G: Milloin olet viimeksi ollut vanhempiesi luona? Entä milloin olet viimeksi puhunut puhelimessa heidän kanssaan?

Isän luona kävin viime vuoden vikana päivänä ja sen jälkeen ei edes soiteltu (huono omatunto), kuoli 28.4 aivan yllättäin. Ikävä on vanhempia!!

Kummallakin oli vakityöpaikka edellisessä asuinpaikassa, mieheni sai hetken etsimisen jälkeen uuden vakkarityöpaikan täältä, itselläni ei edelleenkään ole vakituista työpaikkaa täällä uudessa asuinkunnassa. Toki nyt ei ihan pelkästään äidin takia muutettu, mutta yhtenä isona tekijänä se oli. Mieheni ei myöskään saanut mitään palkankorotuksia, itseasiassa aloitti huonommalla palkalla kuin aiemmassa paikassa.

Välimatkaa 350km.

ihmettelen vain. ehkä tilanteeni on erilainen,koska äitini on iäkäs. olen pahoillani,jos jotain loukkasin,mut mulle on äiti tärkeä. isäni kuoli,niin etten nähnyt häntä kuin vasta 12 tuntia kuoleman jälkeen. kai sitten haluan huolehtia äidistäni. ja edelleen,miksi olette niin tuomitsevia,kaikkihan me(kai täälläkin)ollaan vain ihmisiä. t: 8

viime viikon tiistaina. Puhelimessa puhutaan joka päivä. :)

Soitellaan äidin kans kerran viikossa. Välimatkaa meillä on n. 150 km, mutta näemme kuitenkin suhteellisen usein: parin viikon välein.

Äidin kanssa puhuin tänään viimeeksi puhelimessa, isän kanssa kuukausi sitten.

siis äidin näin viime lauantain aj puhelimessa puhuttiin sitä ennen perjantaina...



isäni näin viime sunnuntaina,eilen puhuttiin puhelimessa...

Isän kans juttelin perjantaina puhelimessa.

ja mun äiti kävi meillä pikaisesti eilen, puhelimessa puhuin äidin kanssa 2 tuntia sitten

Välimatkaa on 6500 km.

Nähnyt olen muutama kk sitten, asuu kauempana. Isän olen nähnyt viimeksi v. 98, kuoli samana vuonna.

Jos äiti ja isäpuoleni asuisivat samassa kaupungissa, luulisin käyväni viikottain.

Äitini voisi käydä meillä, mutteipä tuota ole näkynyt.

Soitellaan joskus päivittäin, joskus saattaa mennä kuukausikin ettei kuulla toisistamme. Sähköpostillakin olemme yhteydessä.

Meillä on lämpimät ja läheiset välit.

Mieheni sisar melkein asuu anoppini luona ja silti heidän keskinäiset välinsä ovat huonot. Kumpikin raastaa toistaan rikki ja syyllistää milloin mistäkin. Taitavat olla av-mammoja molemmat.

jokainen pyörittää omaa elämäänsä.

Kortteja tai tekstareita väliin heitellään.

Musta on oudompaa se että nähdään tai soitellaan joka päivä kuin että silloin tällöin vaan tavattaisiin. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä elämään ilman vanhempiaan ja antaa myös vanhemmilleen mahdollisuus elää rauhassa.

Itse ole nähnyt vanhempani pääsiäisenä ja puhunut äitini kanssa puhelimessa kuukausi sitten. Eikä se silti tarkoita sitä että olisin unohtanut vanhempani tai etten välittäisi heistä.

:)

Vanhemmat käy vierailuittemme välillä kerran tai kaksi meidän luona.



Puhelimessa puhumme muutaman kerran viikossa, äidin kanssa vähän useammin, isän kanssa vähän harvemmin. Lasten synnyttyä yhteyttä pidetään enemmän ja herkemmin kyläillään puolin ja toisin.

äitin kanssa taisin puhua puhelimessa maanantaina, isän kanssa en koskaan soittele.

Ihme juttu, eikö olisi normaalia ja luonnollista että pidetään huolta vanhemmista ja välitetään? Ja meillä esim. ei voi välttyä näkemästä usein kun asumme samassa tuppukylässä ja itse olen kyläkaupassa töissä, niin pakostakin törmää toisiinsa.

Ei ole pakko pitää, mutta aika kiittämätön asenne sulle on. He ovat kuitenkin sinut kasvattaneet, sinua ei olisi ilman heitä. Ja eikö se kuulu luonnostaan rakkauteen, että jos vaikka vanhemmat sairastuu, lapset huolehtii heistä? Kyllä tässä maailmassa todella on rakkaus kylmentynyt!