Lapsi ei halua mennä yöksi etävanhemmalle
7v. On ollut 1-2 yötä viikossa etällä, mutta ei halua yöksi sinne. Päiväksi kuulemma haluaa mennä. Ajattelin ehdottaa exälle että lapsi tulisi aina yöksi tänne jos haluaa.
Onko muilla kokemuksia samasta, ettei lapsi halua öitä olla etän luona? Ja missä iässä? ja koska olette antaneet lapsen itse päättää enemmän asiasta, virallisestihan se ikä on 12v, mutta mielestäni kouluikäinenkin alkaa olla jo sen ikäinen että kurjaa pakottaa jos toinen ei halua.
Etän luona en usko siis mitään vikaa olevan, mutta en tiedä tuleeko lapselle sitten liian kova ikävä minua kun on aina ollut aikalailla minun hoitama.. ja ehkä etän koti tuntuu kuitenkin vähän vieraalta, kun täällä taas on selvästi oma huone ja oma sänky missä saa nukkua ja olla rauhassa.
Toisaalta toivoisin että lapsi jossain kohtaa haluaisi sinnekkin taas yöksi mennä, koska joskus itsekkin haluaisi sen vähän pitemmän hengähdystauon lapsista, kun kuitenkin 80% hoidan heitä yksin.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miksi? Tyhmää kysyä että äitiäkö ikävöit?
Vastasin jo. Olen kysynyt ja todellakin useamman kerran. Vastaus on aina että siellä on "tyhmää ja tylsää". Toki tiedostan että syvemmällä voi olla ihan muita syitä, mutta lapsi ei niitä osaa, uskalla tai halua nimetä. Siksi olen sitten koittanut kaivella tietoa, ja tuo ikävä on ainoa mihin on sitten vastannut itkulla ja myöntävästi.
Ap
Oisko nyt niin että isä antaa lapsen tylsistyäkin ja ei oo koko ajan hyysäämässä ja äiti on kokopäiväinen ohjelmamestari?
Yh-äiti harvoin ehtii hypätä minkään ohjelmamestarin saappaisiin kun siellä kotona tuppaa olemaan hieman muutakin tekemistä, ihan joka päivä! Ihme lyttäämistä. Lapsen voi olla vaikea sanoittaa tunteitaan, lapsihan usein vastaa että ihan tyhmää, vaikka todellinen syy olisikin jotakin muuta. Tämän nyt luulisi jokaisen tietävän. En ole mikään ekspertti, mutta yrittäisin saada selville miksei lapsi halua yöpyä isällään. Voihan lapsenkin olla hankalaa nukkua vieraassa paikassa, esimerkiksi. Kuinka isä suhtautuu, onko huomannut mitään? Voisiko sitten vaikka nähdä päivisin, mahdollisesti vaikka muutaman ylimääräisenkin kerran jos se kaikille sopii? Ikään kuin paikkaamaan sitä, että lapsi ei tässä tilanteessa halua yöpyä. Minusta lapsi saa elämässä kyllä niin paljon pettymyksiä matkan varrella, että omien vanhempien ei tarvitse tarkoituksella häntä kiusata ja jättää täysin tunteet huomioimatta.
Kyllä kyllä...yhden kouluikäisen lapsen kanssa on niin paljon tekemistä ettei siinä millään mitään ehdi kun pitää pyykätä, tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa, pestä vessat, silittää, vaihtaa lakanat, jne ihan joka päivä
Ei sitä aikaa arkisin työn jälkeen jää kuin muutama tunti muutenkaan, lapsi kuitenkin syötettävä ym. Myönnän toki, että mun oma lapsi paljon pienempi, mutta hän leikkii kyllä itsekseenkin. Isänsä luona sitä vastoin on ohjelmaa koko ajan, koska isä voi hoitaa kotihommat ym kun lapsi on taas minun luonani. Heillä ei mene aikaa arkisiin postireissuihin ym. tylsään.
Niin eihän sitä ruokaa voi esim. tehdä kerralla enemmän. Tai ottaa myös niitä lapsia mukaan kodinhoitoon vaan kaikki on yksin tehtävä kunnes lapsi muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miksi? Tyhmää kysyä että äitiäkö ikävöit?
Vastasin jo. Olen kysynyt ja todellakin useamman kerran. Vastaus on aina että siellä on "tyhmää ja tylsää". Toki tiedostan että syvemmällä voi olla ihan muita syitä, mutta lapsi ei niitä osaa, uskalla tai halua nimetä. Siksi olen sitten koittanut kaivella tietoa, ja tuo ikävä on ainoa mihin on sitten vastannut itkulla ja myöntävästi.
Ap
Oisko nyt niin että isä antaa lapsen tylsistyäkin ja ei oo koko ajan hyysäämässä ja äiti on kokopäiväinen ohjelmamestari?
Yh-äiti harvoin ehtii hypätä minkään ohjelmamestarin saappaisiin kun siellä kotona tuppaa olemaan hieman muutakin tekemistä, ihan joka päivä! Ihme lyttäämistä. Lapsen voi olla vaikea sanoittaa tunteitaan, lapsihan usein vastaa että ihan tyhmää, vaikka todellinen syy olisikin jotakin muuta. Tämän nyt luulisi jokaisen tietävän. En ole mikään ekspertti, mutta yrittäisin saada selville miksei lapsi halua yöpyä isällään. Voihan lapsenkin olla hankalaa nukkua vieraassa paikassa, esimerkiksi. Kuinka isä suhtautuu, onko huomannut mitään? Voisiko sitten vaikka nähdä päivisin, mahdollisesti vaikka muutaman ylimääräisenkin kerran jos se kaikille sopii? Ikään kuin paikkaamaan sitä, että lapsi ei tässä tilanteessa halua yöpyä. Minusta lapsi saa elämässä kyllä niin paljon pettymyksiä matkan varrella, että omien vanhempien ei tarvitse tarkoituksella häntä kiusata ja jättää täysin tunteet huomioimatta.
Kyllä kyllä...yhden kouluikäisen lapsen kanssa on niin paljon tekemistä ettei siinä millään mitään ehdi kun pitää pyykätä, tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa, pestä vessat, silittää, vaihtaa lakanat, jne ihan joka päivä
Minulla on kaksi lasta. Ja käyn töissä. Ihan oikeassa tuo eka kommentoija oli, minulla, lähes yh-äidillä, ei todellakaan ole aikaa toimia minään "ohjelmatoimistona" lapsilleni. En oikein edes jaksa vastata tuollaisiin, riittää kun itse tiedän ettei nuo asiat ole totta, ja jokainen joka on näissä samoissa saappaissa itse ollut, tietää millaista tämä arki on.
Ap
Eli sinulla ei ole riittävästi aikaa lapsillesi ja lapsi kärsii ikävää sekä kotona, että isällä?
Aikaa on sen verran kuin sitä on. Vai mitä ehdotat, että irtisanoudun töistäni? Lopetan kaikkien asioiden hoitamisen? En enää ikinä siivoa tai hoida kotia? Kun on yksin lasten kanssa, aikaa lapsille on vähemmän, koska kaiken joutuu hoitamaan yksin.
Hoidan asioita mahdollisimman paljon kun lapset on isällään, mutta arki on silti yleensä kiireistä.
Ap
Kuten ap itse jo aiemmin kirjoitti, lapsen vastaus ”tyhmää”’ja ”tylsää” voi todellisuudessa tarkoittaa melkein ihan mitä vain. Lapsi vain käyttää tuntemiaan sanoja kertoakseen, että isän luona on jostakin syystä tällä hetkellä paha olla öisin. Lapsella ei välttämättä ole sanoja tai kykyä kertoa syvällisemmin niistä asioista, jotka häntä painavat. Järkevät vanhemmat kuuntelevat tällaisessa asiassa lasta, keskustelevat ja kokeilevat myöhemmin yöpymisiä uudestaan. Lapsi voi oireilla ja kipuilla vanhempien erosta (tai vain siitä, että hänen vanhempansa eivät ole yhdessä) uudestaan ja uudestaan eri ikäkausina. Pakottamalla ja kieltäytymällä kuuntelemasta lapsen vaikeita tunteita, hänestä saadaan kyllä helposti ahdistunut ja katkera ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä ainakin on jo päätetty että kaikki on minun vika :,D Mikä nyt ei tietenkään yllätä.
Ap
No, kenen vika sitten? Kyllä se vika löytyy vanhemmista, eikä mistään muusta. On sinun loputon tehtävä olla lapsen puolella ja tukea isän ja lapsen tapaamisia, eikä kasvattaa läheisriippuvaista vähentämällä tapaamisia, kun lapsella on iskällä tylsää ja tyhmää. Mieti nyt vähän itsekin. Tuo kuulostaa lähinnä 4 vuotiallata pikkulapselta jolta on viety kaikki lelut ja karkit vaikka kyseessä on sentään jo kouluikäinen, jonka pitäisi jo pikku hiljaa alkaa irrottautua sieltä äidin helmoista.
Kuka sanoi että tapaamisia ollaan vähentämässä? En minä ainakaan. Vaikka ei tapaa öisin, voi tavata katsos ihan muutenkin. Minusta isän ja lapsen tapaamista ei tueta parhaalla tavalla niin, että kannetaan se kouluikäinen lapsi väkisin sinne isän luokse yöksi, vaikka hän on toistuvasti ilmaissut ettei sinne halua yöksi mennä.
Teille joillekkin ei vaan koskaan mikään kelpaa. Toisessa ketjussa sitten haukutte sen äidin siitä että se vie lapsensa isän luo, kun on se sit vaan "niin kamalaa kun riepotellaan lasta kodista toiseen eikä yhtään kukaan kuuntele sen lapsen toiveita". Että niin.
Ap
Minä en ole siihen toiseen ketjuun kirjoittanut, eikä varmaan ole moni muukaan tähän ketjuun kirjoittanut. Koeta nyt muistaa, että tämä ei chat jossa vaihdetaan ajatuksia kahden kesken vaan kirjoittajia on useampia ja täten myös useampia mielipiteitä jotka poikkeavat toisistaan. Minusta sinä et ole esittänyt mitään perusteluja sille miksei sinun pitäisi kannustaa lastaan myös yöpymään isällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä ainakin on jo päätetty että kaikki on minun vika :,D Mikä nyt ei tietenkään yllätä.
Ap
No, kenen vika sitten? Kyllä se vika löytyy vanhemmista, eikä mistään muusta. On sinun loputon tehtävä olla lapsen puolella ja tukea isän ja lapsen tapaamisia, eikä kasvattaa läheisriippuvaista vähentämällä tapaamisia, kun lapsella on iskällä tylsää ja tyhmää. Mieti nyt vähän itsekin. Tuo kuulostaa lähinnä 4 vuotiallata pikkulapselta jolta on viety kaikki lelut ja karkit vaikka kyseessä on sentään jo kouluikäinen, jonka pitäisi jo pikku hiljaa alkaa irrottautua sieltä äidin helmoista.
Kuka sanoi että tapaamisia ollaan vähentämässä? En minä ainakaan. Vaikka ei tapaa öisin, voi tavata katsos ihan muutenkin. Minusta isän ja lapsen tapaamista ei tueta parhaalla tavalla niin, että kannetaan se kouluikäinen lapsi väkisin sinne isän luokse yöksi, vaikka hän on toistuvasti ilmaissut ettei sinne halua yöksi mennä.
Teille joillekkin ei vaan koskaan mikään kelpaa. Toisessa ketjussa sitten haukutte sen äidin siitä että se vie lapsensa isän luo, kun on se sit vaan "niin kamalaa kun riepotellaan lasta kodista toiseen eikä yhtään kukaan kuuntele sen lapsen toiveita". Että niin.
Ap
Minä en ole siihen toiseen ketjuun kirjoittanut, eikä varmaan ole moni muukaan tähän ketjuun kirjoittanut. Koeta nyt muistaa, että tämä ei chat jossa vaihdetaan ajatuksia kahden kesken vaan kirjoittajia on useampia ja täten myös useampia mielipiteitä jotka poikkeavat toisistaan. Minusta sinä et ole esittänyt mitään perusteluja sille miksei sinun pitäisi kannustaa lastaan myös yöpymään isällään.
Mielestäni en ole missään ilmaissut, ettenkö kannustaisi lasta yöpymään isällään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuten ap itse jo aiemmin kirjoitti, lapsen vastaus ”tyhmää”’ja ”tylsää” voi todellisuudessa tarkoittaa melkein ihan mitä vain. Lapsi vain käyttää tuntemiaan sanoja kertoakseen, että isän luona on jostakin syystä tällä hetkellä paha olla öisin. Lapsella ei välttämättä ole sanoja tai kykyä kertoa syvällisemmin niistä asioista, jotka häntä painavat. Järkevät vanhemmat kuuntelevat tällaisessa asiassa lasta, keskustelevat ja kokeilevat myöhemmin yöpymisiä uudestaan. Lapsi voi oireilla ja kipuilla vanhempien erosta (tai vain siitä, että hänen vanhempansa eivät ole yhdessä) uudestaan ja uudestaan eri ikäkausina. Pakottamalla ja kieltäytymällä kuuntelemasta lapsen vaikeita tunteita, hänestä saadaan kyllä helposti ahdistunut ja katkera ihminen.
Kiitos <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miksi? Tyhmää kysyä että äitiäkö ikävöit?
Vastasin jo. Olen kysynyt ja todellakin useamman kerran. Vastaus on aina että siellä on "tyhmää ja tylsää". Toki tiedostan että syvemmällä voi olla ihan muita syitä, mutta lapsi ei niitä osaa, uskalla tai halua nimetä. Siksi olen sitten koittanut kaivella tietoa, ja tuo ikävä on ainoa mihin on sitten vastannut itkulla ja myöntävästi.
Ap
Oisko nyt niin että isä antaa lapsen tylsistyäkin ja ei oo koko ajan hyysäämässä ja äiti on kokopäiväinen ohjelmamestari?
Yh-äiti harvoin ehtii hypätä minkään ohjelmamestarin saappaisiin kun siellä kotona tuppaa olemaan hieman muutakin tekemistä, ihan joka päivä! Ihme lyttäämistä. Lapsen voi olla vaikea sanoittaa tunteitaan, lapsihan usein vastaa että ihan tyhmää, vaikka todellinen syy olisikin jotakin muuta. Tämän nyt luulisi jokaisen tietävän. En ole mikään ekspertti, mutta yrittäisin saada selville miksei lapsi halua yöpyä isällään. Voihan lapsenkin olla hankalaa nukkua vieraassa paikassa, esimerkiksi. Kuinka isä suhtautuu, onko huomannut mitään? Voisiko sitten vaikka nähdä päivisin, mahdollisesti vaikka muutaman ylimääräisenkin kerran jos se kaikille sopii? Ikään kuin paikkaamaan sitä, että lapsi ei tässä tilanteessa halua yöpyä. Minusta lapsi saa elämässä kyllä niin paljon pettymyksiä matkan varrella, että omien vanhempien ei tarvitse tarkoituksella häntä kiusata ja jättää täysin tunteet huomioimatta.
Kyllä kyllä...yhden kouluikäisen lapsen kanssa on niin paljon tekemistä ettei siinä millään mitään ehdi kun pitää pyykätä, tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa, pestä vessat, silittää, vaihtaa lakanat, jne ihan joka päivä
Minulla on kaksi lasta. Ja käyn töissä. Ihan oikeassa tuo eka kommentoija oli, minulla, lähes yh-äidillä, ei todellakaan ole aikaa toimia minään "ohjelmatoimistona" lapsilleni. En oikein edes jaksa vastata tuollaisiin, riittää kun itse tiedän ettei nuo asiat ole totta, ja jokainen joka on näissä samoissa saappaissa itse ollut, tietää millaista tämä arki on.
Ap
Eli sinulla ei ole riittävästi aikaa lapsillesi ja lapsi kärsii ikävää sekä kotona, että isällä?
Aikaa on sen verran kuin sitä on. Vai mitä ehdotat, että irtisanoudun töistäni? Lopetan kaikkien asioiden hoitamisen? En enää ikinä siivoa tai hoida kotia? Kun on yksin lasten kanssa, aikaa lapsille on vähemmän, koska kaiken joutuu hoitamaan yksin.
Hoidan asioita mahdollisimman paljon kun lapset on isällään, mutta arki on silti yleensä kiireistä.
Ap
Älä nyt lapselliseksi heittäydy. Totta kai sinun pitää organisoida se arki uudelleen, jos sitä aikaa ei ole. Olet esim. oikeutettu lyhennettyyn työpäivään. Ja tiettävästi et asu yksin, joten kaikkea et joudu hoitamaan yksin.
Kovin kiireistä on arki, kun kolmatta tuntia ehtii palstalla meuhkaamaan ja puolustelemaan omia heikkouksiaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miksi? Tyhmää kysyä että äitiäkö ikävöit?
Vastasin jo. Olen kysynyt ja todellakin useamman kerran. Vastaus on aina että siellä on "tyhmää ja tylsää". Toki tiedostan että syvemmällä voi olla ihan muita syitä, mutta lapsi ei niitä osaa, uskalla tai halua nimetä. Siksi olen sitten koittanut kaivella tietoa, ja tuo ikävä on ainoa mihin on sitten vastannut itkulla ja myöntävästi.
Ap
Oisko nyt niin että isä antaa lapsen tylsistyäkin ja ei oo koko ajan hyysäämässä ja äiti on kokopäiväinen ohjelmamestari?
Yh-äiti harvoin ehtii hypätä minkään ohjelmamestarin saappaisiin kun siellä kotona tuppaa olemaan hieman muutakin tekemistä, ihan joka päivä! Ihme lyttäämistä. Lapsen voi olla vaikea sanoittaa tunteitaan, lapsihan usein vastaa että ihan tyhmää, vaikka todellinen syy olisikin jotakin muuta. Tämän nyt luulisi jokaisen tietävän. En ole mikään ekspertti, mutta yrittäisin saada selville miksei lapsi halua yöpyä isällään. Voihan lapsenkin olla hankalaa nukkua vieraassa paikassa, esimerkiksi. Kuinka isä suhtautuu, onko huomannut mitään? Voisiko sitten vaikka nähdä päivisin, mahdollisesti vaikka muutaman ylimääräisenkin kerran jos se kaikille sopii? Ikään kuin paikkaamaan sitä, että lapsi ei tässä tilanteessa halua yöpyä. Minusta lapsi saa elämässä kyllä niin paljon pettymyksiä matkan varrella, että omien vanhempien ei tarvitse tarkoituksella häntä kiusata ja jättää täysin tunteet huomioimatta.
Kyllä kyllä...yhden kouluikäisen lapsen kanssa on niin paljon tekemistä ettei siinä millään mitään ehdi kun pitää pyykätä, tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa, pestä vessat, silittää, vaihtaa lakanat, jne ihan joka päivä
Minulla on kaksi lasta. Ja käyn töissä. Ihan oikeassa tuo eka kommentoija oli, minulla, lähes yh-äidillä, ei todellakaan ole aikaa toimia minään "ohjelmatoimistona" lapsilleni. En oikein edes jaksa vastata tuollaisiin, riittää kun itse tiedän ettei nuo asiat ole totta, ja jokainen joka on näissä samoissa saappaissa itse ollut, tietää millaista tämä arki on.
Ap
Eli sinulla ei ole riittävästi aikaa lapsillesi ja lapsi kärsii ikävää sekä kotona, että isällä?
Aikaa on sen verran kuin sitä on. Vai mitä ehdotat, että irtisanoudun töistäni? Lopetan kaikkien asioiden hoitamisen? En enää ikinä siivoa tai hoida kotia? Kun on yksin lasten kanssa, aikaa lapsille on vähemmän, koska kaiken joutuu hoitamaan yksin.
Hoidan asioita mahdollisimman paljon kun lapset on isällään, mutta arki on silti yleensä kiireistä.
Ap
Älä nyt lapselliseksi heittäydy. Totta kai sinun pitää organisoida se arki uudelleen, jos sitä aikaa ei ole. Olet esim. oikeutettu lyhennettyyn työpäivään. Ja tiettävästi et asu yksin, joten kaikkea et joudu hoitamaan yksin.
No sinulla ei selvästikkään ole kokemusta yh:n arjesta kahden pienen lapsen kanssa, kun itse vielä käy töissä ja maksaa laskut yksin. Tai jos on, niin olet suorastaan ilkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kovin kiireistä on arki, kun kolmatta tuntia ehtii palstalla meuhkaamaan ja puolustelemaan omia heikkouksiaan :D
Tottahan toki tämä keskustelunavaus kuvaa minun täsmällistä arkeani. Mutta oikeassa olet, ettei sinunlaisiin kannattaisi sitä vähää aikaansa käyttää :) Oma vikani kun lähdin puolustelemaan itseäni, kun äitiyttäni ym. vastaan hyökättiin todella julmasti. Tästä eteenpäin vastaan vain asiallisiin viesteihin, niihin joissa oikeasti annetaan sitä vertaistukea. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille :)
Ap
Itse vihasin isälleni menemistä, mutten juurikaan ääneen valitellut asiaa - tiesin, että menen tai itken ja menen. Syy tähän oli se, että iskällä oli tylsää. Ei ollut kavereita, en ollut läheinen isän kanssa joten hänen kanssa oli aika tylsää ja jopa kiusallista, eikä hänen ja vaimonsa asunto ollut minun kotini. Päivät maleksivat uskomattoman hitaasti, muistan välillä itkeneeni itsekseni että pääsisipä jo oikeeseen kotiin.
Jos ei lapsi halua mennä niin sitten ei mene.
Oikeastihan lain mukaan (lasten oikeuksien sopimus on Suomessa lakina voimassa ja sitoo Suomea kansainvälisoikeudellisesti) ei ole mitään (12v tai muita) ikärajoja, vaan lasta on aina kuultava lasta koskevissa päätöksissä ikänsä ja kypsyytensä mukaan. Myös kaikki lasta koskevat päätökset on tehtävä siten, että lapsen etu on ensisijainen. Suomessa ei ole tapana noudattaa lakia, mutta sehän on eri asia.
Kyllä laissa on kirjattuna, että 12v kohdalla tapaamisia ei voida enää toimeenpanna jos lapsi niitä vastustaa.
Ihan luonnollista ja normaalia, ei tarvitse mitään kriisiä tai paha olla etävanhemmalla tilannetta kehittään.
7-v on pieni iso. Kouluikäinen, itsenäistyä, mutta pieni. Usein ydinperheessäkin leimaantuu taas hetkeksi läheisimpään vanhempaan. Lisäksi koulun alku väsyttää ja voimavarat kodin vaihtoon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt miksi?
Siellä on kuulemma tylsää, tyhmää, ja sit usein tulee vaan itku ja hän tarraa minuun kiinni. Kun kysyin tuleeko minua ikävä niin vastasi joo.
Ap
Tässä nyt näkyy ihan konkreettisesti, miten ero vaikuttaa lapseen negatiivisesti. Kaksi kotia ei ole hyväksi lapselle. Lisäksi hän on aivan hukassa, koettaa tällä tavoin hallita tilannetta, että sanoo tuollaisia ja samalla käyttää valtaa vanhempiaan kohtaan. Hiukan, kun vanhenee lapsi tuosta, olette pulassa.
No koita nyt päättää mikä olisi hyväksi sille lapselle. Kun ei ole hyväksi kaksi kotia mutta ei sekään että pidetään yhtä kotia.. hohhoijjaa.
Ap
Aplodeja. Erossa ei tosiaan ole mitään hyvää niille lapsille!
En pysty olemaan aina hämmästymättä siitä, kuinka pienisieluisia ihmiset ovat. Kun puhutaan siitä, että mitä 7v:lle kuuluu, kun ei halua etäkotiin, niin vastaus on, että ero ei ole hyväksi. Miten joku voi olla noin yksinkertainen. Kuinka tuo hokema tilannetta edistää?
Meillä oli 7veellä ihan sama vaihe. Hetken tapasi isäänsä päivisin ja hieman kasvettuaan taas yöpyi. Monille lapsille tulee tuossa iässä pieni rohkeustaantuma. Ei tarkoita, että isällä olisi paha olla.
Aplodeja. Erossa ei tosiaan ole mitään hyvää niille lapsille!