Olen 40v enkä enää koskaan työllisty

Koulun penkille vaan.

Tulevat polvet joutuu samaan rumbaan 10-20v sykleissä kun ammatit katoaa ja uusia syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekselin tuossa, että jos pääsisisn yliopisoon -muiakin vaihoehtoa toki on- opiskelemaan n.n alaa olisin maiseri normiajassa eli noin 45-46 vuoiaana niin potentiaalisia työvuosia olisi jäljellä noin 20 vuotta. Piäsiköhän pisää rähinä päälle ja kokeilla?  -Ainakin omasa mielestäni parempi vaihoeho kuin surkutella ja vain sääliä iseä, etä kuinka ei ikinä työllisty, jolloin koun arpeeksi asiaa hokee niin alkaa uskoa sen isekin ja sitten on mahd. vieläkin vaikeampaa  

Jospa hieman opiskelet lisää pohjalle ennen yliopistoa. Esim oikeinkirjoitusta.

No. Yksi maisterin tutkinto riittänee.  Pointtini kaiketi kävi edellä selväksi: 40 vuotiaana työtömänä on liian nuori ajattelemaan, että elämän kaikki valinnat on jo tehy ja loppu olisi sitten vain kuoleman tai muuta odottelua aatoksin, ettei mitään ole enää tehtävissä, kun ei ole yrityksistä huolimatta saanu töitä. Elämä on liian arvokas pelkästään, jotta se kannattaisi käyttää toimettomuuteen. Mut ymmärrän jos työttömyys masenaa ja syö itsetuntoa. Voimia ja jaksamista toivottaen!   

Good things Will come kirjoitti:

Sama juttu oli nelisen vuotta sitten. Pakko oli perustaa firma, töihin ei pääse. Nyt vasta sain pari isompaa asiakasta. Nyt töitä niin paljon, että ensi kesänä ei pääse lomalle. Kuukausipalkka nousi 1000 eurosta 5500 euroon. Haistakoon v*tun ne jotka eivät ottaneet töihin!

Olisko sulla tulevaisuudessa mahdollisuus palkata muita? Pääsisit joskus lomille.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyynti ja muut myyntityöt ovat ainakin sellaisia joissa se korkea ikä ei pitäisi olla mikään ongelma.

Itse olen sinua kolme vuotta vanhempi ja töissä. Asenne ratkaisee

Millaisella asenteella sinä vastaat puhelinmyyjien soittoihin ja kuinka usein ostat sitä kautta tuotteita?

Se on seuraava askel. Lisää töitä tekijöille, lomaa minulle!

Olen päälle nelikymppinen ja olen ollut pitkään työttömänä. Vaihtoehdot yrittäjyys, lisäopiskelut ja työllistyminen alalle, johon en sovellu.

Yrittäjyys ei toimi, ei kaikista ole itseohjautuvaksi. Yrittäjän pitää olla sosiaalinen ja omata hyvät verkostot.  Lisäksi pitää olla positiivinen elämänasenne ja hyvä paineensietokyky. Mikään näistä ei kohdallani toteudu. Eli ei toimi.

Lisäopiskelut: en pysty olemaan ryhmässä pitkään. Joku vuoden koulu voisi vielä toimia, kun sinnittelen ajatuksella, että pian loppuu tämä. Vuoden koulusta tai jostain muista lyhyistä hömppätutkinnoista ei ole oikeasti hyötyä työllistymisen kannalta. Eli ei enää noita.

En pysty olemaan töissä, jossa koen että olen täysin väärässä paikassa. Alan velloa negatiivisissa tunteissa ja masennun. Eli siinäkin tulee seinä vastaan.

Sitten jatkan vain sitä, mitä olen tehnyt tähänkin asti. Ei tässä ole muuta mahdollisuutta.

Minä myös pian 40v ja lapsuudentraumojen vuoksi syrjäytynyt työmarkkinoilta. Ensimmäisen kerran koin väärinkohtelua lastentarhassa, jossa pakotettiin syömään puuroa ja mehukeittoa ja nukkumaan päiväunet, vaikka olin jo iso poika. Tästä sisuuntuneen paskoin housuuni ja jouduin aloittamaan koulun erityisluokalla. Siellä mulle lässytettiin kuin vajaamieliselle ja taas kiusattiin pahalla ruualla, jota oli pakko syödä. Nakkikastiketta oli usein, hyi sitä inhosin, ja kanaviillokkia myös. Luokkakaverit oli tyhhmiä sekopäitä. Kerran yksi kaatoi kostoksi pulpettini kun sanoin sitä isoäitiään perrrseeseen nusssivaksi apinaksi. Vetelin vittttuiluna vitosia kokeista, vaikka tiesin kaiken paremmin kuin opettaja. Suomalainen systeemi nosti tieni pystyyn jo alussa ja tuhosi minut! Kiitos siitä, mitään en tämän maan eteen enää tee.

Mok kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekselin tuossa, että jos pääsisisn yliopisoon -muiakin vaihoehtoa toki on- opiskelemaan n.n alaa olisin maiseri normiajassa eli noin 45-46 vuoiaana niin potentiaalisia työvuosia olisi jäljellä noin 20 vuotta. Piäsiköhän pisää rähinä päälle ja kokeilla?  -Ainakin omasa mielestäni parempi vaihoeho kuin surkutella ja vain sääliä iseä, etä kuinka ei ikinä työllisty, jolloin koun arpeeksi asiaa hokee niin alkaa uskoa sen isekin ja sitten on mahd. vieläkin vaikeampaa  

Pistä täysi pöhinä päälle ja kerro siitä vaikka blogissa. Olisi ensimmäinen blogi, jota seuraan. Olisit varmaan inspiraation lähde monelle :) Tsemppiä!

Kiitos ! Olen jonkin verran käynyt avoimen yliopiston kursseja ja laittanu merkille, että yliopistolla opiskelee kyllä hyvin monen ikäisiä. - Hiljattain olin kahvilla naisen kanssa, joka kertoi olevansa fuksi ja ikää hänellä on luullakseni lähempänä 50 kuin 40 ikävuotta. (Tiedän koska tiedän toista kautta hänen poikansa, joka on pian 30 vuotias). Mut joo. Suomenkielen oikeinkirjoiuskurssille (tms) mun tarvitsisi mennä... Olen ihan aivojumppa mielessä miettiny, etä menisin myös kertaamaan matikkaa iltalukion puolelle.   PS: Mihin ne puheet elinikäisesä oppimisesta ja kouluttauumisesta on hävinny? PPS: Saattaa olla, etä esimerkiksi lähihoitajaksi saataisin opiskella verraten nopeasti mutta kesääkö selkäni lähihoitajan työtä onkin 2. juttu..

Olen hyväksynyt sen, että en tule normaalia reittiä enää koskaan työllistymään. Ainoa vaihtoehto on saada tuloja luovasta työstäni. Tämä on äärimmäisen harvinaista, valitettavasti. On myös käynyt niin, että persoonani on muokkautunut tähän tilanteeseen, ja en enää pysty tai halua muuttaa itseäni. Minun pitäisi käydä intensiivistä terapiaa monta kuukautta, jotta ohjautuisin tästä pois. Eli ei enää onnistu. 

Jatkan tätä eläkeikään saakka ja ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa sukulaisten mukaan lähes täystyöllisyys. Kaikkien lapset töissä. Suomalaisilla myös hyvä maine, toisin kuin täällä Suomessa.

Kokeile ihmeessä. Ei se ruotsin opiskelu nyt niin pahasta ole?

Sielläkö on kaikki Nigerian prinssitkin ja Afrikan Sarven ihmeetkin töissä? 🧐

Vierailija kirjoitti:

Minä myös pian 40v ja lapsuudentraumojen vuoksi syrjäytynyt työmarkkinoilta. Ensimmäisen kerran koin väärinkohtelua lastentarhassa, jossa pakotettiin syömään puuroa ja mehukeittoa ja nukkumaan päiväunet, vaikka olin jo iso poika. Tästä sisuuntuneen paskoin housuuni ja jouduin aloittamaan koulun erityisluokalla. Siellä mulle lässytettiin kuin vajaamieliselle ja taas kiusattiin pahalla ruualla, jota oli pakko syödä. Nakkikastiketta oli usein, hyi sitä inhosin, ja kanaviillokkia myös. Luokkakaverit oli tyhhmiä sekopäitä. Kerran yksi kaatoi kostoksi pulpettini kun sanoin sitä isoäitiään perrrseeseen nusssivaksi apinaksi. Vetelin vittttuiluna vitosia kokeista, vaikka tiesin kaiken paremmin kuin opettaja. Suomalainen systeemi nosti tieni pystyyn jo alussa ja tuhosi minut! Kiitos siitä, mitään en tämän maan eteen enää tee.

Olin äidin kanssa kotona, kunnes jouduin eskariin. Olin tosi kömpelö ja minulla ei ollut kavereita. Myöhemmin kävi ilmi, että näköni oli huono, siksi olin kömpelö. 

Ala-aste vielä meni. Yläasteella jouduin kiusatuksi, en halunnut mennä enää kouluun. Siitä minulle on jäänyt yhteisötraumat. Lukion lopetin kesken: sain paniikkikohtauksia.

Koulu meni väärällä jalalla, vaikea sitä on enää korjata keski-ikäisenä.

Olen 35-vuotias ja sama tilanne, että omanalan töihin ei pääse. Opiskelin tyhmänä vasta aikuisena maisteriksi ja nyt aika usein tulee vastaan, että eivät halua näin vanhaa töihin.