttäytyä (=epätodennäköistä) tai minä päättäisin suhteen.

- jos eksä halusi käydä Helsingissä ja kieltäydyin tulemasta mukaan, niin hän kertoi kummankin Etelä-Suomen-sukulaisille, että me molemmat olemme tulossa silloin ja silloin, olisi kiva nähdä jne.. Korjasin häpeilemättä, että tämä plääni on suunniteltu ilman suostumustani ja että en ole tulossa.

- mies sai "sairaskohtauksia", jos olimme minulle mieleisellä matkalla. Näin hänen esitystensä lävitse ja pyysin häntä harjoittamaan sen verran itsetuntemusta, että hän tulisi mukaan vain sellaisille matkoille, joissa hän haluaisi olla mukana. Kun "sairas" mies jäi huomiotta, hän tokeni noin tunnissa.

- mies yritti ajaa minut valintatilanteisiin, hän esimerkiksi järjesti juhlia päällekkäin omien, aiemmin sovittujen menojeni kanssa. Kerrankin olin sopinut tapaamisen sukulaiseni kanssa, ja 20 min ennen sukulaiseni saapumista mies ilmoitti, että minä olen tervetullut yhteisten ystäviemme illanviettoon. Minä kerroin hänelle, että lupaukset hoidetaan sopimisjärjestyksessä, ja että jos hän haluaa minun osallistuvan illanviettoihin, niin hän voi ilmoittaa niistä minulle ajoissa. Sukulaiseni oli tullut 300 km päästä ja mies oli todellakin tiennyt hänen tulostaan!

- suhde tosiaan toimi hyvin niin kauan kuin mies ei oikein osannut loukata minua. Mutta kun hän ensimmäisen kerran pääsi ihon alle, niin hän alkoi maalailla minusta kuvaa ensin luonnevikaisena, sitten mielenhäiriöisenä ja loppuviimein mielisairaana. Ensimmäisen kunnon riidan jälkeen hän haukkui minut hulluksi äidilleen. Minä aloin tietenkin valmistella eroa, koska en halunnut olla niin hirveässä suhteessa, kuin millaiseksi mies sitä kuvaili. Miehen mielestä minun olisi pitänyt olla valmis pariterapioihin, korjaamaan pääni jne. humpuukia. Veljeni myös kertoi minulle (samalla, kun nauroi katketakseen), että se niljake oli yrittänyt uskotella minun suvulleni, että minä olen tullut sairaaksi ja hulluksi :D Mutta hänen juttunsa eivät oikein ottaneet tuulta alleen, eikä vähiten sen takia että eron jälkeen hän olisi kuitenkin halunnut minut takaisin. 

Pidin häntä tosiaan vain mukavalla tavalla lapsellisena, mutta itsekkyys ja ongelmanratkaisutavat osoittivat hänen olevan ihan henkisesti lapsi. Sellaisen ihmisen kanssa voi olla mukavaa pari kuukautta tai puolitoista vuotta, mutta sanoisin että ei ole wörtti. Enkä minä ole tätä ihmistä edes diagnosoimassa, hän oli perinteinen lapsellinen kuspo.

Ja tosiaan. Suhteen aikana kuulin omasta suustani seuraavia asioita:

"Minä en ole sinun äitisi. "

"Minä en kykene lukemaan sinun ajatuksiasi."

"Olen autonominen ihminen."

"Älä kerro minulle noin henkilökohtaisia asioita ystävistäsi."

"Meidän näkemyksemme todellisuudesta ovat erilaiset."

Meni kylläkin hetki, ennen kuin sanojeni sisältö pääsi tietoisuuteeni asti :D Jos joutuu kommentoimaan puolisolleen sitä, että jomman kumman realiteettientaju sakkaa, niin ehkä on aika lopettaa se suhde... tutustuin termiin 'gaslighting' vasta suhteen päättämisen jälkeen... Olin näköjään aika immuuni sille, ajattelin vain että mies on aika huonomuistinen, puhuu nopeammin kuin ajattelee ja/tai suoranainen tomppeli :'D

Ap. Miksi sanot miestäsi narsistiksi ilman diagnoosia. Edellisen vaimon mielenterveysongelmat voivat johtua aivan muusta. Usein ihminen haluaisi keskustella asioista, mutta hän ei osaa ja siksi alkaa vihjailla ikävästi. Vastakkainassettuminen on väärä tie. Se herättää taistelutahtoa. Tehän olette yhdessä ja teidän yhteiselämä on tärkeää. Tue sitä.