Tapailusuhde - ensin molemmat yhtä kiinnostuneita. Toisella se johtaa rakastumiseen, toisella mielenkiinto hiipuu
Niin miten tuo yksipuolisesti rakastunut pääsee tuosta rakkauden tunteesta eroon?
Tässä olen nyt roikkunut siis löysässä hirressä
Kaikki vinkit otetaan vastaan!
Tapailu kesti 4 vuotta, ikää molemmilla 40 + vuotta
Kommentit (12)
Haluaisin ainakin ajatella että osaisin siihen suhtautua niin että ei se ollut mikään elämän rakkaus kun se ei ollut molemminpuolista. Neljä vuotta? Miksi te teette itsellenne tuollaista?
Tuosta ei ole kokemusta että ensin kumpikin on yhtä kiinnostuneita vaan aina käy niin, että ensin en itse ole (enkä myöskään oikein uskallakaan olla koska niin paljon on huonoja kokemuksia jo) mutta mies on. Lopulta mies sitten sinnikkyydellään ja läsnäolollaan saa aikaan sen, että itsekin kiinnostun / ihastun kun alan pikkuhiljaa luottamaan siihen, että tämä mies ei ole menossa minnekään.
Ja kas. Tuossa vaiheessa mies menettääkin kiinnostuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei ole kokemusta että ensin kumpikin on yhtä kiinnostuneita vaan aina käy niin, että ensin en itse ole (enkä myöskään oikein uskallakaan olla koska niin paljon on huonoja kokemuksia jo) mutta mies on. Lopulta mies sitten sinnikkyydellään ja läsnäolollaan saa aikaan sen, että itsekin kiinnostun / ihastun kun alan pikkuhiljaa luottamaan siihen, että tämä mies ei ole menossa minnekään.
Ja kas. Tuossa vaiheessa mies menettääkin kiinnostuksensa.
Kuinka kauan tuossa kestää? Puhutko viikoista, kuukausista vai vuosista?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ainakin ajatella että osaisin siihen suhtautua niin että ei se ollut mikään elämän rakkaus kun se ei ollut molemminpuolista. Neljä vuotta? Miksi te teette itsellenne tuollaista?
Kyllä, neljä vuotta ja kyseessä koko ajan kaukosuhde (eli ei edes seksiä).....
Neljä vuotta on jo parisuhde. Vaikka olis kaukosuhde. Ei enää mikään tapailusuhde
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotta on jo parisuhde. Vaikka olis kaukosuhde. Ei enää mikään tapailusuhde
Ei se ole parisuhde ainakaan siinä tapauksessa, jos samalla tapaillaan muita. Mitenköhän on ollut ap:n tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ainakin ajatella että osaisin siihen suhtautua niin että ei se ollut mikään elämän rakkaus kun se ei ollut molemminpuolista. Neljä vuotta? Miksi te teette itsellenne tuollaista?
Kyllä, neljä vuotta ja kyseessä koko ajan kaukosuhde (eli ei edes seksiä).....
Neljä vuotta, kaukosuhde, ei seksiä. Harva tuollaista jaksaa, neljä vuottakin on jo pitkä aika. Kuulostaa enemmän kaverisuhteelta.
Oletteko jossain uskonnollisessa yhteisössä? Mietin vaan, kun yleensä ihmiset kuitenkin haluavat fyysisen suhteen.
Kai se nyt hiipuu jos ei neljässä vuodessa ole ollut seksiäkään.
Mikä ihmeen tapailusuhde tuo on? Kuulostaa kirjekaveruudelta.
No mulla kävi niin, et omakin kiinnostus sit hiipui ajan myötä.
Nyt sit vaan harrastellaan seksiä ja tehdään jotain muuta kivaa toisinaan ihan hyvässä hengessä.
Tosiaan alkupuolella haikailin ihan oikeaa parisuhdetta, mies ei. Ja sitten kun multa tippui ruusunpunaiset lasit silmiltä, tajusin, etten oikeastaan itsekään.
Nyt tilanne ok. Toki - jos tulisi sopiva kohdalle - niin yhä haaveilen parisuhteesta.