Lue keskustelun säännöt.
Esimiestyön kauhutarinat?
18.09.2019 |
Olen aloittelemassa esimiesmaailmassa. Pelotelkaas mut oikein kunnolla, mitä kauheaa voi olla.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pliis auttakaa, tiedän että jollakulla teistä kokemuksia on.
Suosi ihan näkyvästi sitä joojoo-muijaa, joka nuoleskelee ja lahjoo suklaalevyillä ja asentaa punaisen maton jalkojesi eteen, kun tulet töihin.
Sitten ihmettele, kun muut alaisesi alkavat oireilemaan.
Henkilöt, jotka tarvitsisivat psykologin apua.
Vierailija kirjoitti:
Suosi ihan näkyvästi sitä joojoo-muijaa, joka nuoleskelee ja lahjoo suklaalevyillä ja asentaa punaisen maton jalkojesi eteen, kun tulet töihin.
Sitten ihmettele, kun muut alaisesi alkavat oireilemaan.
Pitäisköhän vastauksestasi päätellä, että sinulla on tosi kelju esimies? Tätä en ketjulla hae. Haen hyvien tyyppien haasteita esimiehenä. Huonoja esimiehiä totta kai maailmassa on siinä missä huonoja alaisia. Olen hyvänä alaisena kokenut näistä monet. Tyhmä, kateellinen, laiska, you name it. Haluaisin vain kuulla hyvän esimiehen elämän varjopuolia, koska niitä todellakin on. Ja siis minullakin uutena esimiehenä on oma esimieheni, joka ei nyt mikään älyn jättiläinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susta tullaan mahdollisesti puhumaan paljon pskaa selän takana alaistesi toimesta. Tai ainakin riippuu siitä millä asenteella lähdet tiimiä pyörittämään. Jos olet liian virkaintoinen niin ei hyvä. Olet silloin vaikeasti lähestyttävä. Mielistelemällä alaisiaan ei sekään kovin hyvä, vaan kultainen keskitie, jossa kunnioitat alaisiasi yhtälailla kuin sinusta korkeampiakin.
En lähtisi narrin hommaan. Olet keskellä kaikkea pskaa, alaisiasi ja pääliköitä. Molemmat haluavat ja vaativat sinulta koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kysymys onko sinusta ap esimieheksi kun olet noin kovin epävarma.
Muista antaa positiivista palautetta ja ole tasapuolinen. Jos yksi saa, saa myös muutkin.
Esimerkkinä meidän esimies käy vain haukkumassa ja antaa yhdelle pitkiä vapaita, muut saavat vain 1-2 vapaan pätkiä. Sitten se ihmettelee miksi yhteishenki ei pelaa työntekijöillä.
Jos meillä yksi mokaa (ei peruuttamattomasti, vaan sen voi korjata), esimies sitten on sitä mieltä, että meissä kaikissa on vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinainen koiranvirka, varsinkin jos olet kunnalla jossain väliportaassa. Pitäis pystyä vaikka mihin, vaikka resurssit on minimissä ja rahaa saa käyttää nolla euroa. Kehoitan miettimään kaksi kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys onko sinusta ap esimieheksi kun olet noin kovin epävarma.
En ole epävarma vaan uusi hommassa ja fiksu sillä tavalla, että kysyn kokeneemmilta vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalampia ovat olleet alaisen lapsen yms. läheisen yllättävät kuolemat. Pitää olla empaattinen, mutta kuitenkin työnantaja eikä voi itse mennä tunteella mukaan. Hirveitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Muista antaa positiivista palautetta ja ole tasapuolinen. Jos yksi saa, saa myös muutkin.
Esimerkkinä meidän esimies käy vain haukkumassa ja antaa yhdelle pitkiä vapaita, muut saavat vain 1-2 vapaan pätkiä. Sitten se ihmettelee miksi yhteishenki ei pelaa työntekijöillä.
Jos meillä yksi mokaa (ei peruuttamattomasti, vaan sen voi korjata), esimies sitten on sitä mieltä, että meissä kaikissa on vikaa.
Tuota meilläkin on, että jos yksi mokaa, niin kaikki saa syyt niskoille ja puidaan ja puidaan ja puidaan... Esimerkiksi Maija tekee toistuvasti samaa virhettä kollegoiden neuvoista huolimatta, josta Matti käy sitten sanomassa esimiehelle, että nyt on näin, niin kas kummaa koko tiimi on siellä kuulemassa moitteet, vaikka ei edes olisi kuullut koko asiasta! Sitten turhaa työaikaa menee näissä yhteispalavereissa, joissa jankutetaan tätä samaa asiaa... Miksei riitä, että esimies ottaa puheeksi vain kahden kesken Maijan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalinen ahdisteluongelma alaisten kesken oli ikävä. Toinen kiusasi toista minkä kerkesi ja väitti samalla, että häntä miehenä kohdellaan väörin ja eihän tässä enää uskalla edes vitsailla. Nainen taas itki lauantaiaamuna puhelimessa, ettei kestä enää vaan juoksee rekan alle.
Näihin ON olemassa viralliset menettelytavat joihin voi turvautua, mutta ne eivät saa kenenkään oloa tuntumaan yhtään paremmalta
Kun tullaan kertomaan kiusaamisesta. Saat selkäänpuukotusta, et saa tiimiä toimimaan kuten haluaisit. Sun esimies on tyytymätön tulokseen, sinä vastaat yksin asiasta. Kun valvot aamuyöhön tekemättömiä raporttejasi ja sinä astut puikkoihin kun joku sairastuu ja sijaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys onko sinusta ap esimieheksi kun olet noin kovin epävarma.
Oman esimieskokemukseni ja -koulutukseni mukaan epävarmuus ei ole ollenkaan pahasta. Epävarmuus tarkoittaa sitä, että tajuaa joutuvansa ottamaan selvää, pohtimaan ja miettimään asioita niin monelta kantilta, etteivät ne ole enää ikinä ihan varmoja. Ja että tulee epäonnistumaan aina välillä ja se on ihan ok jos lopulta saa homman onnistumaan.
Liika varmuus ja se, että kuvittelee tietävänsä, taas johtaa Peterin periaatteen väistämättömään toteutumiseen kohdallasi
Paljon riippuu tiimistä ja olosuhteista. Itse olin ollut esimies hyvällä menestyksellä jo useampia vuosia, mutta sitten vaihtui kohde ja tiimi. Olen mielestäni pystynyt tulemaan yleensä kaikkien kanssa toimeen, mutta uudessa tiimissä oli yksi henkilö, jonka kanssa en vaan osannut hanskata tilannetta. Esim. aamulla kun huikkasin kaikille moikat, niin tämä yksi useimmiten vain pyöritteli silmiään ja tuhahteli. Jos ei ollut mahdollista antaa ylimääräisiä vapaapäiviä juuri hänen toivomustensa mukaan, niin henkilö oli sitten yllättäen saikulla. Jos vaikka vahingossa pudotin kynän lattialle, niin paskainen nauru ja joku ivallinen kommentti. Vaikea selittää, mutta aina sellainen nyrpeä, hapan ilme kasvoilla ja olemus huokui jäätä kilometrin päähän. Mitään en osannut tehdä hänen mielestään oikein.
Lopulta olin niin hajalla, että rupesin pillahtelemaan itkuun heti kun pääsin kotiin. Kerran rojahdin töistä tultua sohvalle itkemään toppatakki edelleen päällä ja kengät jalassa. Loppujen lopuksi hänet siirrettiin toiseen kohteeseen, ja hiukan myöhemmin kuulin hänen saaneen sieltä(kin) kenkää.
Ilmapiiri ja jaksamiseni parani heti, mutta hakeuduin jonkin ajan päästä itsekin toisiin tehtäviin. Esimiespestiä en varmaan uskalla ottaa vastaan enää ikinä; sen verran jäi kammoa tästä yhdestä tapauksesta. Tapahtuneesta on jo vuosia, mutta mietin silloin tällöin vieläkin että mitä mun olisi pitänyt tehdä toisin. Jos näen kadulla jonkun joka muistuttaa häntä ulkoisesti, niin tunnen sen vieläkin kehossa semmoisena inhana kouraisuna.
Onneksi nykyään saan tehdä töitä joista nautin ihan tosissaan, ja joissa myös tunnen olevani hyvä - se esimiespesti ei oikein tainnut olla mun juttu.
Muistan kun olin tuore esimies ja jouduin lähes välittömästi "tulikokeeseen". Heti uuden työn tapahtui kerjureaktio, jonka hoitaminen oli todella työlästä, tunteikasta ja stressaavaa erityisesti, kun taitoja edes tietojärjestelmien käyttöön ei ollut eikä tuntenut ketään. Työntekijän yllättävä kuolema, sijaisen metsästys (ei löytynyt), kauhea kiire, asiat sekaisin, muiden työntekijöiden uupuminen, sairauslomia, lisää puuttuvia sijaisia, lisää kiirettä, valituksia, osa-aikaisuuksia, vaihtuvia sijaisia, selittelyä asiakkaille, itselle älytön määrä ylitöitä esimiehen määräyksestä jne. Tuohon aikaan en haluaisi palata.
Tällä hetkellä kauheinta ovat erilaiset (vaikeat) persoonat työntekijöissä. Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää. Yksi vaikea tyyppi pystyy tosi tehokkaasti pilaamaan ilmapiirin koko työyhteisässä. On kauhean raskasta kuunnella jatkuvaa uhkailua jos yrittää puuttua asiaan. Eikä se puuttuminen siis auta, saa vain kunnianloukkaussyytteillä uhkailua. Ja koko porukka kärsii.
Jos sut ylennetään esimieheksi entisille työkavereille, niin varaudu seuraaviin:
- auktoriteettisi kyseenalaistetaan
- joku kateilee ja puhuu selän takana
- kaverit eivät ymmärrä uutta rooliasi. ( Esim. liikutte yhdessä vapaa-ajalla, niin he eivät tajua, miksi annat palkankorotuksen jollekin muulle.)
- kuinka puutut kaverisi alkoholi ongelmaan tai alaistesi (ystäviesi) välisiin työtä haittaaviin kiistoihin. Muista olla objektiivinen ja puolueeton.
- edustat alaisillesi työnantajaa ja ajat työnantajan etua. Et ole alaistesi luottamusmies. Toki silti pidät alaisistasi huolta.
- puutu hankaliin työtä estäviin ongelmiin heti. Sinä teet päätökset ja kannat seuraukset
- jos tiimisi mokaa, niin älä syytä yksittäist ihmistä
- rekrytoi tiimiisi erilaisia ihmisiä, fiksumpia kuin itse olet
- anna alaisillesi vastuuta ja auta heitä kehittymään.
- älä suosi ketään lomalistoja tehdessä. Ole tasapuolinen ja perustele päätöksesi.
- varaudu irtisanomaan ystäväsi
Tässä jotain alkuun
Omalla ajallani esimiehenä ahdistavimpia on ollut talotason määräämät yt-neuvottelut, joissa on "ylhäältä" minulle vaan annettu, kuinka monta ihmistä on irtisanottava tiimistä. Kaikki on saattaneet olla hyviä työntekijöitä ja kaikilla tiimissä on saattanut olla jopa riittävästi työtä, mutta kun talo on määrännyt että juustohöyläperiaatteella mennään niin sitten mennään. Siinä sitten irtisanot jo tutuiksi käyneitä ihmisiä, hyviä työntekijöitä, kyllähän se ihan kauhealta tuntuu.
Perus-päivätyön ahdistavimpia puolia on usein erilaiset rahaan liittyvät vänkäämiset asiakkaiden kanssa. Kun niihin sotkeutuu vielä ison talon lakiosasto, niin ahdistava ja sotkuinen kuvio on valmis,.