Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tämän vuoden aikana selättänyt ahdistushäiriön, päihdeongelman ja kasvanut ihmisenä. Muserrun tämän häpeän alle miten paska ihminen olin ennen.
18.09.2019 |
En ole tehnyt mitään erikoisen pahaa kenellekään, mutta olen ollut huomiohuora, äänekäs jyrä joka on käynyt varmasti todella monen hermoille. Olen riitaantunut lukemattomat kerrat läheisten kanssa ja olen rasittavuudellani menettänyt hienoja ihmisiä elämästäni.
Tunnen, että koko persoonallisuuteni on puhdistunut päihteiden käytön lopettamisen ja mielenterveysongelmien paranemisen myötä ja olen nyt aivan palasina menneisyyden häpeän vuoksi. Anteeksipyytely ja selittely on luultavasti täysin turhaa, koska rikokseni on lähinnä totaalisen rasittava ja raskas persoonallisuus. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi esim jos olen sanonut riidan aikana pahasti, joten niitä on turha kaivella.
Miten pystyisin edes alottaa menneisyyden hyväksymisen ja oppia antamaan armoa itselle? Luulin, että itsensä työstäminen ja kasvaminen ihmisenä (sekä tietenkin se että toimii myötätuntoisesti ja ystävällisesti kaikille) auttaa, mutta häpeällisen muistot välillä painaa mielen todella alas.
Kommentit (22)
Onko _mitään_ mitä voit menneisyydestäsi muuttaa?
Et. Joten anna olla. Keskity tähän hetkeen ja parempaan sinuun. Muut tulevat perässä, ja huomaavat muutoksen sinussa, ja niin sen kuuluu mennäkin.
btdt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin olet täysin eheytynyt, jos selättämisestä on niin vähän aikaa. Ja toiset ihmiset eivät välttämättä usko heti, että olisit muuttunut. Vain pysyvästi muuttuneella käytöksellä voit sen todistaa ajan kanssa, kun pysyt hyvällä tiellä.
Onko sinulla ahdistuksen kaverina ehkä myös masennusta?
Jos lohduttaa, niin kyllä päihteettömätkin ihmiset taitavat rasittavia olla aika moni. Ehkä jaksavat piilottaa sen vain läheisimpien nähtäväksi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet täysin eheytynyt, jos selättämisestä on niin vähän aikaa. Ja toiset ihmiset eivät välttämättä usko heti, että olisit muuttunut. Vain pysyvästi muuttuneella käytöksellä voit sen todistaa ajan kanssa, kun pysyt hyvällä tiellä.
En varmasti 100% eheytynyt, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Yritän olla vain parhaani mukaan ystävällinen kaikille enkä koittaa todistella mitään. Muut huomaavat tai eivät, en voi asialle tehdä tämän enempää.
Eniten askarruttaa, että miten voin helpottaa tätä raastavaa häpeää josta tuskin ainakaan näissä määrin on hyötyä. Kipu on kova.
Lopeta sen menneisyyden ajattelu. Sitä et voi estää, että ajoittain mieleesi voi putkahtaa muisto niitä huonoilta menneiltä ajoilta, tai niihin liittyvä ajatus, mutta sen voit valita, että et aktiivisesti pyöritä mielessänsi näitä ajatuskulkuja. Esim. jos sinulle tulee muistona mielikuva jostain nolosta päihteiden vaikutuksessa tehdystä tapauksesta, voit valita alkaa sisäisen itseviha- ja itsesäälipuheen: "ahdistaa, aivan kamalaa millainen ihminen olin, kaikki ihmiset muistaa tuonkin tapauksen ja minua hävettää niin että korventaa joka kerta kun näen ihmisiä jotka on nähnyt sekoiluni jne" - tai voit valita sanoa tiukasti itsellesi: se on mennyttä, se ei ajattelemalla muuksi muutu, joten ajattelenpa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko _mitään_ mitä voit menneisyydestäsi muuttaa?
Et. Joten anna olla. Keskity tähän hetkeen ja parempaan sinuun. Muut tulevat perässä, ja huomaavat muutoksen sinussa, ja niin sen kuuluu mennäkin.
btdt
Enpä oikeastaan voi. Yleensä pystyn antaa olla ja yritän muistaa, että ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita toisista kuin ovat itsestään. Näin kyitenkin viime yönä taas unta miten ihmiset halveksuivat minua ja olen aamusta asti ollut allapäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko _mitään_ mitä voit menneisyydestäsi muuttaa?
Et. Joten anna olla. Keskity tähän hetkeen ja parempaan sinuun. Muut tulevat perässä, ja huomaavat muutoksen sinussa, ja niin sen kuuluu mennäkin.
btdt
Enpä oikeastaan voi. Yleensä pystyn antaa olla ja yritän muistaa, että ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita toisista kuin ovat itsestään. Näin kyitenkin viime yönä taas unta miten ihmiset halveksuivat minua ja olen aamusta asti ollut allapäin.
Mitä sillä oikeastaan on väliä vaikka halveksuisivatkin? Itse olin jo lapsena koulukiusattu ja aikuisena olen ollut joka paikassa hyljeksitty ja syrjitty. Tällä hetkellä työpaikkakiusattu. Mutta ei se minua oikeastaan mitään haittaa. Ihan sama mitä nuo muut ajattelee, minä teen omia juttujani, olen oma itseni. Karavaani kulkee, koirat haukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutun sisällön perusteella voisit olla eräs L:lä alkava mieshenkilö, mutta kirjoitustyyli ja kielioppi on parempaa ja olet varmaankin naispuolinen. L tuskin tekojaan katuu koskaan ihan persoonallisuutensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ahdistuksen kaverina ehkä myös masennusta?
Jos lohduttaa, niin kyllä päihteettömätkin ihmiset taitavat rasittavia olla aika moni. Ehkä jaksavat piilottaa sen vain läheisimpien nähtäväksi paremmin.
On masennusta myös ja ptsd rankasta lapsuudesta.
Ehkä moni muukin on rasittava, mutta itse en ole asiaa oman päihtymystilani vuoksi huomannut tai muista :D Mielessäni läheiset ovat olleet hyviä ihmisiä ja minä täysi pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta sen menneisyyden ajattelu. Sitä et voi estää, että ajoittain mieleesi voi putkahtaa muisto niitä huonoilta menneiltä ajoilta, tai niihin liittyvä ajatus, mutta sen voit valita, että et aktiivisesti pyöritä mielessänsi näitä ajatuskulkuja. Esim. jos sinulle tulee muistona mielikuva jostain nolosta päihteiden vaikutuksessa tehdystä tapauksesta, voit valita alkaa sisäisen itseviha- ja itsesäälipuheen: "ahdistaa, aivan kamalaa millainen ihminen olin, kaikki ihmiset muistaa tuonkin tapauksen ja minua hävettää niin että korventaa joka kerta kun näen ihmisiä jotka on nähnyt sekoiluni jne" - tai voit valita sanoa tiukasti itsellesi: se on mennyttä, se ei ajattelemalla muuksi muutu, joten ajattelenpa jotain muuta.
Mitäpä tähän muuta kuin että olet ihan oikeassa. Ihan joka päivä en pysty olemaan vahva mutta ehkä aika parantaa ja harjoittelu tekee mestarin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ahdistuksen kaverina ehkä myös masennusta?
Jos lohduttaa, niin kyllä päihteettömätkin ihmiset taitavat rasittavia olla aika moni. Ehkä jaksavat piilottaa sen vain läheisimpien nähtäväksi paremmin.On masennusta myös ja ptsd rankasta lapsuudesta.
Ehkä moni muukin on rasittava, mutta itse en ole asiaa oman päihtymystilani vuoksi huomannut tai muista :D Mielessäni läheiset ovat olleet hyviä ihmisiä ja minä täysi pelle.
Toivottavasti ikävät tunteet ja menneisyyden taakka helpottaa joskus. Et luultavasti ole oikeasti täysi pelle ollenkaan, ainakin sinulla on omatunto ja itsereflektiokykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä pitäisi hävetä, että on inhimillinen eli ihminen?
Huonoa käytöstä voi hävetä, mutta esimerkiksi ahdistus on usein jo syntymässä saatu ja sitä lääkitään päihtein.
Anna anteeksi itsellesi ja toivo että muut tekee samoin. Uusi alku, uudet ajatukset. Jos muut eivät anna anteeksi, sille et voi mitään, joten pistä se lokeroon "asiat joihin en voi vaikuttaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko _mitään_ mitä voit menneisyydestäsi muuttaa?
Et. Joten anna olla. Keskity tähän hetkeen ja parempaan sinuun. Muut tulevat perässä, ja huomaavat muutoksen sinussa, ja niin sen kuuluu mennäkin.
btdt
Enpä oikeastaan voi. Yleensä pystyn antaa olla ja yritän muistaa, että ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita toisista kuin ovat itsestään. Näin kyitenkin viime yönä taas unta miten ihmiset halveksuivat minua ja olen aamusta asti ollut allapäin.
Mitä sillä oikeastaan on väliä vaikka halveksuisivatkin? Itse olin jo lapsena koulukiusattu ja aikuisena olen ollut joka paikassa hyljeksitty ja syrjitty. Tällä hetkellä työpaikkakiusattu. Mutta ei se minua oikeastaan mitään haittaa. Ihan sama mitä nuo muut ajattelee, minä teen omia juttujani, olen oma itseni. Karavaani kulkee, koirat haukkuu.
On sillä väliä, koska olen sosiaalinen ihminen ja vuorovaikutus on henkisen hyvinvoinnin kannalta ainakin minulle tärkeää. Olin lapsena kiusattu eikä se ollut minulle millään mittarilla yhdentekevää.
Ei kaikki voi pitää kaikista, mutta harva on aidosti onnellinen ilman ystäviä ja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutun sisällön perusteella voisit olla eräs L:lä alkava mieshenkilö, mutta kirjoitustyyli ja kielioppi on parempaa ja olet varmaankin naispuolinen. L tuskin tekojaan katuu koskaan ihan persoonallisuutensa takia.
En ole L, mutta luultavasti tähän voi moni samaistua.
Itselläni on samoja ajatuksia. Päihdeongelmainen en ole koskaan ollut, mutta kun vähän kasvaa ihmisenä, sitä vanhaa itseä alkaa väkisinkin hävetä. Lisäksi minulla on vaativa persoonallisuushäiriö, joka aktivoituessaan aina saa inhoamaan jokaista pientäkin tehtyä virhettä. Oletan että sitten kun on kasvanut ihmisenä PALJON, näistä pääsee eroon.
Sitä odotellessa, minua auttaa kaikkein eniten ajatella: "Se on sinun taakkasi. Heitä selkään ja kanna." Opin tuon yhdestä Modesty Blaisesta. Ihmisen vaan täytyy elää sen kanssa mitä on tehnyt. Toisaalta asioiden märehtiminen ei auta mitään: sellaisenkin sitaatin olen kuullut, että syyllisyys on sitä että kaaduttuaan rapakkoon jää sinne istumaan ja roiskimaan rapaa ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ahdistuksen kaverina ehkä myös masennusta?
Jos lohduttaa, niin kyllä päihteettömätkin ihmiset taitavat rasittavia olla aika moni. Ehkä jaksavat piilottaa sen vain läheisimpien nähtäväksi paremmin.On masennusta myös ja ptsd rankasta lapsuudesta.
Ehkä moni muukin on rasittava, mutta itse en ole asiaa oman päihtymystilani vuoksi huomannut tai muista :D Mielessäni läheiset ovat olleet hyviä ihmisiä ja minä täysi pelle.
Toivottavasti ikävät tunteet ja menneisyyden taakka helpottaa joskus. Et luultavasti ole oikeasti täysi pelle ollenkaan, ainakin sinulla on omatunto ja itsereflektiokykyä.
Niin, eipä tässä oikeasti voi muuta tehdä kuin parhaansa. Jo tämä ketju ja teidän viestit helpotti oloa, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko _mitään_ mitä voit menneisyydestäsi muuttaa?
Et. Joten anna olla. Keskity tähän hetkeen ja parempaan sinuun. Muut tulevat perässä, ja huomaavat muutoksen sinussa, ja niin sen kuuluu mennäkin.
btdt
Enpä oikeastaan voi. Yleensä pystyn antaa olla ja yritän muistaa, että ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita toisista kuin ovat itsestään. Näin kyitenkin viime yönä taas unta miten ihmiset halveksuivat minua ja olen aamusta asti ollut allapäin.
Mitä sillä oikeastaan on väliä vaikka halveksuisivatkin? Itse olin jo lapsena koulukiusattu ja aikuisena olen ollut joka paikassa hyljeksitty ja syrjitty. Tällä hetkellä työpaikkakiusattu. Mutta ei se minua oikeastaan mitään haittaa. Ihan sama mitä nuo muut ajattelee, minä teen omia juttujani, olen oma itseni. Karavaani kulkee, koirat haukkuu.
On sillä väliä, koska olen sosiaalinen ihminen ja vuorovaikutus on henkisen hyvinvoinnin kannalta ainakin minulle tärkeää. Olin lapsena kiusattu eikä se ollut minulle millään mittarilla yhdentekevää.
Ei kaikki voi pitää kaikista, mutta harva on aidosti onnellinen ilman ystäviä ja kavereita.
Joskus mietin tätä, että onko tämä totta. Olin itsekin mielestäni synnynnäiseltä temperamentiltani enemmän ekstrovertti kuin introvertti. Ja oli se koulussa kovaa ettei ollut yhtään kaveria ja oli kiusattu, eikä edes vain rauhaan yksin jätetty. Mutta pakon edessä siihen ensin kovettui, ja sitten tuli ikään kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Ihmislaumat oli kuin jotain apinoita joita tutkin, itse olin ulkopuolinen niistä enkä moisiin apinalaumoihin jäseneksi halunnutkaan enää, vaikka jotkin niiden sosiaalisista käytösmalleista ihan kiiinnostavia olivatkin.
Teini-iässä olin jo totaalisen irti toisten ihmisten tarpeesta ja opiskeluaikana suorastaan onnellinen yksin. Ja olen sitä vielä keski-iässäkin.
Oot käynyt isoja taistoja itses kanssa ja selvinnyt voittajana, olet varmasti todella vahva ihminen. Sulla on syytä olla itsestäs ylpeä! Jokainen meistä kasvaa omien kipupisteidensä kautta ja häpeän tunne "entisestä minästä" on luonnollinen. Mutta turha sitä on kantaa taakkana pidempään kuin on tarpeellista (jonkun aikaa on, jotta et palaisi entiseen). Aika kuluu ja ihmiset ympärilläsi oppivat hiljalleen siihen että olet muuttunut. Opit itsekin antamaan arvoa sille miten suuren muutoksen olet tehnyt etkä ajan kanssa enää näe sitä vanhan varjon kanssa.
Tee päätös luottaa elämään, kun vaan jatkossa elät sitä parhaan taitosi mukaan. Toivotan sinulle onnea elämääsi <3
Jos sinulla vielä on joitakin vanhoja ystäviä jäljellä, keskity näihin ihmissuhteisiin joihin voit vielä vaikuttaa positiivisesti ja koeta ajatella mitä hyviä asioita tai tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa. Monilla on menneisyydessä asioita joita katuu ja jotka hävettävät, se että kolkuttelevat ja piinaavat vuosien jälkeen kertoo sen että olet oppinut jotain ja voit olla ylpeä itsestäsi että yrität muuttua.
Alue: Aihe vapaa
Kai siihen aika auttaa.