Mistä tietää millon kannattaa erota?

Varmaan silloin kun on varma ettei siitä tule enää mitään eikä halua olla toisen kanssa?

Mikset ole tyytyväinen? Miksette puhu asioista?

Kun miehen lompakko on loisittu loppuun.

Mutta miten voi olla varma? Ei kait koskaan?

Suhteessa ei ole päihteidenkäyttöä, väkivaltaa tai pettämistä (ainakaan tietääkseni). Mutta viime ainoina päällimmäinen olo on vitutus kun puolisoni on lähellä. Tuntuu myös, ettei häntä kiinnosta keskustella kanssani kuin kauppalistasta ym. arkisista asioista. Myöskään mitään yhteistä tekemistä meillä ei ole, muuta kuin kaupassa käynti. Minä haluaisin matkustaa, hän ei. Seksuaaliset tarpeemmekaan eivät ole viime vuosina kohdanneet. Ikää noin 30v molemmilla, ei lapsia.

Taidan olla ihastunut toiseen mieheen ja hieman pelkään, että tämän ihastuksen vuoksi olen ärsyyntynyt mieheeni ja kun ihastus menee ohi, niin rakastan taas miestäni yhtä paljon kuin ennenkin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset ole tyytyväinen? Miksette puhu asioista?

Tämä! Vai voiko puolisolle puhua? On olemassa sellaisia painostavia ihmisiä, kelle ei voi puhua. Joskus puoliso voi olla sellainen yli -uhrautuva enkeli joka näkee vaan oman puolensa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mikset ole tyytyväinen? Miksette puhu asioista?

Mieheni on ehkä tyypillinen suomalainen mies, joka ei oikein osaa puhua. En saa hänestä mitään irti silloin, kun yritän asiasta hänen kanssaan keskustella. Keskustelutilanteet menee niin, että minä puhun ja hän vaivaantuneesti kuuntelee eikä osaa sanoa mitään.

-ap

Ihastuminen toisiin on ihan luonnollista. Siksi kannattaakin valita kumppani huolella, että kumppani on sen verran kiinnostava ja erityinen ettei häntä halua vaihtaa. Nyt tämä uusi ihastus vaikuttaa paremmalta kuin nykyinen.. mitä tässä ihastuksessa on eri lailla? Haluaisitko sellaisen kumppanin ja olisiko sinun realistista saada ihastuksen kaltainen puoliso? Haluatko edes puolisoa ?

Mäkin kyllästyn aina ihmissuhteissa mutta nyt mulla on puoliso josta ihmettelen jos joskus haluan tosissani erota siksi että haluaisin jonkun muun. Pitäisi olla aika kova upgrade kyseessä. Esimerkiksi seksikin välillä kyllästyttää mutta se on normaalia.. koitan keksiä tapoja innostua. Sitten joskus on ihana kun sama oma puoliso innostuttaa!

Mutta pakkohan ei ole olla kenenkään kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten voi olla varma? Ei kait koskaan?

Suhteessa ei ole päihteidenkäyttöä, väkivaltaa tai pettämistä (ainakaan tietääkseni). Mutta viime ainoina päällimmäinen olo on vitutus kun puolisoni on lähellä. Tuntuu myös, ettei häntä kiinnosta keskustella kanssani kuin kauppalistasta ym. arkisista asioista. Myöskään mitään yhteistä tekemistä meillä ei ole, muuta kuin kaupassa käynti. Minä haluaisin matkustaa, hän ei. Seksuaaliset tarpeemmekaan eivät ole viime vuosina kohdanneet. Ikää noin 30v molemmilla, ei lapsia.

Taidan olla ihastunut toiseen mieheen ja hieman pelkään, että tämän ihastuksen vuoksi olen ärsyyntynyt mieheeni ja kun ihastus menee ohi, niin rakastan taas miestäni yhtä paljon kuin ennenkin.

-ap

Siinähän se syy tulikin. Kerro toi miehellesi ihan rehellisesti.

Toi on hankalaa kun toisessa ei ole mitään suurempaa vikaa kuten väkivalta tai päihteet, mutta sitten ei vaan tunnu keskusteluyhteyttä löytyvän. Kun ei lapsiakaan ole, ei ole mitään erityistä syytä pysyä suhteessa. Joo, olen samassa tilanteessa.

Mulla ihan sama tilanne.Suhteesta puuttuu ilo.Ja olen ihastunut toiseen jonka kanssa on todella hauskaa jos nähdään.

Ei mistään tiedä, milloin pitää erota.

Ero aina henkilökohtainen päätös.

Miehestä kannattaa erota silloin kun sille ei ole enää käyttöä, naisesta ei koskaan.

Olen jostain lukenut, että vaikeinta suhteesta on erota, kun se on huono. Silloin hyvät hetket tuntuvat superhyviltä.

Joten jos sinusta tuntuu, että kaikki on tasapaksua aina, se saatta olla syy. Tsemppiä mitä ikinä teetkin, Olen itse vähän samassa tilanteesa, Mieheni on kunnollinen tunnollinen, mutta tunnen, että hän pitää minua itsesstäänselvyytenä eikä juuri anna mitään tälle suhteelleemme. en tunne mitenkään huonoa omaatuntoa siitä, että olisin valmis lähtemään heti vaikka ulkomaille luomaan omaa uraa ilman miestäni,

Ja sitten taas, hän on aina ollut toisaalta tukena ja apuna.

Luin joskus jostakin, että se hetki kun tulee tajuta ettei tästä enää mitään tule on se kun huomaa, ettei enää halua kertoa toiselle asioistaan, ei hyvistä eikä huonoista. Eikä tahdo tehdä mitään yhdessä.

Minusta se oli hyvin osuva kuvaus ja piti paikkansa ainakin omalla kohdalla.

Minä tiesin ainakin silloin, kun innostuin ajatuksesta elää ja asua yksin. Opiskeluni olivat silloin lopuillaan, ja joka tapauksessa olisi pitänyt muuttaa työn perässä ja aloittaa suunnilleen uusi elämä. Tuli tunne, että haluan tehdä ja kokea sen yksin, en siten että riippakivenä on mies (jota olisi pitänyt suunnilleen raahata perässä, hän siis olisi muuttanut kanssani paikkakunnalle, mistä minä saan töitä). Kuitenkin, tilanteita on monenlaisia.

Siitä kun olisin mieluummin jäänyt töihin, kuin mennyt kotiin jos tiesin että mies oli kotona. Toisen lähellä oleminen käy vaan niin vastenmieliseksi, että ei enää pysty siihen. Meidän suhteeseen kuului miehen puolelta pettämistä, valehtelua, mielenterveysongelmia ym. Joten sinänsä ihme että rakastin häntä niinkin pitkään... 

Ja myös siitä tietää, ettei enää välitä mitä muut ajattelee. Kunhan vaan pääsee pois. 

t. 13 vuoden liitosta eronnut

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen toisiin on ihan luonnollista. Siksi kannattaakin valita kumppani huolella, että kumppani on sen verran kiinnostava ja erityinen ettei häntä halua vaihtaa. Nyt tämä uusi ihastus vaikuttaa paremmalta kuin nykyinen.. mitä tässä ihastuksessa on eri lailla? Haluaisitko sellaisen kumppanin ja olisiko sinun realistista saada ihastuksen kaltainen puoliso? Haluatko edes puolisoa ?

Mäkin kyllästyn aina ihmissuhteissa mutta nyt mulla on puoliso josta ihmettelen jos joskus haluan tosissani erota siksi että haluaisin jonkun muun. Pitäisi olla aika kova upgrade kyseessä. Esimerkiksi seksikin välillä kyllästyttää mutta se on normaalia.. koitan keksiä tapoja innostua. Sitten joskus on ihana kun sama oma puoliso innostuttaa!

Mutta pakkohan ei ole olla kenenkään kanssa

Todellakin haluan puolison, mutta haluaisin sellaisen jonka kanssa meillä olisi hauskaa ja yhteistä tekemistä.

Ihastukseni kanssa meillä on juurikin tätä hauskaa ja seksuaalinen vetovoimakin on kova. Mitään ei siis ole tapahtunut (ainakaan vielä...).

Nykyinen puolisoni tuntuu olevan tyytyväinen näin. Ei hän kaipaa enempää parisuhteelta, kunhan ollaan ja elellään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan sama tilanne.Suhteesta puuttuu ilo.Ja olen ihastunut toiseen jonka kanssa on todella hauskaa jos nähdään.

Oletko puhunut ajatuksistasi puolisollesi?

-ap

Mieti mitä hyvää puolisossasi on, mitä iloa hän tuottaa juuri sinulle. Jos et keksi yhtään hyvää asiaa, eroa! Et tiedä oletko onnellisempi yksin kuin hänen kanssaan, mutta mieti sitäkin. Jos olet jo seuraavan kumppanin katsonut valmiiksi, tee reilu päätös: kerro puolisollesi ja eroa.