Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tämän vuoden aikana selättänyt ahdistushäiriön, päihdeongelman ja kasvanut ihmisenä. Muserrun tämän häpeän alle miten paska ihminen olin ennen.
18.09.2019 |
En ole tehnyt mitään erikoisen pahaa kenellekään, mutta olen ollut huomiohuora, äänekäs jyrä joka on käynyt varmasti todella monen hermoille. Olen riitaantunut lukemattomat kerrat läheisten kanssa ja olen rasittavuudellani menettänyt hienoja ihmisiä elämästäni.
Tunnen, että koko persoonallisuuteni on puhdistunut päihteiden käytön lopettamisen ja mielenterveysongelmien paranemisen myötä ja olen nyt aivan palasina menneisyyden häpeän vuoksi. Anteeksipyytely ja selittely on luultavasti täysin turhaa, koska rikokseni on lähinnä totaalisen rasittava ja raskas persoonallisuus. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi esim jos olen sanonut riidan aikana pahasti, joten niitä on turha kaivella.
Miten pystyisin edes alottaa menneisyyden hyväksymisen ja oppia antamaan armoa itselle? Luulin, että itsensä työstäminen ja kasvaminen ihmisenä (sekä tietenkin se että toimii myötätuntoisesti ja ystävällisesti kaikille) auttaa, mutta häpeällisen muistot välillä painaa mielen todella alas.
Kommentit (22)
Saitte minut kyyneliin myötätunnollanne. Kaunis kiitos teille kaikille <3 Pidän nämä viestit mielessä vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Loista valoasi! Onhan hienoa, että ei ole menneisyys pyyhkiytynyt mielestä pois kokonaan. Voit olla onnellisempi nykyhetkestä kun tiedät miten pitkälle olet tullut, miten paljon kasvanut! Jos joskus olet vienyt energiaa olemuksellasi, voit nyt tuoda sitä muille. Ihan vain olemalla. Ei yrittämällä mitään. Olemalla, läsnäololla.
Ehkä joku kysyy sinulta ja sinä vastaat, miten olet niin hyvin selvinnytkin. Ja annat hänelle valoa sillä tavalla.
Lisää valoa maailmaan. Älä turhaan pane päätäsi takaisin pimeyteen.
Menneisyyden muistaminen on yksi parhaimmista lahjoista mitä voi aikuisiällä olla, koska silloin näkee mistä tuli ja mihin on matkalla. Jos on ollut esteitä tiellä, voi niitäkin katsoa vain että tuostakin tultiin läpi! Selviytyjiä ollaan jokainen, joka hetki, kun ilma vielä kulkee keuhkoissa. Katse eteenpäin ja uusia unelmia kohti.