Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei löydä rakkautta?
24.09.2019 |
Välillä tuntuu että olen ainut sinkkunainen koko maailmassa. Kaikki ystävät ovat parisuhteissa tai tapaavat miehiä joiden kanssa alkavat seurustella.
Ei oikein enää huvita edes mennä kavereille kylään kun joutuu näkemään onnellisia suhteita. Kaverit sanoo että minussa ei ole mitään vikaa ja tsemppaavat että löydän vielä jonkun mutta en usko enää. Olen jo 31. Minulla ei ole lapsia. Seurustelin viimeksi yli 5 vuotta sitten. Rakkauden kaipuu on kova. Olen käynyt tinder treffeillä ja kavereiden järjestämillä sokkotreffeillä mutta miehet eivät halua jatkaa tutustumista muutaman viikon jälkeen. Enää en itse jaksa tutustua uusiin ihmisiin kun aina joutuu pettymään. En ole saanut miehiltä mitään selitystä miksi lopettavat kanssani tapailun. Olen kyllä kyynistynyt. Kun aloitin deittailun olin todella avoin ja innokas. Se saattoi pelästyttää miehiä. Sitten rauhoituin ja etenin hitaammin. Nyt olen tilanteessa että pelkään avautua tai näyttää tunteitani.
Tunnen välillä vihaa kun kuulen kavereilta miten he tapaavat jonkun miehen ihan ohimennen baarissa ja se on rakkautta ensisilmäyksellä. On minuunkin rakastuttu samoin mutta jätetty yhtä nopeasti.
Olen vertaillut itseäni kavereihini enkä todellakaan keksi mitään missä poikkean heidän tavoistaan löytää rakkautta.
Voiko olla että kaikille ei vaan ole sitä oikeaa?
Tunnen vihaa koska en saa rakkautta. Haluaisin tietää mistä se johtuu, mutta ei siihen taida olla mitään syytä... kohtalo? Jos kohtaloni on olla itsenäinen nainen ja elää yksin.
Tässä eräs päivä kun tein ns. Miesten töitä kotonani tunsin taas sen rakkauden kaipuun kivun. Kunpa olisi mies joka auttaisi painavien tavaroiden kanssa. Kunpa voisin rakastaa omaa miestä ja helliä häntä.
Onko muita samanlaisia? Tai onko joku ollut tällainen mutta löytänyt rakkauden?
Kommentit (7)
Mä en ole löytänyt 45 vuoden ikään mennessä. Enää en edes kaipaa tai halua, olen jo niin tottunut itsekseni oloon ja vaihdevuodet vei seksinkaipuunkin täysin, en koe että enää tekisin miehellä mitään.
Mutta joo, ainahan meitä on jotka on vanhoiksipiioiksi jääneet, joten ei kaikki koskaan löydä parisuhde-rakkautta. Suurin osa kyllä löytää joten ei sinun tilanteesi 31-vuotiaana mitenkään toivoton ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda Tinder tosielämään tai johonkin deittisovellukseen. Tinder on harrastus, pinnallisten suhteiden leikkikenttä, seksinhakusovellus monellekin pelkästään tai sitten sarjadeittailu on harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole löytänyt 45 vuoden ikään mennessä. Enää en edes kaipaa tai halua, olen jo niin tottunut itsekseni oloon ja vaihdevuodet vei seksinkaipuunkin täysin, en koe että enää tekisin miehellä mitään.
Mutta joo, ainahan meitä on jotka on vanhoiksipiioiksi jääneet, joten ei kaikki koskaan löydä parisuhde-rakkautta. Suurin osa kyllä löytää joten ei sinun tilanteesi 31-vuotiaana mitenkään toivoton ole.[/
Miten pääsit eroon siitä että kaipasit parisuhdetta? Itse olen kyllä oppinut olemaan yksin ja tekemään kaiken yksin vaikka se on tosi raskasta. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa arkea ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Haluan kumppanin. Mutta pitäisi oppia eroon siitä halusta. Se asia vaan on niin kipeä. Se on melkein yhtä kipeä kun jos joku haluaa perheen mutta ei saa lapsia. En tunne eläväni täyttä elämää. Kaipaan ihan vaan yhdessä olemista oman rakkaan kanssa. Haluaisin illalla puhua päivän tapahtumista kun tulen töistä kotiin. Tai aamulla syödä aamupalaa mieheni kanssa. Haluaisin hemmotella miestäni ja järjestää kivoja yllätyksiä. Ja tuntea olevani rakastettu ja tärkeä. Siitä kaikesta jään paitsi. En keksi mitään mikä sen rakkauden kaipuun voisi korvata. Vapaa-aikani täytän harrastuksilla ja käyn erilaisilla kursseilla ja tapahtumissa. Mutta ne eivät riitä että elämäni olisi mielekästä koska minulta puuttuu romanttinen ihmissuhde :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole löytänyt 45 vuoden ikään mennessä. Enää en edes kaipaa tai halua, olen jo niin tottunut itsekseni oloon ja vaihdevuodet vei seksinkaipuunkin täysin, en koe että enää tekisin miehellä mitään.
Mutta joo, ainahan meitä on jotka on vanhoiksipiioiksi jääneet, joten ei kaikki koskaan löydä parisuhde-rakkautta. Suurin osa kyllä löytää joten ei sinun tilanteesi 31-vuotiaana mitenkään toivoton ole.[/
Miten pääsit eroon siitä että kaipasit parisuhdetta? Itse olen kyllä oppinut olemaan yksin ja tekemään kaiken yksin vaikka se on tosi raskasta. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa arkea ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Haluan kumppanin. Mutta pitäisi oppia eroon siitä halusta. Se asia vaan on niin kipeä. Se on melkein yhtä kipeä kun jos joku haluaa perheen mutta ei saa lapsia. En tunne eläväni täyttä elämää. Kaipaan ihan vaan yhdessä olemista oman rakkaan kanssa. Haluaisin illalla puhua päivän tapahtumista kun tulen töistä kotiin. Tai aamulla syödä aamupalaa mieheni kanssa. Haluaisin hemmotella miestäni ja järjestää kivoja yllätyksiä. Ja tuntea olevani rakastettu ja tärkeä. Siitä kaikesta jään paitsi. En keksi mitään mikä sen rakkauden kaipuun voisi korvata. Vapaa-aikani täytän harrastuksilla ja käyn erilaisilla kursseilla ja tapahtumissa. Mutta ne eivät riitä että elämäni olisi mielekästä koska minulta puuttuu romanttinen ihmissuhde :(
Pääsin eroon parisuhteen kaipuusta lähinnä vaan iän myötä itsestään. Sinun iässäsi minullakin oli vielä kova kaipuu, lisäksi olisin halunnut lapsen tai pari myös eli ihan perheen. Jossain vaiheessa kuitenkin oli töissä rankkaa ja stressaavaa joten jäi toissijaiseksi noiden yksinäisyys- ja parisuhdeasioiden murehtiminen, piti keskittyä selviämiseen ilman burnoutia. Siinä kun sitten muutaman vuoden ryynäsin 10-16 tunnin työpäiviä ja keskityin uraani, niin huomasin että olin muuttunut yleensäkin vähemmän sosiaaliseksi. En enää niin kaivannut ihmisten seuraa muutenkaan, en edes kavereita tai mitään, vaan tykkäsin yksinäisestä elämästä jossa käyn vaan töissä, katson telkkua tai pelaan tietokoneella ja teen pieniä arkisia juttuja. Ei huvittanut enää käydä juuri missään, ei ruokaravintoloissa, elokuvissa, matkoilla tms. Tavallinen pieni arki riittää.
On toki mahdollista että sinulle ei koskaan kävisi näin, että tottuisit samoin. Minä olen aina ollut aika introvertti jo perusluonteeltani, ja sellaisen on luultavasti ekstrovertimpaa helpompi tottua siihen, ettei ole ihmisseuraa, jopa oppia nauttimaan yksinäisyydestä ja mitään tekemättömyydestä. Luulen kyllä, että useimpien on mahdollista tottua tällaiseen jos on pakko, mutta ei sitä vielä 31-vuotiaana kannata alkaa totuttelemaan jos kerran kaipuu muunlaiseen elämään on olemassa. Kun vielä on tosiaan erittäinkin mahdollista löytää parisuhde ja elämä jota nyt kaipaat.
Jos olet aiemminkin löytänyt seurustelukumppanin niin etköhän löydä jatkossakin.
Itsehän olen 31-vuotias ikisinkku nainen, alkaa kyllä olla kaikki toivo mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole löytänyt 45 vuoden ikään mennessä. Enää en edes kaipaa tai halua, olen jo niin tottunut itsekseni oloon ja vaihdevuodet vei seksinkaipuunkin täysin, en koe että enää tekisin miehellä mitään.
Mutta joo, ainahan meitä on jotka on vanhoiksipiioiksi jääneet, joten ei kaikki koskaan löydä parisuhde-rakkautta. Suurin osa kyllä löytää joten ei sinun tilanteesi 31-vuotiaana mitenkään toivoton ole.[/
Miten pääsit eroon siitä että kaipasit parisuhdetta? Itse olen kyllä oppinut olemaan yksin ja tekemään kaiken yksin vaikka se on tosi raskasta. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa arkea ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Haluan kumppanin. Mutta pitäisi oppia eroon siitä halusta. Se asia vaan on niin kipeä. Se on melkein yhtä kipeä kun jos joku haluaa perheen mutta ei saa lapsia. En tunne eläväni täyttä elämää. Kaipaan ihan vaan yhdessä olemista oman rakkaan kanssa. Haluaisin illalla puhua päivän tapahtumista kun tulen töistä kotiin. Tai aamulla syödä aamupalaa mieheni kanssa. Haluaisin hemmotella miestäni ja järjestää kivoja yllätyksiä. Ja tuntea olevani rakastettu ja tärkeä. Siitä kaikesta jään paitsi. En keksi mitään mikä sen rakkauden kaipuun voisi korvata. Vapaa-aikani täytän harrastuksilla ja käyn erilaisilla kursseilla ja tapahtumissa. Mutta ne eivät riitä että elämäni olisi mielekästä koska minulta puuttuu romanttinen ihmissuhde :(
Mikäli todella haluat löytää itsellesi kumppanin niin sitten ei auta muu kuin laittaa isompaa vaihdetta päälle. Liityt useimpiin tiedossa oleviin deitti sivuille ja alat tapailemaan aktiivisesti miehiä. Onhan täälläkin ollut viikottain noita sivustoja missä porukka käy etsimässä itselleen seuraa joten liity sinäkin niihin. Suositan liittymään mieluiten niihin maksuttomiin versioihin jolloin ei ala harmittamaan mikäli mätsit jää syntymättä.
Sitä sanotaan ettei rakkaus hoputa. Joskus se oikea saattaa löytyä vasta vanhemmalla iällä. Jos sulla on kiire löytää ''joku'' siksi ettet halua perustaa perhettä yksin niin tietenkin voit toimia kuten osa meidän palstalla olevista miehistä ja tuottaa jonkun miehen. En sinänsä suosittele tätä koska pidemmän päälle yksin eläminen on paljon mukavampaa kuin se että eläisi onnettomassa suhteessa.