Osaako kenenkään muun 2-3-vuotias kirosanoja? Kehtaako kukaan myöntää?

tarttuvat lapsiin. :(

meidän vajaa 2 vuotias sanoo välillä tittu ja se on ihan mun omaa vikaa. Oon tosi kova sadattamaan, toki oon yrittäny vähentää mutta...



Harmittaa :( tokikin se on nyt vähentynyt kun en oo reagoinu asiaan mitenkään tai keksinyt tittu sanalle aina jonkun muun merkityksen.



Siis jos muksu sanoo tittu (tietyissä tilanteissa tietää että v-sanaa se tarkottaa) niin oon sitten sanonut jotain esim. Ai, oliko sielä lintu vai?....

Vierailija:

en ole teiniäiti, kouluttamaton, yh tms....Siltikin kiroilen;

Ainakaan fiksu et taida olla.

Kun tyttö oikeasti suuttuu jostain niin kyllä tulee ja kovaa peekeleet suusta. No kukapa ei suuttuisi itse välillä ja laukoisi kirosanoja ;)

Vittu ja saatana on tuttuja, vittu siksi kun isänsä on pari kertaa sen erhtynyt sanomaan ja saatanan kuuli serkultaan. Mutta ei sano, sillä jos meidän talossa puhuu rumia sanoja, niin tulee pippuria suuhun! Niin isälle, äidille kuin lapselle. Ikää lapsella 2,5v. ja 2 kertaa on pippuria tarvittu, edellisestä kerrasta aikaa kauan.

Hauskinta oli, että ilmeisesti isommat hoidossa osaa kirota ja hoitaja on torunut (muuta en syyksi keksi), kun kerran siskoni kirosi meillä, niin lapsi totes, että " hyi hyi täti" =)



Puistossa liikkuu paljon teinejä, joiden joka toinen sana on se v-alkuinen, niin siinä joskus puolisen vuotta sitten lapsi alkoi hokea hetken aikaa " ittu, ittu" , mutta onneksi se loppui pian.

sanonut

Tai " voi taatanan taatana" :P



Oma vika ku puhuu ajattelemattomasti, sillon tällön lipsahtaa. :(

Ennen sentään tunnettiin käsite sydämen sivistys. Äiti voi olla nuori, kouluttamaton ja jopa yksinhuoltaja ja silti aivan erinomainen kasvattaja.



Kuten kaikki varmaan arvaatte mitä latteuksia seuraavaksi latelen: äiti voi olla vanha, korkeasti koulutettu, naimisissa ja aivan kammottava kasvattaja ja lapsi kiroilla mielettömästi. Isompana lapsella saattaa olla varaa jopa kokkeliin.



T: Yh, jolla koulutus työn alla. Pyrin käyttämään rikasta kieltä lapsen kanssa, myös manatessani.

Kieltäminen on varmin tapa saada tuon ikäinen käyttämään kirosanoja.

Niin varmaan! Ykskään lapsi ei kiinnitä yksittäisiin kiroiluihin huomioita, kyllä ne on kotoa opittu. Noloa väittää, ettei itse kiroile.

Meillä ei kiroilla eikä kiroile myöskään lapset. Pitänee myöntää, että 9-vuotias kyllä varmaan tietää jo muutaman kirosanan mutta ei niitä itse toistele. Ja kuulostaa miten tyhmältä tahansa, niin kotoa ei ole niitä oppinut...

jo alle pari vuotiaana " kivoja sanoja" . Tyttö hoki iloisena huoneessaan " itun paska aivo" . :-( Onneksi tuntuu nyt unohtaneen tuon, kun ei reagoitu kiroiluun millään tavalla. Sanoin lapselle vain, että äiti ei ymmärrä mitä tuo tarkoittaa

kyllä täällä taas on sievistelijää liikkeellä oikein porukalla. Säästäkää eufemisminne pajunpunontakerhoon. Poikani olen kuullut kiroilevan kahdesti. Molemmat kerrat kontekstisidonnaisia.



Itse menetän hermoni, kun en kiireessä löydä tavaroitani - yleensä siksi, että puoliso on " siivonnut" ne pois näkyvistä paikkaan, josta minulla ei ole tietoakaan, ja sitten unohtanut minne tavaran sitten laittoikin.



Ergo - poikani etsiskeli päivänä muutamana hukassa olevia lelujaan, kaateli laatikoita, heitteli leluja olkansa yli syrjään ja huusi " vittu, vittu, vittu."



Sitä sain mitä tilasin, ja olen sittemmin pyrkinyt muuttamaan nämäkin pahaiset tapani kohti espoolaista lääkitettyä hyväntuulista keskiverto-olemista, jossa persoonallisuus on yhtä kuin puutarhajuhliin valitun pöytäliinan kuosi.

Siinä vaiheessa menee hiljaiseksi.

mutta suuttuessa saattaa lentää ärräpäitä. Meillä 2-vuotias sanoi juuri tänään " jumankauta" , mutta onneksi ei pahempaa... Erään kerran suutuin pahasti jostakin, ja sadattelin keittiössä " voi paskan paska" niin lapsosemme seisoi oviaukossa ja toisti joka sanan mitä sanoin. Niinhän nuo tuntuvat tässä iässä toistamaan kaikki muutkin sanat.