Naisvaltaiset työpaikat ovat unelma verrattuna miesvaltaisiin työpaikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minua kohdellaan kuin kuningatarta! Ikinä ei ole kukaan sanonut pahasti tai alentavasti. Mistään ahdistelusta ei tietoakaan. Kiittävät vuolaasti kun autan jossain asiassa (=teen työtäni). Olen saanut jopa kukkia ja suklaata, ihan muuten vaan. Illanvietoissa miehet tanssittavat ja juttelevat minulle hymy korvissa. Joskus olen vähän ihmetellytkin, miten minulle ollaan niin ihania. Ikää on 40v, ei mallin kroppaa, mutta en sentään mikään suohirviökään ole.

Miksi pitää mainita ulkonäkö? Ihanko oikeasti tuo on se, mistä lähdet miettimään, että miksi työkaverit tykkäävät/eivät tykkää sinusta?

Itse väittäisin, että parhaimpia työpaikkoja on paikat, joissa on aika tasaisesti molempia. Mies-ja naisenergiat ikään kuin tasapainottavat toisiaan. Naisvaltaisilla paikoilla on varmasti piiloaggressioita ja turhaa märinää ja väninää, mutta yhtälailla olen kuullut huonoa miesvaltaisista työpaikoista ihan ensikäden tietona. Niissäkin on pashkanjauhantaa, perseilyjä, välinpitämättömyyttä ja selkäänpuukotusta. En usko, että nämä ovat niinkään sukupuolisidonnaisia juttuja, kuin työpaikan ilmapiirin ja työulttuurin sekä onnistuneen johdon ja työn järjestämisen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset jutut mammoilla tänään.

Mahtaa olla raskasta elää noin täynnä vihaa.

On todellakin raskasta elää nykyään kun tuntuu ettei ihmisillä ole toisilleen yhtään mitään muuta annettavaa kuin vihaa, vihaa ja vihaa. Vanhuksia huijaavia remppafirmoja, seläntakana pahaa puhuvia työkavereita, pilkkanauravia asiakaspalvelijoita, tiuskivia hoitoalan ihmisiä, kiusaavia koulukavereita, ilkeitä esimiehiä, omia palkkojaan nostavia poliitikkoja, tvssä pettäviä temppareita tai ilkeitä roastaajia, vastuuta pakoilevia ihmisiä, pettäviä/jättäviä puolisoita. Kaikilla on oikeuksia:  jättää tekemättä, palvelematta, hoitamatta, maksamatta, tulematta, kertomatta.  Kaikki on väsyneitä, tympääntyneitä, vaativia, kiukuttelevia, ilkeitä. Minä minä minä, minä ansaitsen, minun ei tarvitse, ei ole minun tehtäväni, tee sinä, se raha kuuluu minulle, minä haluan. Onko ihmisten elämä ihan liian helppoa kun kaikki on muka huonosti tai jonkun toisen syy? Tämmöinen filosofinen pläjäys tälle aamulle. Hyvä että näitä asioita otetaan puheeksi. Joskus kun joku haluaa auttaa ja tekee toisen hyväksi pyyteettömästi jotain, heti ollaan hyväksikäyttämässä ystävällisyyttä/ahkeruutta eli vihaa sekin on. 

Vauva-palstan mammat taas vauhdissa, ja veikkaan että 90% ala- ja yläpeukuttajista tässäkään ketjussa ei ole oikeasti miesporukassa ikinä töitä tehnyt. Oma tehdasduuni oli miesvaltaista kunnes sinne tuli yksi nuorempi likka mukaan, erottui aika selkeästi porukasta kun niin pieni ihminen karvaisten köriläiden keskellä. Vuosi meni niin se fyysinen rankka työ "miehisti" vähän sitäkin, lätki korttia taukokämpässä ja kiroili samaan tapaan mitä mekin.

Nykyään omassa puoliskossa on jo neljäkin naista, se ensimmäinen suositteli sitä linjaa kavereilleenkin. Katsos heidän puolella tehtaan naisvaltaisessa loppupäässä oli vanhemmat naiset sanoneet että ei sinne alkupäähän kannata mennä kun on niin rankkaa ja fyysistä hommaa, plus kaikki miehet siellä on kuulemma kamalia törkyturpia ja sikoja. Oman puolen likat sanoi että on se helpompaa miesten puolella työskennellä kun v**tuilu on semmoista avointa vitsailua joka ei oikeasti tarkoita mitään, toisin kuin loppupään puolella missä ollaan kamalia selkäänpuukottajia ja taukokämpän juoruilijoita.

Tämä ketju pisti miettimään kuinkahan moni niistä vanhoista tätikänkkäränkistä on tässäkin ketjussa valehtelemassa. Toisaalta ihan hyvä että pysyvät omalla puolellaan, eivät kyllä taatusti pärjäisi suorasanaisten duunarimiesten kanssa, olisivat heti itkeä tihrustamassa työpaikkakiusaamisesta jos joku tulisi heitä naaman eteen vastaan selän takana juoruilusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja minua kohdellaan kuin kuningatarta! Ikinä ei ole kukaan sanonut pahasti tai alentavasti. Mistään ahdistelusta ei tietoakaan. Kiittävät vuolaasti kun autan jossain asiassa (=teen työtäni). Olen saanut jopa kukkia ja suklaata, ihan muuten vaan. Illanvietoissa miehet tanssittavat ja juttelevat minulle hymy korvissa. Joskus olen vähän ihmetellytkin, miten minulle ollaan niin ihania. Ikää on 40v, ei mallin kroppaa, mutta en sentään mikään suohirviökään ole.

Miksi pitää mainita ulkonäkö? Ihanko oikeasti tuo on se, mistä lähdet miettimään, että miksi työkaverit tykkäävät/eivät tykkää sinusta?

Siksi mainitsin, koska joku aiemmin kommentoi, että keski-ikäisiä ja ei-niin-kauniita kohdellaan huonosti tms.

Vierailija kirjoitti:

Itse väittäisin, että parhaimpia työpaikkoja on paikat, joissa on aika tasaisesti molempia. Mies-ja naisenergiat ikään kuin tasapainottavat toisiaan. Naisvaltaisilla paikoilla on varmasti piiloaggressioita ja turhaa märinää ja väninää, mutta yhtälailla olen kuullut huonoa miesvaltaisista työpaikoista ihan ensikäden tietona. Niissäkin on pashkanjauhantaa, perseilyjä, välinpitämättömyyttä ja selkäänpuukotusta. En usko, että nämä ovat niinkään sukupuolisidonnaisia juttuja, kuin työpaikan ilmapiirin ja työulttuurin sekä onnistuneen johdon ja työn järjestämisen asioita.

Sama kokemus minulla, että 50/50 -työyhteisöt ovat parhaimpia. Ilmapiiriin ja yhteishenkeen vaikuttaa positiivisesti myös se, että työpaikalla on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia työntekijöitä. Klikkiytymistä ei tapahdu tällaisissa yhteisöissä niin paljoa ja jokaista osataan arvostaa omana itsenään, kun kaikki työyhteisön jäsenet ovat lähtökohtaisesti keskenään erilaisia.

Hyvin homogeeniset työyhteisöt tuppaavat olemaan kaikin puolin tunkkaisia, sisäänpäinlämpiäviä ja hierarkkisia. Koskee sekä mies- että naisvaltaisia aloja. Niin monta tarinaa olen kuullut siitä, kuinka keski-ikäinen nainen IT-alalla on savustettu pois työpaikasta muiden työntekijöiden, max. kolmekymppisten janttereiden, toimesta. Omalla kohdallani taas pahin työyhteisö ikinä oli sellainen, jossa kaikki muut työntekijät olivat itseäni vanhempia perheellisiä naisia. Itse olen siis lapseton sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus minulla, että 50/50 -työyhteisöt ovat parhaimpia. Ilmapiiriin ja yhteishenkeen vaikuttaa positiivisesti myös se, että työpaikalla on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia työntekijöitä. Klikkiytymistä ei tapahdu tällaisissa yhteisöissä niin paljoa ja jokaista osataan arvostaa omana itsenään, kun kaikki työyhteisön jäsenet ovat lähtökohtaisesti keskenään erilaisia.

Työnkuva tuppaa yleensä myös määrittämään minkälaisia ihmisiä siellä on töissä ja usein se työ itsessään voi muokata ihmistä. Kuten yllä mainitsin, olin raskaassa tehdasduunissa monta vuotta ja siellä kaikki olivat "miehiä", myös naiset. Se raskas työ itsessään ikään kuin "miehisti" kaikki. Nyt taas olen koodauspuolella ja täällä suurin osa ihmisistä ovat aika hiljaista mutta ahkeraa porukkaa.

Ihmekös kun juuri se koodauspuoli on niin työintensiivistä että sinun on pakko istua koneen ääressä hyvin pitkät ajat ennenkuin saat mitään oikeasti edes tehtyä. Joten ala itse suosii ja kasvattaa ihmiset "nörteiksi". Niin naiset kuin miehet.

Minusta on kummallista väittää, että miehet olisivat työelämässä suorempia eivätkä juoruilisi tai haukkuisi toisia selän takana. Työskentelen itse alalla, jossa kaikki ovat korkeakoulutettuja, sukupuolijakauma suunnilleen 50-50, ja kyllä vain kuulee miestenkin juoruilevan ja haukkuvan toisiaan selän takana sekä kitisevän toisilleen tyyliin, että "arvaa mitä Pekka sanoi...".

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen työpaikka olisi painajainen. Onneksi saan olla naisena miesvaltaisessa työpaikassa.

Eivätkö kaltaisesi "good girlit" koskaan ajattele sitä ristiriitaa, jossa muita naisia haukkumalla haukkuvat tavallaan samalla itsensäkin. "Mä tuun niin paljon paremmin toimeen miesten kanssa koska naiset on niin kauheita". Eli sinäkin olet tällöin kauhea. Vai ajattelevatko olevansa itse ainoita mukavia naisia?

Voitteko selittää?

Kaikkein surkeimmat työpaikat on niitä joissa sukupuolijakauma on 50/50 naisten ja miesten välillä.

Parhaat työpaikat on niitä missä on vain miehiä töissä.

Toki se naisten läsnäolo työpaikoilla pehmittää ja laiskistuttaa työilmapiiriä mutta silti en mielellään näkisi naisia sähläämässä miesvaltaisilla aloilla koska on monia töitä mitkä tarvivat älyä ja suoselkäisyyttä.

Tiedän monia yrittäjiä eikä he palkkaa naisia töihin koska he eivät ole yhtä hyviä työntekijöitä kuin miehet.

Toki myös "miehistä" löytyy niitä lusmuja ketkä on kuin naisia eikä heitäkään palkata moniin töihin.

T: Mies 29v turvallisuusala

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse alalla, jossa kaikki ovat korkeakoulutettuja, sukupuolijakauma suunnilleen 50-50

Siinä se mistä kenkä puristaa. Ei ne amiksesta peräisin olevat raksan Röhnä-Reinot, Tsubut ja Härskit juoruile, vitsailevat kyllä. Ja avoimesti sanovat että jaha Rapella taas rapamaha kasvanut loman aikana. Taukokämpässä lätkitään hiljaa korttia ja välillä kysellään että onko auto vielä p.askana vai saiko korjattua tai onko treenattu tulevaan triathloniin.

Vierailija kirjoitti:

Itse väittäisin, että parhaimpia työpaikkoja on paikat, joissa on aika tasaisesti molempia. Mies-ja naisenergiat ikään kuin tasapainottavat toisiaan. Naisvaltaisilla paikoilla on varmasti piiloaggressioita ja turhaa märinää ja väninää, mutta yhtälailla olen kuullut huonoa miesvaltaisista työpaikoista ihan ensikäden tietona. Niissäkin on pashkanjauhantaa, perseilyjä, välinpitämättömyyttä ja selkäänpuukotusta. En usko, että nämä ovat niinkään sukupuolisidonnaisia juttuja, kuin työpaikan ilmapiirin ja työulttuurin sekä onnistuneen johdon ja työn järjestämisen asioita.

Lähes samaa mieltä. Mielestäni paras työyhteisö on se, jossa on kaikkia koulutustasoja, kumpaakin sukupuolta kaikilla tasoilla ja naisia 60 % työntekijöistä - jotta miehet eivät pääse niskan päälle suosimaan toisia miehiä, mitä valitettavasti tapahtuu.

Itse uskon luonnontietelijänä siihen että sukupuolten käyttäytymisessä on myös synnynnäisiä eroja kuten myös kasvatuksesta johtuvia eroja käyttäytymisessä. Tottakai olemme ensi sijassa kaikki ihmisiä, mutta eri sukupuolten keskimäärin enemmän eriävät piirteet korostuvat silloin kun on paljon vain jompaa kumpaa. Ja kummassakin on omat haittansa ja etunsa. Yksilöt kuitenkin ratkaisevat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein surkeimmat työpaikat on niitä joissa sukupuolijakauma on 50/50 naisten ja miesten välillä.

Parhaat työpaikat on niitä missä on vain miehiä töissä.

Toki se naisten läsnäolo työpaikoilla pehmittää ja laiskistuttaa työilmapiiriä mutta silti en mielellään näkisi naisia sähläämässä miesvaltaisilla aloilla koska on monia töitä mitkä tarvivat älyä ja suoselkäisyyttä.

Tiedän monia yrittäjiä eikä he palkkaa naisia töihin koska he eivät ole yhtä hyviä työntekijöitä kuin miehet.

Toki myös "miehistä" löytyy niitä lusmuja ketkä on kuin naisia eikä heitäkään palkata moniin töihin.

T: Mies 29v turvallisuusala

"Älyä ja suoraselkäisyyttä"? No, tuo koulutuksesi kertoo jo paljon omista älynlahjoistasi. Etkö päässyt poliisiksi? Oman kokemukseni mukaan naiset ovat  paljon tunnollisempia työntekijöitä, mitä ei tietyissä piireissä katsota hyvällä silmällä. Joutuisi itsekin tekemään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös ikäviä kokemuksia miesvaltaiselta alalta. Ehkä, jos itse sattuisi olemaan samaa ikäluokkaa tai edes nätti, siellä olisi siedettävä olla töissä. Rumana naisena olet yleinen vitsi etkä pääse ”porukoihin”. Kiva, jos muilla on toisenlaisiakin kokemuksia.

Omat kokemukseni ovat samantapaisia. En vain osaa "kaveroitua" miesten kanssa, ja ilman sitä ei tieto kulje. Jos käyn työkaverilta kysymässä jotain, saattaa tulla vastauksena omituista naljailua. Tai ehkä en sitten vain ymmärrä miestyyppistä huumoria. Kyllä sen kohteeksi osa miehistäkin tuntuu joutuvan, usein juuri ne, joiden kanssa parhaiten tulen toimeen.

Naisvaltaisissakin työpaikoissa tunnen itseni ulkopuoliseksi, mutta se ei niin paljon häiritse itse työntekemistä. Kaikki työasiat saan hoidettua ihan asiallisesti. Ja on se ulkopuolisuus ehkä kätevääkin, sillä en ole aikanaan missään klikissä mukana - niitä näkyy muodostuvan kyllä - vaan tulen kaikkien kanssa toimeen, silloin kun on jotain oikeaa asiaa.

Mitä enemmän miesvaltaisella ylenee, sitä helpompaa on. Työpaikoissa on vaihtoehtoja jos päätyisikin "lastentarhaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen työpaikka olisi painajainen. Onneksi saan olla naisena miesvaltaisessa työpaikassa.

Kertakaikkinen win-win -tilanne kaikille osapuolille. Oman kokemukseni (45 vuotta työelämässä niin mies- kuin naisvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla) kaikkein karteltavimpia ovat juuri naiset, jotka niiiiin tykkäävät miehistä, kun ne miehet ei juorua (no eipä) ja ovat niiiin rehtejä, eivätkä ollenkaan niin kateellisia kuin naiset, jotka on ihan hirveitä käärmeitä jne jne

Ja lähes poikkeuksetta nämä naiset on itse olleet niitä kateellisia toisten naisten kyttääjiä, arvostelijoita, ilkeilijöitä. On hyvä vain, että he pyrkivät miesten seuraan, siellä voivat purkaa keskenään naisvihaa, kun ne naiset on niiin kaameita. Heh.

Juuri siksi tykkään olla miesvaltaisessa työpaikassa, koska olen työpaikalla tekemässä töitä enkä kyttäilemässä ja kadehtimassa ketään.

Eihän naisvaltaisella työpaikalla ole mikään pakko kytätä ja kadehtia! Saa keskittyä ihan vain työntekoon.

Sen sijaan miesvaltaisilla työpaikoilla on usein tuntunut, että siellä ollaan lähinnä viihtymässä kaveriporukalla.Ja koska työkin tehdään sillä kaveriporukalla, niin jos ei niin kiinnosta se viihtymispuoli niin ei työnteostakaan tule mitään.

Naiset keskimäärin osaavat suhtautua asiallisemmin tyyppeihin, joiden kanssa eivät ole ylimpiä ystävyksiä tai parhaita kavereita. Yhdenmukaisuuden paine on naisvaltaisissa paikoissa paljon pienempi.

Tietysti puhun oman työkokemukseni perusteella. Olen ollut it-alalla, joka toki on perinteisesti miesvaltainen, mutta sovellusalan luonteesta johtuen myös naisvaltaisissa työyhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vauva-palstan mammat taas vauhdissa, ja veikkaan että 90% ala- ja yläpeukuttajista tässäkään ketjussa ei ole oikeasti miesporukassa ikinä töitä tehnyt. Oma tehdasduuni oli miesvaltaista kunnes sinne tuli yksi nuorempi likka mukaan, erottui aika selkeästi porukasta kun niin pieni ihminen karvaisten köriläiden keskellä. Vuosi meni niin se fyysinen rankka työ "miehisti" vähän sitäkin, lätki korttia taukokämpässä ja kiroili samaan tapaan mitä mekin.

Nykyään omassa puoliskossa on jo neljäkin naista, se ensimmäinen suositteli sitä linjaa kavereilleenkin. Katsos heidän puolella tehtaan naisvaltaisessa loppupäässä oli vanhemmat naiset sanoneet että ei sinne alkupäähän kannata mennä kun on niin rankkaa ja fyysistä hommaa, plus kaikki miehet siellä on kuulemma kamalia törkyturpia ja sikoja. Oman puolen likat sanoi että on se helpompaa miesten puolella työskennellä kun v**tuilu on semmoista avointa vitsailua joka ei oikeasti tarkoita mitään, toisin kuin loppupään puolella missä ollaan kamalia selkäänpuukottajia ja taukokämpän juoruilijoita.

Tämä ketju pisti miettimään kuinkahan moni niistä vanhoista tätikänkkäränkistä on tässäkin ketjussa valehtelemassa. Toisaalta ihan hyvä että pysyvät omalla puolellaan, eivät kyllä taatusti pärjäisi suorasanaisten duunarimiesten kanssa, olisivat heti itkeä tihrustamassa työpaikkakiusaamisesta jos joku tulisi heitä naaman eteen vastaan selän takana juoruilusta.

Tuoko se on teillä työssä olennaista? Että kiroilee ja lätkii korttia.

Nimittäin: Minusta tuntuu, että miehille juuri tuo on olennaista. Eli ihan työn ulkopuoliset asiat. Jollei niissä ole samanlainen kuin muut, ei ole vielä kunnolla osa työporukkaa.

Itse en ymmärrä ollenkaan, milloin "v**tuilu on semmoista avointa joka ei oikeasti tarkoita mitään". Mikä sen koko vittuilun pointti sitten on? Joku hauskanpitoko? Joo, olen huumorintajuton tosikko varmaan. Jos käyn vaikka kysymässä jotain työhön liittyvää, miksi en voi saada vain vastausta kysymykseeni? Tältä se minusta miesporukoissa juuri on tuntunut: ei riitä että tehdään työtä ts. tässä tapauksessa jaetaan siinä tarvittavaa tietoa, vaan mukana pitää olla hauskanpito eli se vittuilu. 

Selkään minua sen sijaan ei pysty puukottamaan, ja ihan sama mitä minusta juorutaan. Ne eivät haittaa mitenkään, siis tuollaiset asiat jotka tapahtuvat selän takana. Enhän minä niitä huomaa. Olen kyllä huomannut että naisilla voi työpaikalla olla hiton vaikeita keskinäisiä suhteita, tosiaan sellaista että pomon kautta pitää kaikki asiat hoitaa kun ei inhokilleen voi puhua, mutta ei niihin kuvioihin ole mikään pakko itse mennä mukaan, eikä edes valita puoltaan.

Kyllä se työilmapiiri on kiinni niistä ihmisten persoonista. Jos korppikotkia kokoontuu useampi samalle työpaikalle on ilmapiiri pilattu muilta aika näppärästi jo sillä. Jos vain mahdollista niin yrittäkää välttää pahan puhumista ihmisistä. Korppikotkalle tosin ei ole hyötyä sanoa päin naamaakaan, koska koko parvi käy sen jälkeen aggressiivisesti kimppuusi. Toisissa paikoissa taas se yksi ainoa syylä saa pilattua koko työilmapiirin.

Pyrin olemaan ystävällinen töissä myös niille joista en niin pidä. Nykyisessä työpaikassani pomon poika on niin vetelä, että otsasuoneni lähes räjähtää ollessani hänen kanssaan hommissa, mutta yritän olla näyttämättä tätä hänelle ja kohtelen häntäkin muodollisen ystävällisesti. Itsekseni sitten kotona ja omissa oloissani tupisen ja puran mielipiteeni asiasta. Paha se on mennä pomollekaan sanomaan, että poikasi on laiska. Muuten on kuitenkin ihan mukava mies, mutta laiskuus ärsyttää suunnattomasti. Pahaa en rupea selkänsä takana puhumaan.

sen pari vuotta hoitsuna ollessa, töissä pari miestä ja loput n 25 naisia,  inhosin sitä työtä joka sekunti,mutta ne nuoret naiset ,varsinkin hoitsuopiskelijat oli mukavaa katseltavaa.  Pyrinkin olemaan aina ohjaamassa uusia hoikkia tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös ikäviä kokemuksia miesvaltaiselta alalta. Ehkä, jos itse sattuisi olemaan samaa ikäluokkaa tai edes nätti, siellä olisi siedettävä olla töissä. Rumana naisena olet yleinen vitsi etkä pääse ”porukoihin”. Kiva, jos muilla on toisenlaisiakin kokemuksia.

Hyvä ulkonäkö ei auta, vaan saa miehet epäilemään osaamista ja aliarvioimaan kykyjä ”mitä säkin tänne tulit tekemään?”

Osa miehistä myös purkaa katkeruutensa naisiin siihen ainoaan keneen voi eli tähän naiskollegaan. Baarissa jos alkaa naisille vitt*ilemaan niin eihän ne sitä kuuntele.