Lue keskustelun säännöt.
Von liite sukunimen edessä
25.09.2019 |
Mitä ajattelette ihmisestä, jolla on von nimen edessä eli aatelissukuinen yleensä? Mieheni haluaa, että
ottaisin hänen von -alkuisen aatelisnimensä, mutta itse en haluaisi, koska mun mielestä se kuulostaa hölmöltä itsensä ylentämiseltä, vaikka siitä ei kyse olisikaan.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Mutta sinä et silti koskaan tule olemaan miehesi sukua, kuulut omaan sukuusi ja olet vanhempiesi lapsi edelleen. Mikä tarve korostaa sitä, että kuulutaan nyt tälle miehelle?
En ole se sukunimihullu, vaan ulkomaalaissyntyinen suomalaisten sukunimenvaihtoa ihmettelevä.
Joillain ihmisillä ei ole identiteetti mitenkään sidoksissa siihen sukunimeen vaan hän tuntee olevansa ihan itsensä vaikka koko perheessä kaikilla olisi sama sukunimi.
Nimi ei kerro mitenkään omistussuhteista, Suomessa ihmisiä ei omisteta.
Mutta onneksi olkoon, Suomeen muuttosi johdosta voit keksiä itsellesi vaikka kokonaan uuden sukunimen, niin voit tuntea vihdoin hallitsevasi itse omaa elämääsi, etkä tunne olevasi vanhempiesi tai sukusi omistuksessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Mutta sinä et silti koskaan tule olemaan miehesi sukua, kuulut omaan sukuusi ja olet vanhempiesi lapsi edelleen. Mikä tarve korostaa sitä, että kuulutaan nyt tälle miehelle?
En ole se sukunimihullu, vaan ulkomaalaissyntyinen suomalaisten sukunimenvaihtoa ihmettelevä.Joillain ihmisillä ei ole identiteetti mitenkään sidoksissa siihen sukunimeen vaan hän tuntee olevansa ihan itsensä vaikka koko perheessä kaikilla olisi sama sukunimi.
Nimi ei kerro mitenkään omistussuhteista, Suomessa ihmisiä ei omisteta.Mutta onneksi olkoon, Suomeen muuttosi johdosta voit keksiä itsellesi vaikka kokonaan uuden sukunimen, niin voit tuntea vihdoin hallitsevasi itse omaa elämääsi, etkä tunne olevasi vanhempiesi tai sukusi omistuksessa :)
Kiitos tiedosta, minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa sukunimeäni. Kätevää, kun tutkintotodistukset ja julkaisemani tieteelliset artikkelit ovat sillä nimellä, jota käytän ja tulen aina käyttämään. En koe olevani kenenkään omistuksessa, mutta perheeni on minulle läheinen yksikkö, ja sukunimi on osa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siksi en haluaisikaan ottaa sukunimeä, joka kuuluu jollekin toiselle, kun minulle on syntymässäni annettu tämä nimi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Mutta sinä et silti koskaan tule olemaan miehesi sukua, kuulut omaan sukuusi ja olet vanhempiesi lapsi edelleen. Mikä tarve korostaa sitä, että kuulutaan nyt tälle miehelle?
En ole se sukunimihullu, vaan ulkomaalaissyntyinen suomalaisten sukunimenvaihtoa ihmettelevä.Joillain ihmisillä ei ole identiteetti mitenkään sidoksissa siihen sukunimeen vaan hän tuntee olevansa ihan itsensä vaikka koko perheessä kaikilla olisi sama sukunimi.
Nimi ei kerro mitenkään omistussuhteista, Suomessa ihmisiä ei omisteta.Mutta onneksi olkoon, Suomeen muuttosi johdosta voit keksiä itsellesi vaikka kokonaan uuden sukunimen, niin voit tuntea vihdoin hallitsevasi itse omaa elämääsi, etkä tunne olevasi vanhempiesi tai sukusi omistuksessa :)
Kiitos tiedosta, minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa sukunimeäni. Kätevää, kun tutkintotodistukset ja julkaisemani tieteelliset artikkelit ovat sillä nimellä, jota käytän ja tulen aina käyttämään. En koe olevani kenenkään omistuksessa, mutta perheeni on minulle läheinen yksikkö, ja sukunimi on osa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siksi en haluaisikaan ottaa sukunimeä, joka kuuluu jollekin toiselle, kun minulle on syntymässäni annettu tämä nimi. :)
Ahaa, ymmärsin siis väärin. Luulin, että sinulle tutummassa kulttuurissa nimellä ilmaistaan omistajuutta kun oletit täällä sen sitä ilmaisevan.
Itsellenikin perhe on läheisin yksikkö. Ehkä juuri siksi en koe lainkaan tarpeelliseksi vaihtaa kaikkien perheenjäsenten sukunimiä samaksi. Tietty jos mies haluaa oman nimensä vaihtaa niin en sitä vastusta. (Hieman ehkä vaikuttaa myös se, että vanhemmilta saamani nimi on mielestäni kauniimpi kuin miehen äidiltään saama 😏)
Vierailija kirjoitti:
Kauniita nimiähän nämä ovat: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_aatelissuvuista
von Alfthan
von Bonsdorff
von Born
von Hauff
von Hellens
von Knorring
von Kothen
von Nolcken
von Troil
von Willebrand
Katoin ensin että von Troll. Se sopisi hyvin palstalaisten yhteiseksi sukunimeksi.
Yksikään aatelissuvun varsinainen jäsen ei käytä noin von etuliitteitä eivätkä ne edes ole osa sukunimeä. Sen sijaan on kyl paljon noita teeskentelijöitä.
Toisaalta enhän mä mitään tiedä , tunnen vain etäisesti satoja... lähemmin joitai kymmeniä. Ja itsekkin osana leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Mutta sinä et silti koskaan tule olemaan miehesi sukua, kuulut omaan sukuusi ja olet vanhempiesi lapsi edelleen. Mikä tarve korostaa sitä, että kuulutaan nyt tälle miehelle?
En ole se sukunimihullu, vaan ulkomaalaissyntyinen suomalaisten sukunimenvaihtoa ihmettelevä.Joillain ihmisillä ei ole identiteetti mitenkään sidoksissa siihen sukunimeen vaan hän tuntee olevansa ihan itsensä vaikka koko perheessä kaikilla olisi sama sukunimi.
Nimi ei kerro mitenkään omistussuhteista, Suomessa ihmisiä ei omisteta.Mutta onneksi olkoon, Suomeen muuttosi johdosta voit keksiä itsellesi vaikka kokonaan uuden sukunimen, niin voit tuntea vihdoin hallitsevasi itse omaa elämääsi, etkä tunne olevasi vanhempiesi tai sukusi omistuksessa :)
Kiitos tiedosta, minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa sukunimeäni. Kätevää, kun tutkintotodistukset ja julkaisemani tieteelliset artikkelit ovat sillä nimellä, jota käytän ja tulen aina käyttämään. En koe olevani kenenkään omistuksessa, mutta perheeni on minulle läheinen yksikkö, ja sukunimi on osa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siksi en haluaisikaan ottaa sukunimeä, joka kuuluu jollekin toiselle, kun minulle on syntymässäni annettu tämä nimi. :)
Taidatkin olla Dr. Oetker ja julkaisulistasi pakastealtaan kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Mutta sinä et silti koskaan tule olemaan miehesi sukua, kuulut omaan sukuusi ja olet vanhempiesi lapsi edelleen. Mikä tarve korostaa sitä, että kuulutaan nyt tälle miehelle?
En ole se sukunimihullu, vaan ulkomaalaissyntyinen suomalaisten sukunimenvaihtoa ihmettelevä.Joillain ihmisillä ei ole identiteetti mitenkään sidoksissa siihen sukunimeen vaan hän tuntee olevansa ihan itsensä vaikka koko perheessä kaikilla olisi sama sukunimi.
Nimi ei kerro mitenkään omistussuhteista, Suomessa ihmisiä ei omisteta.Mutta onneksi olkoon, Suomeen muuttosi johdosta voit keksiä itsellesi vaikka kokonaan uuden sukunimen, niin voit tuntea vihdoin hallitsevasi itse omaa elämääsi, etkä tunne olevasi vanhempiesi tai sukusi omistuksessa :)
Kiitos tiedosta, minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa sukunimeäni. Kätevää, kun tutkintotodistukset ja julkaisemani tieteelliset artikkelit ovat sillä nimellä, jota käytän ja tulen aina käyttämään. En koe olevani kenenkään omistuksessa, mutta perheeni on minulle läheinen yksikkö, ja sukunimi on osa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siksi en haluaisikaan ottaa sukunimeä, joka kuuluu jollekin toiselle, kun minulle on syntymässäni annettu tämä nimi. :)
Minäkin olen väitellyt ja tehnyt julkaisuni omalla sukunimelläni, tosin olen sen aikoinaan vaihtanut avioitumiseni yhteydessä. t. se jolle alun perin kommentoit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minulle aviomieheni ja lapsemme ovat läheisempiä kuin lapsuudenkodin jäsenet. Tuskin äitinikään pitää veljeään läheisempänä kuin minua. Ehkä sitten siellä ulkomailla on toisenlaista. :D
Von- (tai af-, van- jne) etuliitehän ilmaisee kotipaikkaa, eli aatelisen kyseessä ollessa sitä läänitystä joka hänen suvulleen kuuluu ja jota hän persoonallaan edustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti siinä 'von'-etuliitteessä on sitä jotain, koska elokuvaohjaaja Lars von Trier otti etuliitteen. Trier on Tanskassa samankaltainen perusnimi kuin Virtanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhan af Grann, alk. Heikki Juhani Grann
No Ludvig Beethovenista tässä terve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Jokin tässä saa karvat pystyyn, heh. Olen suvusta, jonka nimi on harvinainen ja hyvin vanha. Veljeni meni naimisiin sellaisen alemman keskiluokan missukan kanssa ja tämä missukka otti tietysti sukunimemme ja on alkanut sillä 'omalla' nimellä nyt brassailemaan ja suvun historiaa mainostamaan, mitä kukaan meidän suvussa ei tee.
Suoraan sanottuna vtuttaa ja nolottaa koko tyyppi, jos tuo ei ole 'kulttuurista omimista', niin mikä sitten on? En minäkään tajua joidenkin naisten tapaa ottaa miehensä sukunimi, varsinkin jäljittäessä historiantutkimuksessa naisten tekemisiä, niin on hankalaa, tavallaan nimenmuuttaminen miehen mukaan on kuin burkha, nainen itse on persoonaton, anonyymi tavallaan. Mutta se nyt on sellaista blaa blaa-juttua, kukin tehköön niin kuin hyvältä tuntuu, mutta pliiiiis, älkää nyt kumminkaan omiko sen uuden nimen historiaa sentään.
Seurustelet ja aiot mennä naimisiin miehen kanssa, jonka nimi alkaa "von" etkä silti tiedä, että se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella myös lauseen alussa. Kuulostaa aika epäuskottavalta tarinalta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti siinä 'von'-etuliitteessä on sitä jotain, koska elokuvaohjaaja Lars von Trier otti etuliitteen. Trier on Tanskassa samankaltainen perusnimi kuin Virtanen.
Härski temppu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin avioituessa mieheni sukunimen ja se on oma nimeni nykyään, ei mitenkään lainassa mieheltä.
Jokin tässä saa karvat pystyyn, heh. Olen suvusta, jonka nimi on harvinainen ja hyvin vanha. Veljeni meni naimisiin sellaisen alemman keskiluokan missukan kanssa ja tämä missukka otti tietysti sukunimemme ja on alkanut sillä 'omalla' nimellä nyt brassailemaan ja suvun historiaa mainostamaan, mitä kukaan meidän suvussa ei tee.
Suoraan sanottuna vtuttaa ja nolottaa koko tyyppi, jos tuo ei ole 'kulttuurista omimista', niin mikä sitten on? En minäkään tajua joidenkin naisten tapaa ottaa miehensä sukunimi, varsinkin jäljittäessä historiantutkimuksessa naisten tekemisiä, niin on hankalaa, tavallaan nimenmuuttaminen miehen mukaan on kuin burkha, nainen itse on persoonaton, anonyymi tavallaan. Mutta se nyt on sellaista blaa blaa-juttua, kukin tehköön niin kuin hyvältä tuntuu, mutta pliiiiis, älkää nyt kumminkaan omiko sen uuden nimen historiaa sentään.
Kun mennään naimisiin, suvut tavallaan liittyvät yhteen. Ja onhan perinteisesti ajateltu, että aviopuolisot jopa tulevat "yhdeksi lihaksi" ja ovat kuin samaa ihmistä. Ei se nyt siinä mielessä niin outoa ole.
osa näistä aatelisuvuista on on hassanut varallisuutensa ja ovat aika tavallisia pulliaisia nykyisin, silloin ehkä jättäisin tuon von liitteen kirjoittamatta ja olisin köyhä tavis ihan hissukseen
Savolaisia aatelissukuja ovat Hirvonen, Karvonen ja Kutvonen. Kaikissa on se "von" keskellä.
Jos tuo on ongelma niin miten olisi kaksiosainen nimi tyyliin
Maija Möttönen-Von Guggelbuggel