Jos jonkun sanotaan olevan takakireä, mitä ymmärrät sillä?
Kommentit (13)
Minä olen sitä tällä hetkellä. Kipeänä ketuttaa ja tulee sanottua peitellen ikävästi.
Huumoritajuton ja konfliktialtis ihminen, joka loukkaantuu helposti ja ottaa kaiken - erityisesti itsensä - aivan liian vakavasti. Kykenemätön ottamaan rennosti, aina hieman pahantuulisen ja tyytmättömän oloinen.
Pingottunut ja hermoherkkä ihminen, jolla ei ole huumorintajua ja joka ei osaa rentoutua.
On päällisin puolin sosiaalinen ja ystävällinen, melko rentokin.
Kuitenkin pienenkin konfliktin yllättäessä (ei tarvita kuin jokin väärinymmärrys), niin ääni muuttuu kellossa ja piiloteltu kontrollifriikki nostaa päätään.
Tarkkanäköinen huomaa kyllä takakireyden ilman konfliktejakin alusta alkaen pienistä ilmeistä, eleistä ja ylipäänsä tilanteisiin reagoimisesta.
Ikävä piirre, mutta eivät he oikein sille kai mitään voi. Kunnon kurikasvatus tuottaa näitä elämänkokemukseni mukaan.
Eivät ole vaarallisia ja useimmiten tunnollisia yhteiskunnan työteliäitä jäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Pingottunut ja hermoherkkä ihminen, jolla ei ole huumorintajua ja joka ei osaa rentoutua.
Tämä nyt on vain kireä... ei takakireä. Tai on se edestä ja takaa :D
Sellainen, jolla on älytön työstressi.
On silminnähden huonotuulinen, mutta yrittää silti käyttäytyä hyvin. Siksi TAKAkireä, ei kireä. Ja siis se on ennemmin luonteenpiirre kuin ohimenevä mieliala. Liittyy myös huumorintajuttomuus ja tosikkous, muttei konfliktihakuisuus.
Minusta on tullut takakireä. Olen jatkuvasti huonotuulinen, en pysty laskemaan leikkiä itsestänikään enää, otan kaiken liian henkilökohtaisesti ja kritiikki saa minut suuttumaan.
Se johtuu omalla kohdallani liiasta suorittamisesta. Keho on jatkuvassa stressitilassa.
Onko takakireällä etulöysä? Voi olla mutta yleensä hermoheikkoja raivoajia.
Tunnollinen, hyvätapainen, sosiaalinen. Joka stressaantuneena tai ärsyyntyessään ei myönnä itselleen, että väsyttää/ärsyttää/stressaa vaan on sosiaalisessa tilanteessa takakireä, siis pingottaa viimeiseen asti sitä reippautta ja (teko)hymyä vaikka kannattaisi antaa itselleen lupa tuntea ikäviäkin tunteita (ei siis välttämättä raivokkaasti ilmaista niitä, mutta olla jotenkin tietoinen tai balanssissa niiden kanssa). Takakireä on sellainen jaksaajaksaa-tyyppi, vaikka jaksaminen loppuikin ehkä jo muutama tunti sitten. Tai muutamia päiviä sitten.
Ehkä takakireys on sellainen kiltin tytön syndrooman tragedia, jotkut kielteiset tunteet eivät ole ikään kuin itselle sallittuja, joten sen vuoksi takakireys.
Mitä?