En kestä työpaikkaihastumisia!

Työpaikalleni tuli vajaa pari viikkoa sitten uusi mies. Hän oli mielestäni aluksi ärsyttävä ja pihalla kaikesta ja rumakin vielä. En kerta kaikkiaan tuntenut mieheen mitään vetoa.

No, en osaa sanoa, mitä tässä viikon aikana on nyt tapahtunut (lukuunottamatta yksiä after workseja viime perjantaina), mutta tämä ärsyyntyminen on vaihtunut housuja kaihertavaksi himoksi. Ajattelin, että menkat tekevät tepposiaan, mutta nekin menivät ohi, himotus senkun jatkuu.

Mies on onneksi paljon toimiston ulkopuolella töissä, mutta hänellä on paha tapa ilmestyä aina kun olen yksin. Normaalisti pystyn pitämään pokkani ja olemaan asiallinen, mutta nyt menen ihan naurettavaksi sönkkääjäksi ja olen varmaan aivan jatkuvasti ja selkeästi helakanpunainen himohousu. Asiaa ei auta yhtään se, että tämä mies on koskettelevaa tyyppiä. Hän siis aina puhutellessaan ottaa olkavarresta kiinni tai koskettaa sitä ohimennessään. Viimeksi näin tehdessään toki vastasin refleksinomaisesti ja kiusallisesti tarttuen häntä itsekin haukkarista koko muun toimiston yrittäessä tunkea kapealla käytävällä tämän erikoisen estemuodostelman ohitse. Seurasi kiusallista hekottelua ja hankala aamupalaveri. Mies tuli myös Tinderissä vastaan ja painoin ruksia sellaisella voimalla, että raaka kanakin olisi paistunut. Nyt sekin kaduttaa, koska olisin ainakin voinut kuolata niitä kuvia, jos ei muuta.

En halua työpaikkaromanssia, enkä oikeasti usko edes miehen olevan minusta kiinnostunut. En ymmärrä, miten vielä viikko sitten mielestäni ärsyttävä ja ruma pullanaamainen kaljupää on yhtäkkiä muuttunut niin, että en edes muista oliko se sama ihminen, josta tunsin näin. Pääsin töistä puolitoista tuntia sitten, ja harkitsen vahvasti kolmatta tumputusta tälle päivälle.

Nainen 31v