Lue keskustelun säännöt.
Ikäviä kokemuksia sairaalassa? Nöyryytys, koskemattomuuden tai yksityisyyden loukkaaminen jne.
17.09.2019 |
Onko teillä joitain sairaalakokemuksia, joissa kaikki ei mennyt kuten Strömsössä? Tuli vain tänään mieleen eräs kokemus vuosien takaa ja aloin pohtimaan tätä. Olin teini-ikäinen ja hyvin ujo. En tykännyt, että muhun koskettiin tai että tuntematon on lähellä. Olin sairaalan osastolla ja yhtäkkiä huoneeseen pölähti suuri lauma hoitajia ja lääkäri. Huoneessa oli lisäkseni muita potilaita. Mitään verhoja ei suljettu, kun he mitään sanomatta yllättäen riisuivat housuni pois tutkiessaan minut. Olin niin järkyttynyt, etten silloin pystynyt sanomaan vastaan tai antaa jälkikäteen palautetta. Tämän jälkeen en pitkään luottanut terveydenhoitoon. Luulisi hoitohenkilökunnalla olevan jonkinlaista koulutusta tuohon. Ei ole mielestäni asiallista muiden potilaiden nähden riisuttaa nuorta ihmistä. Muutenkin siinä tilanteessa oli ihan tarpeeton määrä hoitajia ja oireet ja tutkittava alue eivät edes olleet housujen peitossa.
Sittemmin olen oppinut suhtautumaan alastomuuteen rennommin, etenkin lääkärin vastaanotolla. Silti mun mielestä potilaalla on oikeus päättää omasta koskemattomuudestaan ja oikeus tulla tutkituksi ilman ylimääräistä yleisöä. Mietin vain, että onko tällainen yleistäkin? Ainakin synnytysosastolla taitaa olla paljon samanlaista touhua.
Kommentit (27)
Minulta on aina kysytty, saako huoneeseen tulla opiskelijoita täi muita ylimääräisiä henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta on nöyryyttävä riisuttamiskokemus, olin reumalääkärin vastaanotolla ja jostakin syystä siellä oli viisi ihmistä. Taisi olla lääkäri, hoitaja ja loput hoitajaopiskelijoita. Piti toki riisua housut ja paitakin nivelten tutkimisen takia. Sanoin, että en haluaisi riisuuntua kun on niin paljon yleisöä, lääkäri töksäytti että kyllä se nyt vain on tehtävä, eikä pyytänyt opiskelijoita poistumaan. Tuskin aikuisen kohdalla voitaisiin jättää tuolla tavalla huomiotta potilaan suoraan ilmaisevaa toivetta, miksiköhän lapsien yksityisyyttä ei kunnioiteta.
Toinen kokemus loukkasi lähinnä toisen potilaan yksityisyyttä, mutta aiheutti samalla itselleni turhaa stressiä ja vaikeutti paranemista. Olin leikkauksen jälkeen osastolla ja samassa huoneessa oli toinen potilas. Jossain vaiheessa hirveä määrä ihmisiä saapui huoneeseen pitämään jotain palaveria hänen tilanteestaan ja kuulin aivan kaiken, kyseessä oli vielä erityisen yksityinen ja arkaluontoinen vaiva. Sitten yöllä hänellä oli paljon kipuja, ja joka kerta huoneeseen saapuessaan hoitaja räpsäytti kaikki valot päälle, kailotti täydellä äänellä ja piti muutenkin hirveästi meteliä. Hoitaja kävi huoneessa vähintään puolen tunnin välein, ja sain ison leikkauksen jälkeisenä yönä nukuttua vain sellaisia kymmenen minuutin pätkiä. En tiedä onko tämä ihan yleistäkin, ettei kiinnitetä huomiota muiden potilaiden nukkumarauhaan?
On yleistä. Sairaalassa ei mietitä potilaiden unirauhaa tai mukavuutta. Itse kerran karkasin sairaalasta, kun olin ollut siellä viikon nukkumatta yhtäkään kokonaista yötä. Monen hengen huoneet pitäisi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin rintasyöpäleikkauksen jälkeen huoneessa jossa oli jokapuolella miespotilaita.
Ei edes sellasta verhoa oltu vedetty sänkyni ympärille. Vastaapäätä makasi mies sängyssä joka huikkasi : ny se heräs.
Samoin viereisessä ja nurkkasängyssä mollotti miehiä jotka moikkas ja nosti päätään.
En ikinä unohda sitä tunnetta. Onneksi mieheni tuli pian, istuutui vuoteen viereen ja veti verhot suojaksi.
Ilmeisesti oli ollut tilan puutetta.
Olit siis heräämössä.
En muista saaneeni epäasiallista kohtelua. Kätilöt synnytyksissä tuntuivat tylyiltä, mutta ymmärrän että heidän tehtävänsä oli huolehtia vauvat turvallisesti maailmaan, eikä silitellä minun päätäni. Minulta on aina kysytty, saako opiskelija olla paikalla. Tai saako opiskelija tehdä jotain.
On myös kysytty, haluanko että selitetään, mitä minulle tehdään, vai voivatko kirurgi ja hoitajat jutella keskenään.
Tietosuoja sairaaloissa on kyllä olematon, kun on monta ihmistä samassa huoneessa. Sairaalan henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, mutta riippuu potilaiden omasta moraalista, levittelevätkö he kuulemiaan asioita. Hyvä tapa on tietysti, että kaikki sairaalassa kuultu ja nähty jää sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta on nöyryyttävä riisuttamiskokemus, olin reumalääkärin vastaanotolla ja jostakin syystä siellä oli viisi ihmistä. Taisi olla lääkäri, hoitaja ja loput hoitajaopiskelijoita. Piti toki riisua housut ja paitakin nivelten tutkimisen takia. Sanoin, että en haluaisi riisuuntua kun on niin paljon yleisöä, lääkäri töksäytti että kyllä se nyt vain on tehtävä, eikä pyytänyt opiskelijoita poistumaan. Tuskin aikuisen kohdalla voitaisiin jättää tuolla tavalla huomiotta potilaan suoraan ilmaisevaa toivetta, miksiköhän lapsien yksityisyyttä ei kunnioiteta.
Toinen kokemus loukkasi lähinnä toisen potilaan yksityisyyttä, mutta aiheutti samalla itselleni turhaa stressiä ja vaikeutti paranemista. Olin leikkauksen jälkeen osastolla ja samassa huoneessa oli toinen potilas. Jossain vaiheessa hirveä määrä ihmisiä saapui huoneeseen pitämään jotain palaveria hänen tilanteestaan ja kuulin aivan kaiken, kyseessä oli vielä erityisen yksityinen ja arkaluontoinen vaiva. Sitten yöllä hänellä oli paljon kipuja, ja joka kerta huoneeseen saapuessaan hoitaja räpsäytti kaikki valot päälle, kailotti täydellä äänellä ja piti muutenkin hirveästi meteliä. Hoitaja kävi huoneessa vähintään puolen tunnin välein, ja sain ison leikkauksen jälkeisenä yönä nukuttua vain sellaisia kymmenen minuutin pätkiä. En tiedä onko tämä ihan yleistäkin, ettei kiinnitetä huomiota muiden potilaiden nukkumarauhaan?
On yleistä. Sairaalassa ei mietitä potilaiden unirauhaa tai mukavuutta. Itse kerran karkasin sairaalasta, kun olin ollut siellä viikon nukkumatta yhtäkään kokonaista yötä. Monen hengen huoneet pitäisi kieltää.
Miten ne yksityishuoneet toteutettaisiin? Rakennettaisiin monta kertaa nykyistä isompia sairaaloita, vai jätettäisiin potilaita ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta on nöyryyttävä riisuttamiskokemus, olin reumalääkärin vastaanotolla ja jostakin syystä siellä oli viisi ihmistä. Taisi olla lääkäri, hoitaja ja loput hoitajaopiskelijoita. Piti toki riisua housut ja paitakin nivelten tutkimisen takia. Sanoin, että en haluaisi riisuuntua kun on niin paljon yleisöä, lääkäri töksäytti että kyllä se nyt vain on tehtävä, eikä pyytänyt opiskelijoita poistumaan. Tuskin aikuisen kohdalla voitaisiin jättää tuolla tavalla huomiotta potilaan suoraan ilmaisevaa toivetta, miksiköhän lapsien yksityisyyttä ei kunnioiteta.
Toinen kokemus loukkasi lähinnä toisen potilaan yksityisyyttä, mutta aiheutti samalla itselleni turhaa stressiä ja vaikeutti paranemista. Olin leikkauksen jälkeen osastolla ja samassa huoneessa oli toinen potilas. Jossain vaiheessa hirveä määrä ihmisiä saapui huoneeseen pitämään jotain palaveria hänen tilanteestaan ja kuulin aivan kaiken, kyseessä oli vielä erityisen yksityinen ja arkaluontoinen vaiva. Sitten yöllä hänellä oli paljon kipuja, ja joka kerta huoneeseen saapuessaan hoitaja räpsäytti kaikki valot päälle, kailotti täydellä äänellä ja piti muutenkin hirveästi meteliä. Hoitaja kävi huoneessa vähintään puolen tunnin välein, ja sain ison leikkauksen jälkeisenä yönä nukuttua vain sellaisia kymmenen minuutin pätkiä. En tiedä onko tämä ihan yleistäkin, ettei kiinnitetä huomiota muiden potilaiden nukkumarauhaan?
On yleistä. Sairaalassa ei mietitä potilaiden unirauhaa tai mukavuutta. Itse kerran karkasin sairaalasta, kun olin ollut siellä viikon nukkumatta yhtäkään kokonaista yötä. Monen hengen huoneet pitäisi kieltää.
Miten ne yksityishuoneet toteutettaisiin? Rakennettaisiin monta kertaa nykyistä isompia sairaaloita, vai jätettäisiin potilaita ulkopuolelle?
Isompia sairaaloita tietty. Potilaan terveystiedot tai alapääpesut kuin eivät kuulu muille potilaille. Tämän pitäisi olla täysin selvää.
Järkyttävää! Miksi ja millä tavalla ne rikottiin? Mitä koe käsitteli?