Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei naista jolla on koira, halveksua yhtä paljon kuin naista jolla on lapsi?
19.09.2019 |
Oma siskoni ei osaa muusta puhua kuin koiristaan, ja keskeyttää muut kahvipöydässä kun alkaa leperrellä koirilleen. Se on ihan ok kaikille. Mutta jos lapseni tulee kysymään minulta jotain, sisko näyttää hapanta naamaa 😠
Muutenkin tuntuu että koirat on paljon hyväksytympiä kuin lapset. Miksi?
Kommentit (69)
Minä en varsinaisesti halveksu, mutta minulla asia on ainakin päinvastoin. Lapset ovat kivoja mutta elukat ovat elukoita eikä niiden tekemiset kiinnosta pätkääkään. Jos etsin seuraa, kierrän koiranaiset kaukaa koska sen koiran takia kaikki on vain liian hankalaa. Lasten kanssa on asiat helpompi järjestää ja kommunikointi onnistuu.
Monesti on tullut sellainen hytinä siskosi kaltaisista ihmisistä, että heillä ei ole mentaalipuolella kaikki ihan kohdillaan ja heisän suhtautuminen ihmisiin on vääristynyt. Kaikki energia sitten suunnataan johonkin eläimeen ja siihen projisoidaan inhmillisiä piirteitä kun ei tulla ihmisten kanssa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti jos on ollut kysely, että kumman pelastat mieluummin hädästä: koiranpennun vai vieraan lapsen tai oman koirasi vai vieraan vauvan, on ylivoimainen enemmistö aina vastannut koira.
Ketä kiinnostaa vieraiden muksut?
Tämä palsta on mt-potilaiden kansoittama. Se täytyy muistaa.
Kerran tällaisen ketjun luettuani tein ihan konkreettisen testin koirapolulla eli kysyin tutuilta ja vähän tuntemattomammiltakin tervehdystutuilta tämän kysymyksen: kumman pelastaisit naapurin lapsen vai koirasi palavasta talosta, jos olisi pakko valita.
Kaikki, korostan KAIKKI vastasivat lähes epäröimättä, että tietysti lapsen. Moni lisäsi, että ihmisen ylipäänsä. Pari pitäytyi kyllä vastaamasta, mutta siitäkään ei voi päätellä, että koiransa.
Vastaajia oli kaiken kaikkiaan muutaman päivä aikana noin parikymmentä.
Että oikeassa elämässä tämä lienee mahdotonta. Vai onko joku kuullut tapauksesta, jossa koira olisi pelastettu todistettavasti ennen ihmistä?
Älkää lukeko tätä palstaa, jos ei ole oikeata elämää. Täällä vääristyy niin pahasti todellisuus. Useat onneksi ovat melko tervepäisiä, vaikka heillä olisikin lemmikkieläin.
Moni ei vaan kehtaa kasvoillaan sanoa, että pelastaisi mieluummin koiran. Varmasti moni valehteli sinulle.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta enpä oikein usko. Tunnen paljon koira- ja hevosihmisiä, ja kyllä he ovat ihan normaaleja ihmisiä, joille eläimet ovat eläimiä (vaikka rakkaita ovatkin) ja ihmiset ihmisiä.
Kivoilla ihmisillä on usein kivoja lapsia ja niiden koiratkin on helppoja ja vaivattomia.
Kun on itsellä hyvät käytöstavat ja sosiaaliset valmiudet, ne tulee opetettua luontevasti niin lapsille kuin koirillekin. Sillon saa kummankaan suhteen hyvin harvoin ikäviä katseita keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap yleistää kyllä nyt siskonsa käytöksen koskemaan kaikkia ihmisiä aivan suotta.
Minulla on koira ja lapsi. Kun kuljen heidän kanssaan metsäpolulla, monet kavahtavat koiraa ja käskenkin sen aina tiukasti sivulleni. Lapsi saa huidella miten tahtoo eikä kukaan katso karsaasti.
Koiralta en hyväksy minkäänlaista häröilyä vaan sen on toteltava yhdestä käskystä. Lasta ei tulisi mieleenkään käskyttää samalla tavalla.
Lapsi osoittaa koiralle olevansa hierarkiassa sen yläpuolella esim. antamalla koiralle sen ruoan. 12 kg painava lapsi voi laittaa kupin maahan ja käskeä koiraa odottamaan kuola valuen niin kauan, kunnes lapsi antaa sille luvan mennä kupille.
Kun meille tulee vieraita ja kerron että meillä on sitten koira, moni nyrpistää nenäänsä. Kukaan ei nyrpistä sille että talossa asuu myös lapsi.
Luulen että siskosi mielestä lapsesi on huonosti kasvatettu tai siskollasi on jokin muu ongelma liittyen sinun tapaasi olla äiti. Tai sitten ihan vain vikaa esim. päässä.
Et tiedäkään miten paljon ihmisiä ärsyttää penskasi, kukaan ei vaan näytä sitä sinulle 😂 haha
Jos hauska läppäsi on totta, se kumoaa aloittajan teorian: ihmiset kyllä osoittavat helposti että koira ei ole heille OK mutta koskaan kukaan ei ole osoittanut ettei lapseni olisi OK. Sillä perusteella siis koira on halveksittavampi kuin lapsi toisin kuin ap väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin seurustelisin miehen kanssa jolla lapsia, kuin miehen jolla jatkuvasti hoidettavia eläimiä. Lapset sentään oppivat itsenäisiksi ajan kanssa. Eivätkä likaa/karvoita/haise ja pyöri jaloissa kokoaikaa.
Uskallan väittää, että valtaosa naisista ottaa mieluummin miehen jolla on koira kuin miehen, jolla on lapsia entisestä suhteestaan ja lasten äiti eli miehen eksä luonnollisesti pyörii kuvioissa väkisinkin. Ah, miten ihanaa 😂
Ja olla sitten joku äitipuoli eksän muksuille. Juu ei kiitos.
Minulla on lasteni isään asialliset välit ja ollaan tekemisissä vain lasten tapaamisasioissa. Vanhemmillani on ollut vuosia koira enkä haluaisi sitä elämää, samoin muita lemmikinomistajia tuntien.
Puhuin seurustelusta, en mistään uusperhekuviosta saman katon alla. En minäkään ole tunkemassa omia lapsiani muiden elämään ja eläimiä en aio hankkia. Tykkään velvollisuusvapaasta elämästä silloin kun en ole lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti jos on ollut kysely, että kumman pelastat mieluummin hädästä: koiranpennun vai vieraan lapsen tai oman koirasi vai vieraan vauvan, on ylivoimainen enemmistö aina vastannut koira.
Ketä kiinnostaa vieraiden muksut?
Tämä palsta on mt-potilaiden kansoittama. Se täytyy muistaa.
Kerran tällaisen ketjun luettuani tein ihan konkreettisen testin koirapolulla eli kysyin tutuilta ja vähän tuntemattomammiltakin tervehdystutuilta tämän kysymyksen: kumman pelastaisit naapurin lapsen vai koirasi palavasta talosta, jos olisi pakko valita.
Kaikki, korostan KAIKKI vastasivat lähes epäröimättä, että tietysti lapsen. Moni lisäsi, että ihmisen ylipäänsä. Pari pitäytyi kyllä vastaamasta, mutta siitäkään ei voi päätellä, että koiransa.
Vastaajia oli kaiken kaikkiaan muutaman päivä aikana noin parikymmentä.
Että oikeassa elämässä tämä lienee mahdotonta. Vai onko joku kuullut tapauksesta, jossa koira olisi pelastettu todistettavasti ennen ihmistä?
Älkää lukeko tätä palstaa, jos ei ole oikeata elämää. Täällä vääristyy niin pahasti todellisuus. Useat onneksi ovat melko tervepäisiä, vaikka heillä olisikin lemmikkieläin.
Moni ei vaan kehtaa kasvoillaan sanoa, että pelastaisi mieluummin koiran. Varmasti moni valehteli sinulle.
Voi tietysti olla.
Mutta useimmilla vastaus oli niin spontaani ja aito, että jaksan luottaa kuitenkin ihmisyyteen.
Ja jos on esittää tapauksia, että palavasta talosta, hukkuvasta laivasta tms. olisi joku ensin vienyt koiransa turvaan "naapurin lapsen" edellä, niin saa linkittää.
Koville se minullakin ottaisi jättää oma koiramussukkani liekkeihin. Mutta tajuan, että se lapsi on kuitenkin tuhat kertaa tärkeämpi muille. Koirani on vain minulle. Lapsi on tärkeä ihan itselleen ja läheisilleen eri tavalla. Vain ihminen on tärkeä itselleen. Koira tai kissa ei omasta olemisestaan mitään tajua. Ei se ihan vauvakaan, mutta tulee tajuamaan.
Toki voidaan viedä ajatusleikkiä vaikka kuinka pitkälle. Pelastaisitko pitkäaikaissairaan vanhuksen, pelastaisitko monivammaisen lapsen ennen koiraasi...
Joku naureskeli mun viittaukselle filosofiaan. Filosofia ei ole mitään korkealentoista Platonia tai Wittgensteinia aina. Se on ihan arkisia asioita.
Mitä on ihmisarvo? Tässä keskustelemme siitä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti jos on ollut kysely, että kumman pelastat mieluummin hädästä: koiranpennun vai vieraan lapsen tai oman koirasi vai vieraan vauvan, on ylivoimainen enemmistö aina vastannut koira.
Ketä kiinnostaa vieraiden muksut?
Mutta täällä käykin paljon mm. mielenterveysongelmaisia, joten mielipiteet täällä eivät edusta ns. keskivertoihmisen ajatuksia. Jos samaa kysyttäisiin koko suomen väestöltä, niin vähintään 80 % vastaisi, että lapsen. Se, että joku sekopää lapseton eläinmami multipeukuttaa ja vääristää kyselyä, ei tee asiasta totta.
:D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en varsinaisesti halveksu, mutta minulla asia on ainakin päinvastoin. Lapset ovat kivoja mutta elukat ovat elukoita eikä niiden tekemiset kiinnosta pätkääkään. Jos etsin seuraa, kierrän koiranaiset kaukaa koska sen koiran takia kaikki on vain liian hankalaa. Lasten kanssa on asiat helpompi järjestää ja kommunikointi onnistuu.
Monesti on tullut sellainen hytinä siskosi kaltaisista ihmisistä, että heillä ei ole mentaalipuolella kaikki ihan kohdillaan ja heisän suhtautuminen ihmisiin on vääristynyt. Kaikki energia sitten suunnataan johonkin eläimeen ja siihen projisoidaan inhmillisiä piirteitä kun ei tulla ihmisten kanssa toimeen.
”Monesti on tullut sellainen hytinä siskosi kaltaisista ihmisistä, että heillä ei ole mentaalipuolella kaikki ihan kohdillaan ja heisän suhtautuminen ihmisiin on vääristynyt. Kaikki energia sitten suunnataan johonkin eläimeen ja siihen projisoidaan inhmillisiä piirteitä kun ei tulla ihmisten kanssa toimeen.”
TÄMÄ. Eläimiä inhimillistävillä ihmisvihaajilla usein pahoja ongelmia tulla toisten kanssa toimeen. Monilla traumoja taustalla, ovat usein tulleet kaltoinkohdelluiksi ihmisten toimesta, ja siitä syystä halutaan projisoida kaikki hyvä eläimiin ja nähdä ihmiset pahoina. Samoin se on toisinkin päin, esim. eläimen purruksi tulleesta ihmisestä tulee usein eläimiä pelkäävä.
Eihän tuollaisessa mitään järkeä ole, mt-ongelmien lisäksi kertoo ilmeisen alhaisesta äo:sta.
Niin, tää tais olla se sun ehdotus keskulusta: kaikki kertoo, mistä tykkäävät, mitään sen erityisempää ei voi miettiä (vaikkapa sitä, mitä huoltosuhteelle tai muille tapahtuu sitten, kun on niitä koiria, mutta ei oikein veronmaksajia).