Onko tästä mahdollista saada parisuhde...

No onko hänellä hyviä syitä olla epävarma? Jos ei, niin sitten tunteet eivät ehkä ole riittävän syviä sinua kohtaan.

Bipo?

Miksi et ota tervettä ihmistä puolisoksesi?

Ei ole tuulesta temmattu se väite, että jos et osaa olla onnellinen yksin, et osaa olla onnellinen myöskään toisen kanssa. Jokaikinen ihminen , vaikka muuta väittäisi joutuu käsittelemään entiset suhteensa ja eronsa ihan itse. Mitä nopeammin erosta hyppää uuteen suhteeseen, sitä todennäköisempää on, että ei ole itse sitä eroa ehtinyt käsitellä loppuun ja jossain vaiheessa uutta suhdetta eteen tulee isoja ongelmia. 

Suhteen päättyminen on harvoin vain toisesta osapuolesta johtuvaa. Ihminen, joka ei käsittele omaa osuuttaan pieleen menneestä suhteesta jatkaa todennäköisesti samaa omaa toimintamalliaan uusissakin suhteissa. 

Hänellä on huonoja suhteita taustalla. Siksi on epävarma.

Kuitenkin hän sanoo, ettei ole jättämässä minua ja ensi vklp:na nähdään; sanoo että sitten näkee onko tunteet aitoja/tosia ja miltä tuntuu olla yhdessä? Tuo asettaa isot paineet itselle miten antaa itsestä mahd. hyvä/fiksu kuva, että tämä juttu jatkuisi.

Se vain harmittaa kovasti, kun tuntui kaikki jo niin toimivalta ja luontevalta. Juttu on kokenut sujuvasti alusta asti. Viestejä kulkenut useita kertoja päivässä puolin toisin koko viikon ajan. Siksi aloin jo luottamaan häneen ja annoin tunteitteni kasvaa - ehkä liikaakin.

Nyt sitten taas yrittää tunteita tasoittaa ja vähentää. Kun täytyy varautua siihenkin, että juttu ei jatku ensi viikonlopun jälkeen. Ja ettei olisi niin rikki henkisesti sen jälkeen itsekin.

Mutta sitten kun näin tunteet vetää alas, niin siinä on sitten oma homma saada ne ylös, kun hänet ensi viikonloppuna tapaa. Ettei hälle sitten tule tunne, ettei hän muka kiinnosta minua enää tai ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on huonoja suhteita taustalla. Siksi on epävarma.

Kuitenkin hän sanoo, ettei ole jättämässä minua ja ensi vklp:na nähdään; sanoo että sitten näkee onko tunteet aitoja/tosia ja miltä tuntuu olla yhdessä? Tuo asettaa isot paineet itselle miten antaa itsestä mahd. hyvä/fiksu kuva, että tämä juttu jatkuisi.

Tää kertoo karua kieltään, että olette vasta hetken tutustuneet toisiinne, eli vielä ei voi mitään tietää, tuleeko teistä jotain vai ei, ei edes tuon tulevan viikonlopun jälkeen. Anna nyt teille vaan aikaa. Älä esitä mitään, älä myy itseäsi ihanampana kuin oletkaan.

Viestittely on niin helppoa ja vaivatonta. Tavatessa mukaan tulee ihmisestä muitakin ulottuvuuksia, ja mielikuva ei ehkä vastaakaan todellisuutta.

Totta. Viikko vasta tunnettu ja viestejä lähetetty.

En ole ikänä näin vahvasti tuntenut toista ihmistä kohtaan, kuin nyt tunnen. Kyllä tämä minusta jotain kertoo tuota toista ihmistä kohtaan.

Itse haluaisin olla juuri hänen kanssaan.

Tietysti tuokin puoli on otettava huomioon.

Mutta paljon meillä on yhdistäviä tekijöitä. Samankaltaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Viikko vasta tunnettu ja viestejä lähetetty.

En ole ikänä näin vahvasti tuntenut toista ihmistä kohtaan, kuin nyt tunnen. Kyllä tämä minusta jotain kertoo tuota toista ihmistä kohtaan.

Itse haluaisin olla juuri hänen kanssaan.

Mitä se sinusta sitten kertoo?

Minusta se voi kertoa monemoista mm sitä, että sun on pakko löytää itsellesi joku, ja tämä tuntuu siihen sopivalta. Ja sitä, että olet epätoivoinen, nuori, vanha, malttamaton, epävakaa yms jne , valitse vapaasti :D

Siis viikon olette tunteneet?

Ei siinä ajassa kertakaikkiaan voi miettiä vielä, että tuleeko jutusta yhtään mitään. Asiaa ei edes kannata puhua. Todellakaan ei kannata. Sanot sille, että ei mietitä sitä asiaa eikä puhuta siitä yhtään. Tapaillaan vaan jos tuntuu hyvältä ja jos ei tunnu niin sitten se loppuu.

Ja lopeta heti se, että yrität näyttää itsestäsi vain parhaita puolia.

Te olette varmaan tosi nuoria, eikö? Relatkaa nyt tosissaan ja miettikää.

Itse sopisin toisen osapuolen kanssa, että ei tapailla kolmansia osapuolia niin kauan kuin tapaillaan vaikka ette seurustelekaan vaan vain tapailette. Jos se ei sovi, niin vetäisin omat johtopäätökseni ja jättäisin koko leikin. Näin olen toiminut ja ikää on 45 ja hyvin on toiminut. Ei pidä puskea parisuhdetta, mutta pitää antaa sille mahdollisuus kehittyä. Jos ei ole sellaista tunnetta, että voi hetkeksi pysähtyä katsomaan tuleeko hommasta mitään, niin silloin ei ole riittävästi vetovoimaa pelissä.

Ollaan nelikymppisiä kumpikin. Ei siis enää nuoria aikuisia.

Alun epävarmuus voi kyllä haitata suhdetta myös tulevaisuudessa, vaikka teistä nyt pari tulisikin.

Meillä alku oli epävarma, koska toinen oli epävarma tunteistaan eikä ollut täysin yli entisestä suhteestaan.

Mä opin painamaan tunteitani alas ja sitten kun toinen oli varma, mä en enää ollutkaan. Roolit vaihtuivat.

Nyt mietitään saadaanko tämä korjattua vai ei.

Viikko on hirmu lyhyt aika edes mitenkään tutustua syvemmin.

Jos olette vielä viestien varassa, niin sitä huonommin.

Itse ahdistusin jos viikon viestien jälkeen täytyisi alkaa miettiä onko tästä parisuhteeseen tai onko tämä nyt parisuhde tms.

Edetkää ihan rauhassa, tutustukaa, jutelkaa, viettäkää aikaa yhdessä ja myös erikseen, ei koko aikaa yhdessä vielä.

Kyllä se siitä sitten selkenee tuleeko parisuhdetta vai ei ja millä tasolla jatkossa olette.

Älä painosta itseäsi äläkä toista, se ei ainakaan asioita edistä.

Olen ollut suhteessa epävarman ja jollain tapaa sillä oli myös mielenterveyden kanssa jotain ongelmaa, kehitteli normaaleistakin asioista omia harhojaan, kun ei vain uskonut että olen esimerkiksi kaupassa. Olin hänen mielestään pettämässä jos puhelin jäi vaikka autoon, tai en vastannut heti viesteihin.

Epävarmuus tulee usein siitä jos ei ole käsitellyt niitä edellisiä suhteitaan.

Ei osaa olla itsensä kanssa, vaan aina pitää olla joku vierellä.

Tuo kaiken suhteeseenne mikä on ollut pielessä edellisessä suhteessakin, koska ei ole käsitellyt eroa vaan hyppää uuteen kelkkaan ja luulee että nyt tämä onnistuu.

MIstä tiedät onko edes vapaa? Epävarmana soutaa ja huopaa naisten välillä, vaimonsa ja muiden, et ehkä ole ainoa, et edes ainoa ns. toinen nainen. Voisi olla vaikka minun ex-puolisoni, valehdella hän kyllä osaa. Perui suunnitelmamme juuri tulevalle viikonlopulle, koska on lähdössä ex-tempore jonnekin. Kertoi paikan, mutta kuten sanottua, valehdella osaa. Minun kontolleni sitten jäi parsia tämä viikonloppu kuntoon. 

Mä olin täysin rikki ja kaikinpuolin epävarma kaikesta, kun tapasin nykyisen mieheni. Olin tullut petetyksi ja jätetyksi edellisessä suhteessani, jonka päättymisestä oli tuossa vaiheessa jo kaksi vuotta aikaa. Pelkäsin kuollakseni rakastumista ja uutta pettymystä ja käyttäydyin näin jälkikäteen ajatellen melko sekopäisesti.

Mies onneksi pysyi vakaana ja turvallisena ja jaksoi kerta toisensa jälkeen vakuuttaa, että pitää minusta ja haluaa olla kanssani. Hänen kaikki toimintansa oli sillä tavalla läpinäkyvää, ettei minun tarvinnut kertaakaan epäillä hänen sanojaan tekemisistään tai olemisistaan. Toki itsekin panostin, etten skitsoile hänen menemisistään ja pidin kokoajan mielessä, että ne pelot on vain minun päässäni.

Pikkuhiljaa pahimmat pelot jäivät taka-alalle ja luottamus kasvoi. Jopa oma itseluottamukseni. Olen valtavan kiitollinen, että hän jaksoi minua ja epävarmuuttani, eikä luovuttanut, vaikka kuinka pelkäsin ja tempoilin. Olemme nyt olleet yhdessä 1,5 vuotta ja rakastan häntä valtavasti. Ja hän minua. ❤️

Mun mielestä on luonnollista, että suhteen alkuaika on epävarmaa ja kuluttavaa. Saati, jos toinen saanut siipeensä pahastikin menneisyydessä. Ei kaikilla ole uskallusta heittäytyä tunteen varaan. Eli, olennainen kysymys lienee, oletko valmis antamaan aikaa ja katsomaan, voiko jotakin kehittyä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuulesta temmattu se väite, että jos et osaa olla onnellinen yksin, et osaa olla onnellinen myöskään toisen kanssa. Jokaikinen ihminen , vaikka muuta väittäisi joutuu käsittelemään entiset suhteensa ja eronsa ihan itse. Mitä nopeammin erosta hyppää uuteen suhteeseen, sitä todennäköisempää on, että ei ole itse sitä eroa ehtinyt käsitellä loppuun ja jossain vaiheessa uutta suhdetta eteen tulee isoja ongelmia. 

Suhteen päättyminen on harvoin vain toisesta osapuolesta johtuvaa. Ihminen, joka ei käsittele omaa osuuttaan pieleen menneestä suhteesta jatkaa todennäköisesti samaa omaa toimintamalliaan uusissakin suhteissa. 

Kun osaa olla onnellinen yksin, ei ole mitenkään itsestäänselvää, että olisi onnellinen toisen kanssa yhdessä. Minä olen tämmöinen itsenirakastaja, ja taidanpa viihtyä keskenäni jatkossakin. Toistaiseksi kukaan ei ole tuonut elämääni mainittavaa lisäarvoa, päinvastoin, oma onnellisuuteni on usein joutunut vaakalaudalle kumppaniehdokkaita tapaillessa.