Elämä ollut pelkkää p-skaa 20-vuotiaasta tänne aikuisuuteen

Millä lailla paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Mulla on avanne.

Älä höpsi ap - olet vaan kiittämätön ja paha siinä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Mulla on avanne.

Niin on miljoonilla muillakin - tuoko on ainoa syy elämäsi "paskuuteen"???

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Täynnä traumaattisia tapahtumia raiskaus, läheiseltä paha luottamuksen pettäminen, pahoinpitely (kaikki eri henkilöitä), toisen vanhemman vaikea sairaus ja hidas kuolema, oma vakava sairaus, joutuminen terveydenhuollon runtelemaksi minkä seurauksena pitkäaikainen parantumaton sairaus. Tuskin tästä voi nousta. Suurin ongelma nyt tuo krooninen sairaus, muista voisi selvitäkin. Ja enää en hakeudu ihmisten pariin kun kaikki kehen olen valinnut luottaa eivät sen arvoisia ole olleet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Mulla on avanne.

Niin on miljoonilla muillakin - tuoko on ainoa syy elämäsi "paskuuteen"???

Ei aloittaja 😣

Vierailija kirjoitti:

Älä höpsi ap - olet vaan kiittämätön ja paha siinä kaikki. 

Niin vissiin. Ap

Kaikki on siitä kiinni, mihin asioita vertaa. Sulla kai on aistit ja raajat tallella ja jopa varaa internetiin ja päätelaitteeseen. Se on enemmän kuin isolla osalla ihmisiä.

Niin kauan kun jaksat ruikuttaa, sulla on kaikki hyvin.

Kuule ap, meistä osalla se paska alkoi jo vauvana. Minä epäonneksi synnyin luonnevikaisen lapseksi jota vauvasta lähtien pahoinpideltiin, kaltoinkohdeltiin ja rääkättiin. Mulla ei ole yhtään hyvää lapsuusmuistoa kosistani ja vanhemmistani. siis todellakaan ei yhtä ainoaa.

Sanomatta selvää että vanhemmat ei ole tukena olleet eikä sukua ole ollut joten yksin on pinyt selvitä aina. Sairaana ja väsyneenä, uupuneena ja kriiseissä. Kukaan ei ole välittänyt ja auttanut ikinä ja tätä samaa taistelua ollut jo yli 40v.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, meistä osalla se paska alkoi jo vauvana. Minä epäonneksi synnyin luonnevikaisen lapseksi jota vauvasta lähtien pahoinpideltiin, kaltoinkohdeltiin ja rääkättiin. Mulla ei ole yhtään hyvää lapsuusmuistoa kosistani ja vanhemmistani. siis todellakaan ei yhtä ainoaa.

Sanomatta selvää että vanhemmat ei ole tukena olleet eikä sukua ole ollut joten yksin on pinyt selvitä aina. Sairaana ja väsyneenä, uupuneena ja kriiseissä. Kukaan ei ole välittänyt ja auttanut ikinä ja tätä samaa taistelua ollut jo yli 40v.

Joo sen olen tajunnut, että minulla on sentään ollut hyvät lähtökohdat. On kauheaa, että moni kärsii kamalasti jo lapsena eikä siten ole hyviä mahdollisuuksia normaaliin elämään koskaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Täynnä traumaattisia tapahtumia raiskaus, läheiseltä paha luottamuksen pettäminen, pahoinpitely (kaikki eri henkilöitä), toisen vanhemman vaikea sairaus ja hidas kuolema, oma vakava sairaus, joutuminen terveydenhuollon runtelemaksi minkä seurauksena pitkäaikainen parantumaton sairaus. Tuskin tästä voi nousta. Suurin ongelma nyt tuo krooninen sairaus, muista voisi selvitäkin. Ja enää en hakeudu ihmisten pariin kun kaikki kehen olen valinnut luottaa eivät sen arvoisia ole olleet. Ap

Suurella osaa ihmisiä on tuon kaltaisia tai paljonkin pahempia ongelmia ja silti he porskuttavat elämässään ihan kummasti ilman ulinoita.

Ajattele edes tätä faktaa;

Me länsimaalaiset olemme AINOAT 3 % maailman ihmisistä, joilla on ns. kaikki hyvin.

Eli on ruokaa, vaatteet, asunto, koulutus ja kaikki perusasiat kondiksessa -  päinvastoin kuin nälkäkuoleman partaalla olevat slummien ja kaatopaikkojen lapset ja aikuiset, joille ei ole edes puhdasta vettä juodakseen -> sairaudet -> kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on siitä kiinni, mihin asioita vertaa. Sulla kai on aistit ja raajat tallella ja jopa varaa internetiin ja päätelaitteeseen. Se on enemmän kuin isolla osalla ihmisiä.

Niin kauan kun jaksat ruikuttaa, sulla on kaikki hyvin.

Ihmiset vertaa itseään luontaisesti siihen ryhmään mihin kuuluvat. En tiedä onko kaikista näistä raajoista paljon iloa kun ne särkee ja ei toimi kunnolla. Mieluummin olisin terve ja ilman internertiä jos valita voisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla paskaa?

Täynnä traumaattisia tapahtumia raiskaus, läheiseltä paha luottamuksen pettäminen, pahoinpitely (kaikki eri henkilöitä), toisen vanhemman vaikea sairaus ja hidas kuolema, oma vakava sairaus, joutuminen terveydenhuollon runtelemaksi minkä seurauksena pitkäaikainen parantumaton sairaus. Tuskin tästä voi nousta. Suurin ongelma nyt tuo krooninen sairaus, muista voisi selvitäkin. Ja enää en hakeudu ihmisten pariin kun kaikki kehen olen valinnut luottaa eivät sen arvoisia ole olleet. Ap

Suurella osaa ihmisiä on tuon kaltaisia tai paljonkin pahempia ongelmia ja silti he porskuttavat elämässään ihan kummasti ilman ulinoita.

Ajattele edes tätä faktaa;

Me länsimaalaiset olemme AINOAT 3 % maailman ihmisistä, joilla on ns. kaikki hyvin.

Eli on ruokaa, vaatteet, asunto, koulutus ja kaikki perusasiat kondiksessa -  päinvastoin kuin nälkäkuoleman partaalla olevat slummien ja kaatopaikkojen lapset ja aikuiset, joille ei ole edes puhdasta vettä juodakseen -> sairaudet -> kuolema.

Mutta eihän mulla ole perusasiat kunnossa hyvistä lähtökohdista huolimatta. Ei terveyttä, ystäviä, työtä. On toki ihmisiä joilla on asiat vielä pahemmin - vielä pahempi sairaus tai ihmiskaupan uhrina ja ra*skataan 50 kertaa päivässä. Mutta oikeasti ei tässä nyt kamalasti huonommin asiat voisi olla. Ap

Jotkut porskuttaa mutta moni on laitoksessa, kuollut, lääkkeiden varassa elossa, syrjäytyneenä kotonaan. Ei se auta mitään tietää, ettei ole ainoa jolla on vaikeuksia ja "pitäisi porskuttaa". Ap