Lue keskustelun säännöt.
Miten lopettaa vitsailu ja saada aikuismaista uskottavuutta?
24.09.2019 |
Olen 37. Olen töissä saanut palautetta että vitsailen liikaa ja naureskelen. Tämä estää minua etenemästä. minua pidetään nuorempana ja kokemattomana vaikka olen ylikoulutettu.
Olen ollut vuosia terapiassa ja terapeuttikin otti tuon defenssin esiin, mutten vaan oppinut miten päästä eroon tuosta tavasta.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooooooooooo tekisi mieli murjaista joku levoton vitsinlainen heitto mutta totean vain että en tiedä, en tiedä. Ajattele kaikkea vakavaa ja toista miten paskaa elämä on?
Elämä on :)
Mille vitsailet? Itsellesikö, osaamisellesiko?
Vierailija kirjoitti:
Mistä defenssi kumpuaa?
Oleellinen kysymys tässä. Minua mietityttää myös se, minkä vuoksi sait töissä huomautuksen liiasta vitsailusta ja naureskelusta? Onko sinulla taipumus kiusoitella muita, minkä jotkut voivat tulkita kiusaamiseksi? Yritätkö keventää hankalia tilanteita huumorilla mutta vitsailusi tulkitaan epäkunnioittavana ja epäempaattisena? Naureskeletko kehityskeskusteluissa tai silloin, jos teet jonkin pientä suuremman mokan töissä?
Toki on olemassa työpaikkoja, joissa normi on olla naama norsunveellä ja joissa ei siksi tykätä nauravaisemmista ihmisistä. Olin kerran tällaisessa paikassa ja sain kritiikkiä siitä, että pelleilen heidän mukaansa liikaa. Mitenkään tätä ei minulle sen tarkemmin avattu, ja sellainen kuva jäi, että pari työkaveria halusi vain purkaa ärsytystään minuun. Missään muussa työpaikassa en ole nimittäin koskaan saanut tällaista palautetta, vaan päinvastoin minua on kiitelty hyvästä tilannetajusta ja mallikelpoisista sosiaalisista taidoista.
Vierailija kirjoitti:
Mille vitsailet? Itsellesikö, osaamisellesiko?
Vähän kaikelle, lähinnä itseironiaa ja mustaa huumoria myös elämän nurjalle puolelle ja kamalillekin asioille. Terapiassa nauroin kamalille lapsuuskokemuksilleni. En esitä mitään asiaa vakavasti vaan pitää vähintään hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pidetään myös liian kilttinä, joten ei ole kyse muille ilkeilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Defenssejä on meillä kaikilla.
Äitini oli samanlainen, minä opin sen, ja pidän sitä pikemminkin tapana kuin defenssinä. Toki vitsailun taakse pääsee piiloon ikäviä asioita, mutta on toki asioita joilta pitääkin päästä jos ne käy heikomman päälle väärään aikaan.
Äitini kanssa meillä oli välillä hirveää vitsailua kun hän teki kuolemaa rintasyöpään. Ulkopuoliselle olisi varmaan ollut järkyttävää kuultavaa, meitä helpotti kun nauroimme kuolemalle ja kivuille päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille vitsailet? Itsellesikö, osaamisellesiko?
Vähän kaikelle, lähinnä itseironiaa ja mustaa huumoria myös elämän nurjalle puolelle ja kamalillekin asioille. Terapiassa nauroin kamalille lapsuuskokemuksilleni. En esitä mitään asiaa vakavasti vaan pitää vähintään hymyillä.
Jos työpaikalla olet tilanteessa, jossa sinun olisi esim. annettava kritiikkiä jollekulle tai keskustella muuten vakavammin, niin en ihmettele, jos käytöksesi aiheuttaa närää. Varsinkin palautteenantotilanteet ovat herkkiä ja naureskelu käsitetään helposti vittuiluna. Muissa tilanteissa annat itsestäsi välinpitämättömän, keskenkasvuisen ja ylimielisen kuvan, mikäli lähestyt kaikkia asioita vitsailun ja virnuilun kautta. Riippumatta siis siitä, kuinka vankkaa osaamisesi todellisuudessa on.
Suosittelen sinua jatkamaan asian työstämistä ja miettimään tosiaan sitä, mistä jatkuva naureskelu defenssinä kumpuaa. Sinun ei tarvitse muuttua sitruunan syöneeksi valittajaksi mutta tilannetaju on läpänheitossa paikallaan. Varsinkin työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi se, ku kuiva, huumorintajuton tosikko. Ehit kyllä olemaan vanha.
Eräs läheiseni on samanlainen. Olen viime aikoina tajunnut, että kyse on jonkinlaisesta defenssistä.
Ei mulla muuta. Jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen askel uskottavuuteen olis varmaan mammapalstalta poistuminen
Kai kyseessä on pohjimmiltaan epävarmuus ja huono itseluottamus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on kiusattu koulussa joten nauran ja teen kiusaa itselleni ennen kuin muut ehtivät.
Eikö terapeutti antanut mitään muuta palautetta?
No olen samanlainen mutta minua tuo ei ole estänyt etenemästä. Olen sen verran hyvä työssäni että työnantaja arvostaa ja tietää osaamiseni. Olkoonkin sitten hintana se että jotkut luulevat minun olevan ”tyhjän nauraja”.
En kiusallanikaan muutu, sillä ärsyttää että vain kriittisiä nennännyrpistelijöitä ja arvostelijoita pidetään ”pätevänä”.
Olen kuitenkin erittäin pidetty esimies, joten ei se rentous ja huumori ole aina huono asia.