Voi kypsä!

Tyttäreni (9v) parhaan kaverin äiti alkaa käydä hermostolleni. Tämä äiti on sitä tyyppiä, joka vie lapset heti äippäloman jälkeen päiväkotiin ja palaa töihin, kun ei jaksa olla kotona vain lasten kanssa. Hänellä on kova kiire aikuistuttaa tyttönsä. hän puhuu kuudesluokkalaisesta esikoisestaa jo aivan kuin aikuisesta ja antaa tälle aikuisen vastuutkin. Tyttö on kamala pissis, mutta äiti vaan hokee, että tyttö mahdottoman fiksu, älykäs ja ihan paras koulussa. On vaan kuulemma joutunu opettajien silmätikuks, puhuvat kuulemma jostain asenneongelmasta, joka ei tietenkään pidä paikkaansa.



No pikkusisko (tyttäreni kaveri) on menossa hyvää vauhtia samaa rataa. On nyt vaan melko neuroottinen, pelkoja, tekaistuja kipuja yms. Äiti vaan työntää maailmalle vaikka tyttö tarvis syliä. Tyttö kohtelee omaani huonosti. Omani haluaisi olla samalla muidenkin kanssa, mutta se ei ikinä käy. Sitten yht' äkkiä tämä " tosiystävä" päättääkin olla jonkun muun kanssa vaikka olisi luvannut vaikka mitä ja oma tyttöni ei ikinä mahdu mukaan. Riidan tullessa tämä kaveri aina katoaa paikalta ja asiat jää sopimatta ja äiti soittaa kohta minulle ja haukkuu meidän muutenkin ylikiltin tytön. Äidillä ei ole realistista kuvaa tyttöjen suhteesta, koska heille ei ikinä pääse leikkimään ja tytöt ovat sitten aina meillä. Muutenkin leikit menevät kaverin halujen mukaan tai muuten tulee riita ja tyttö häipyy. Omani on jo ainakin neljä vuotta sopinut pikkuriitansa pihakavereiden kanssa ilman aikuisten apua.



Olen niin kyllästynyt, mutta kun tytöt ovat parhaita kaveruksia.