Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla ei ole mitään perhe-elämää enää vaikka on yhdessä?
21.09.2019 |
Meillä on kaksivuotias lapsi. Ennen hänen syntymää teimme monta kertaa viikossa ja aina viikonloppuisin miehen kanssa kaikenlaista yhdessä. Käytiin syömässä ulkona, leffassa, ruokakaupassa, kiertelemässä muita kauppoja, erilaisilla pienillä matkoilla, patikoimassa tai muuten vain ajelulla tai kiertelemässä kaupungilla tms. Lapsen syntymän jälkeen eli yli kahteen vuoteen meillä ei ole enää ollut mitään perhe-elämää vaikka ollaankin ihan normaalisti naimisissa ja asutaan samassa kodissa. Lapsen synnyttyä mies alkoi ottamaan jokaiselle päivälle työvuoroja (välillä vain kahden tunnin työvuoron, mutta matkoihin menee aikaa ja jää sinne rupattelemaan työkavereiden kanssa) tai jos on vapaapäivällä niin sopii siihen aina jonkun projektin, että menee auttamaan isäänsä ja äitiään heidän omakotitalolle tms. kaveria raksalle. Joka päivä tämän yli kaksi vuotta. Eli me emme tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan, perheenä kaikki kolme.
Mitä ihmettä tämä oikein on? Onko muillakin tällaista? Ja älkää tulko sanomaan, että miehen pitää tienata perheelle elanto, koska nuo kahden tunnin työvuorot on rahan kannalta ihan tyhjän kanssa ja kun on auttamassa isäänsä ja äitiään tai kavereitaan niin ei saa niistä tietenkään mitään rahaa. Kun asiasta ollaan juteltu, niin mies aina lupaa että tehdään vaan kaikkea perheenä, mutta mikään ei muutu vaikka kuinka asiasta puhutaan. Aina nuo "isän kanssa pihatöitä" tms. on kuulemma aivan pakko vain tehdä. Ja siis on kyllä oikeasti siellä missä sanoo olevansa, koska appivanhempani usein puhuu minulle noista asioista mitä tekevät yhdessä ja meillä on myös molempien kännyköissä sellainen että näemme missä toisen kännykkä on eli tiedän missä mies on ja on siellä missä sanookin ja saan hänet aina kiinni (emme ole mustasukkaisia emmekä vakoile toisiamme vaan se paikannus on ihan käytännön syistä kätevä).
Kommentit (56)
Halusiko mies lapsen? Vai nöyrtyikö sinun päätökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Kai olet puhunut miehellesi asiasta?
Aloittajahan kirjoittaa puhuneensa monta kertaa. Etkö lukenut aloitusta?
Kaksivuotiaan kanssa nyt ei vain voi vielä lähteä minnekään ilman pelkoa itkupotkuraivareista. Jos sinun hermosi sen sijaan ovat paremmat, niin käy kahdestaan lapsen kanssa. Minä liityn mukaan, kun lapsen tunnesäätely on hallittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Halusiko mies lapsen? Vai nöyrtyikö sinun päätökseen?
Halusi. Mies oli kuulemma aina halunnut lapsia kun minä taas olin vähän epäröinyt, että haluanko ikinä eli mies tavallaan halusi enemmän lapsia kuin minä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotiaan kanssa nyt ei vain voi vielä lähteä minnekään ilman pelkoa itkupotkuraivareista. Jos sinun hermosi sen sijaan ovat paremmat, niin käy kahdestaan lapsen kanssa. Minä liityn mukaan, kun lapsen tunnesäätely on hallittavissa.
Vauva tosiaan voi itkeä koska vain ja kaksivuotias voi saada itkupotkuraivarit koska vain. Mutta miksi luulet, että haluan parin vuoden päästä enää mukaan sellaisen miehen, joka jättäytyi kaikesta pois lapsen ensimmäiset vuodet? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan nyt tehty viime aikoina perheasioita pitkästä aikaa niin että kaikki tykkää. Nuorin lapsi on 8 v. Teidän lapsi on niin pieni ettei sen kanssa jakaa mitään, kun kaikki menee vain lapsen hyysäämiseen ja täysin hänen ehdoilla ja silloin vanhemmilla on välttämättä vähemmän oikeasti kivaa. Näin se vaan menee.
Älkää puhuko vain teoriatasolla, että "joo pitäisi kyllä ehdottomasti tehdä joskus jotain yhdessä", vaan suunnitelkaa seuraavalle viikonlopulle yhteinen päiväreissu johonkin, vaikka naapurikaupunkiin syömään. Valitkaa yhteinen tekeminen, josta kaikki oikeasti tykkäävät.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan nyt tehty viime aikoina perheasioita pitkästä aikaa niin että kaikki tykkää. Nuorin lapsi on 8 v. Teidän lapsi on niin pieni ettei sen kanssa jakaa mitään, kun kaikki menee vain lapsen hyysäämiseen ja täysin hänen ehdoilla ja silloin vanhemmilla on välttämättä vähemmän oikeasti kivaa. Näin se vaan menee.
Tietenkin vaikka ravintolalounas menee kaksivuotiaan ehdoilla. Mutta siis pitääkö minun muka hyväksyä, että mies on pois perhe-elämästä lapsen ensimmäiset 8 vuotta ja sitten alkaa tekemään perheenä asioita kanssamme? Ja tämä olisi muka ok? Ap
Faith kirjoitti:
Älkää puhuko vain teoriatasolla, että "joo pitäisi kyllä ehdottomasti tehdä joskus jotain yhdessä", vaan suunnitelkaa seuraavalle viikonlopulle yhteinen päiväreissu johonkin, vaikka naapurikaupunkiin syömään. Valitkaa yhteinen tekeminen, josta kaikki oikeasti tykkäävät.
Ne peruuntuu koska miehen olikin "pakko" ottaa siihen yksi työvuoro tai "pakko" mennä auttamaan isää jossain pensaiden leikkaamisessa juuri silloin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samaa, ellen itse aktivoidu. Järjestä sinä teille menoa. Odotatko, että mies järjestää ja menet vaan mukana? Päätä, järjestä ja ehdota miehelle. Jos silti mielummin tekee noita mainitsemiasi juttuja niin on varmaan jotain muuta vialla.
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotiaan kanssa nyt ei vain voi vielä lähteä minnekään ilman pelkoa itkupotkuraivareista. Jos sinun hermosi sen sijaan ovat paremmat, niin käy kahdestaan lapsen kanssa. Minä liityn mukaan, kun lapsen tunnesäätely on hallittavissa.
Vuoden isäpalkinnon saaja on valittu! :D "Hoida sinä se lapsi sen vaikeimman ajan, minä uhraudun viettämään aikaa oman jälkeläiseni kanssa sitten kun touhu on helppoa ja mukavaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samaa, ellen itse aktivoidu. Järjestä sinä teille menoa. Odotatko, että mies järjestää ja menet vaan mukana? Päätä, järjestä ja ehdota miehelle. Jos silti mielummin tekee noita mainitsemiasi juttuja niin on varmaan jotain muuta vialla.
Olen minä ehdottanut monenlaista esim. "lähdetään huomenna (lauantaina siis) yhdessä kiinalaiseen syömään" jne ja vastaavaa. Mutta mies ei lähde niihin mukaan kun aina onkin sopinut jotain muuta pakollista sille päivälle tai jos sanon vaikka että mennään viikon päästä lauantaina niin "joutuikin ottamaan siihen pakollisen työjutun". Ap
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kysy mieheltäsi, että miten näitä menoja on tullut nyt lapsen synnyttyä, kun niitä ei aiemmin ollut?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy mieheltäsi, että miten näitä menoja on tullut nyt lapsen synnyttyä, kun niitä ei aiemmin ollut?
Siis hän vain vetoaa siihen, että on "pakko". Pakko ottaa työvuoroja, pakko olla töissä, pakko auttaa isää ja äitiä siinä ja siinä ja siinä. Ei keskustelusta ole hyötyä kun kuitenkin hän antaa ymmärtää, että ymmärtää minun toiveen yhteisestä tekemisestä ja lupaa että tehdään vain yhdessä ja silti taas aina on "pakko" olla töissä tai vaikka kaverin raksalla. Kun kysyn mikä pakko, niin "kaveri ei saa hommaa x tehtyä ellen mene auttamaan, minun on ihan pakko auttaa sitä tai se on ihan pulassa". Jos sanon, että olen itse pulassa kun emme tee mitään yhdessä niin vastaus on "älä jankkaa, lupasinhan että tehdään ensi lauantaina sitten". Ap
No mitä tapahtuu, jos sanot että ei onnistu. Ollaan sovittu ja nyt tehdään näin. Että ilmoittaa, ettei sovi tänään työjuttu. Aika kurjaa, jos laittaa työt ja omat vanhempansa oman perheen edelle jatkuvasti :(
Vierailija kirjoitti:
Me olemme ollet yhdessä jo lähes 25 v ja lapset ovat teinejä. Ei tuo lasten isous ole mitenkään lisännyt "perhe-elämää". Sitä ei ole, paitsi jokavuotiset lomamatkat. Minä ja lapset teemme kaikenlaista, mies on ihan erillinen, vaikka täällä asuukin.
Haittaako tilanne sinua? Entä miestäsi? Ap
Vierailija kirjoitti:
No mitä tapahtuu, jos sanot että ei onnistu. Ollaan sovittu ja nyt tehdään näin. Että ilmoittaa, ettei sovi tänään työjuttu. Aika kurjaa, jos laittaa työt ja omat vanhempansa oman perheen edelle jatkuvasti :(
Ei se ihan oikeasti voi niitä sovittuja töitä perua jos käsken. Sen kyllä ymmärrän. Ongelma on se että se sopii esim. joka lauantaille ja sunnuntaille kahden tunnin työvuorot (plus matkat, plus rupattelutunnit työkavereiden kanssa eli on tunteja sillä työreissullaan). Luulen, että sitä ei vain kiinnosta sen perhe :( . Ap
Ei teillä ole ongelma se, ettei ole yhteistä tekemistä, vaan se, ettette osaa kommunikoida.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tuollaista. Kai olet puhunut miehellesi asiasta?