Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajuuden hyvät puolet
22.09.2019 |
Te yksinhuoltajat, mitä hyviä puolia on siinä että kasvatatte lasta yksin?
Itselläni yksi lapsi, ja parasta tässä on se, että ei tarvitse enää vääntää joka asiasta niin kuin lapsen isän kanssa ollessa vaan saa itse elää niin kuin hyväksi näkee. Lapsen kanssa kehittyy myös tosi tiivis ja hyvä suhde kun ollaan kahdestaan. Lisäksi saan lapsivapaan viikonlopun verran omaa aikaa joka toinen viikko.
Mainittakoon että tietenkin kasvattaisin lasta mieluiten ydinperheessä, hyvässä parisuhteessa jakaen vastuun mutta kun tällaista ei minulle suotu, pyrin löytämään parhaat puolet tästä tilanteesta.
Kommentit (10)
Voin allekirjoittaa täysin. Itse erosin vaikeasta suhteesta kun lapsi oli vielä pieni eli hän tottui alusta kahteen kotiin. Asuimme käytännössä lapsen kanssa kahdestaan, pari seurusteluyritystä minulla oli mutta kukaan ei edes yöpynyt luonani lapsen paikalla ollessa. Sinkku olen edelleen ja lapsi muuttanut nyt isän luo opiskelupaikkakunnalle. Nähdään kerran viikossa tai kahdessa. Meillä on todella hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin allekirjoittaa täysin. Itse erosin vaikeasta suhteesta kun lapsi oli vielä pieni eli hän tottui alusta kahteen kotiin. Asuimme käytännössä lapsen kanssa kahdestaan, pari seurusteluyritystä minulla oli mutta kukaan ei edes yöpynyt luonani lapsen paikalla ollessa. Sinkku olen edelleen ja lapsi muuttanut nyt isän luo opiskelupaikkakunnalle. Nähdään kerran viikossa tai kahdessa. Meillä on todella hyvät välit.
Minäkin olen seurustellut pari kertaa mutta se on kyllä haastavaa kun pitäisi jakaa huomiota vielä miehelle. Nyt en taida jaksaa enää edes yrittää, vaan nautin tästä tasaisesta hyvästä arjesta. Kahdestaan ollessa meille kehittyy ihanan tiivis me-henki ja omat jutut. Ap
Saan päättää kaikesta yksin, kysymättä toisen mielipidettä. Ei tarvitse ottaa muita huomioon kun itseni ja lapset.
No ainakin riittää aikaa lapselle.Ei sillä ettenkö kaipaisi kumppania jakamaan asioita,mutta eipä ainakaan tarvitse käyttää aikaa niistä riitelyyn.
Minä olin onnellinen yksinhuoltajana. Samat kotityöt kuin huonossa suhteessakin olisi ollut. Kotona onnellinen ja rauhallinen ilmapiiri. Olimme lapsen kanssa tiiviisti yhdessä ja hän sai paljon huomiotani. En juurikaan keksi mitään huonoja puolia, sillä minulla oli hyvä tukiverkostokin, josta sain apua esim. isommissa sairastumisissa, kun olin itse väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin sanoa että se kun saa päättää asioista yksin, mutta sitten muistin että muutos ei ollut kummoinen kun ennen JOUTUI päättämään kaiken yksin kun toinen kiemurteli kaikesta vastuusta.
Joten vastaan että parasta on se kun ei tartte katsoa sitä pedaria enää ja lapsi saa kasvaa turvassa.
Olin huonossa liitossa, jossa olin käytännössä yh. Toki lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä niin isä osallistui hoitoon ja lasten kuljettamiseen hoitoon, kun oli pakko, kun itsellä vuorotyö. Muuten vapaaehtoisesti isä ei heilahtanut. Samoin kotityöt ja rahapuoli. Mitään ei juuri tehnyt eikä maksanut. Nyt ollessani teinien kanssa keskenään niin samalla tavalla teen ja maksan. Nyt sentään tulee pikku elatusmaksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnellinen yksinhuoltajana. Samat kotityöt kuin huonossa suhteessakin olisi ollut. Kotona onnellinen ja rauhallinen ilmapiiri. Olimme lapsen kanssa tiiviisti yhdessä ja hän sai paljon huomiotani. En juurikaan keksi mitään huonoja puolia, sillä minulla oli hyvä tukiverkostokin, josta sain apua esim. isommissa sairastumisissa, kun olin itse väsynyt.
Juuri näin! Kotona vallitsee onnellinen ja rauhallinen ilmapiiri ja huonon parisuhteen tuomat jännitteet puuttuvat.
Tarkoitatko ap yksinhuoltajuuden hyviä puolia verrattuna eronneiden vanhempien yhteishuoltajuuteen vai verrattuna ydinperheeseen?
Me sovimme vähän aikaa sitten, että minulla on nyt virallisestikin yksinhuoltajuus, ei pelkästään käytännössä. Erosimme kolme vuotta sitten, ja aluksi meillä oli paperilla yhteishuoltajuus. Käytännössä olen huolehtinut lapsista (nyt 10 ja 14 v.) täysin yksin koko ajan, myös hyvin pitkälti silloin, kun olimme vielä yhdessä. Minulla ei ole mitään lapsivapaita, koska isä tapaa lapsiaan satunnaisesti tunnin tai parin vierailuilla meillä tai käymällä lasten kanssa vaikka syömässä, ehkä pari kertaa kuussa. Lapset eivät ole koskaan isällään. Lapsivapaat eivät siis ole mikään automaatio, joka seuraa eroamisesta.
Yksinhuoltajuuden hyviä puoli versus yhteishuoltajuus: ei tarvitse pyytää vastuuta pakoilevan isän allekirjoituksia koulun papereihin, passihakemuksiin sun muihin eikä odottaa, että häntä tiedotetaan esim. terveydenhuollon asioista, ennen kuin asiaa voidaan edistää. Muuten minulla ei ollut mitään eroa yhteishuoltajuudessa ja yksinhuoltajuudessa. Nyt ole virallisestikin täysin yksin.
Kotityöt käyvät helpommin. Lapset tottelevat paremmin nyt kun ei käy äidillään, muutama päivä oli ongelmallisia kun tulivat kotiin. Oikeastaan kaikki on yksinhuoltajana helpompaa. Arjessa keskitytään niihin oikeisiin asioihin, eikä epäolennaisuuksiin, jotka vievät aikaa pois lapsilta. Asenne ratkaisee paljon.