Lue keskustelun säännöt.
Äkkipikainen kumppani
17.09.2019 |
Miten pärjätä tällaisen kanssa? Alan olla ihan loppu. Mies kiihtyy nollasta sataan jos olen eri mieltä jostain asiasta ja yritän keskustella, jos ei tykkää aiheesta tai otan sen puheeksi ”väärällä hetkellä”, joita tuntuu olevan liiankin usein. Alkaa huutaa päälle kun puhun. Kuitenkin huomauttaa mulle aina vihaisena ja keskeytän. Sanoo että miksi aloitan riidan? Siis itsehän se riitelee, mä keskustelen, en huuda. Tuntuu peilaa omat fiiliksensä muhun ja syyttää mua niistä. On lähtenyt joskus kesken riidan jonka itse aloittanut rauhoittumaan ulos, kesken kahdenkeskisen illanvetonkin pari kertaa, silloin alkoi jo hälytyskellot soimaan.
Muutenkin tiuskii usein ja korostaa miten hänen asiansa on tärkeämpiä, on mm. sanonut kun mulla oli joku asia ja hänellä kännykän selailu kesken että oon huomionkipeä, kysyi mikä etuoikeus mulla muka on keskeyttää hänen tekemisensä jne. Miehellä on selkeästi tunteiden säätelytaitoja ja menettää muhun helposti hermonsa milloin mistäkin.
Kaiken lisäksi pitää mua liian herkkänä, ei kuulemma tarvitse ottaa niin itseensä hänen purkauksia, mutta kun otan ja uskon että moni muukin loukkaantuisi. Ehdotin sille pariterapiaa, kun ollaan jo eron partaalla. Sanoi että suostuu vaan sillä ehdolla että siellä käsitellään myös mun herkkyyttä ja loukkaantumista asioista. Eli kokee että mussakin on vika, on myöntänyt että on äkkipikainen ja helposti tulostuva luonne. Epäilen että terapiastakaan ole paljon hyötyä.
Kommentit (28)
Onko käytös muka tullut sinulle yllätyksenä ? Ihan äkkiseltään alkanut äkkipikaiseksi ? Itse olet halunnut kyseisen sankarin kanssa alkaa parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko käytös muka tullut sinulle yllätyksenä ? Ihan äkkiseltään alkanut äkkipikaiseksi ? Itse olet halunnut kyseisen sankarin kanssa alkaa parisuhteeseen.
On itse asiassa tullut. Se paheni x 10, kun muutettiin yhteen vajaa 2v sitten. Aiemmin oli ehkä kerran kuussa riita ja myöhemmin mies pahoitteli että oli väsynyt tms. Tuntuu että sen todellinen luonne paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen :/
-Ap
En kestäisi tuollaista varsinkaan puolisossa, jo ystävän kanssa tuollainen on liian raskasta, kun joutuu koko ajan olemaan varpaillaan. Entinen ystäväni teki juuri tuota aina, että suuttui ihan yllättäen jostakin täysin normaalista keskustelusta ja raivosi sitten minulle, että miksi aina haastan riitaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei pysty puhumaan mistään järkevästi, koska kaikesta tulee aina huutoa ja mikään ei ole koskaan hänen omaa syytään.
Minusta tuli tuollainen, kun vanhempani kuolivat ja vähän sen jälkeen luottamus kumppaniin koki kovan kolauksen.
Olen tehnyt töitä itseni kanssa ja saavuttanut taas tyyneyden. Toisaalta se on pakottanut kohtaamaan sen tosiasian, että olen erittäin pettynyt kumppaniini enkä odota häneltä enää samaa kuin ennen.
Meditaatio, binaural beatsit youtubesta, pilates, mindfulness, neurofeedback, riittävä lepo, hyvä ravinto, riittävän lempeä liikunta, työstressi minimiin ja keskinäisten ongelmien käsittely (kohtaanto-ongelma odotuksissa yhteistä elämää tai toisen käytöstä kohtaan tms.) luovat pohjaa vakaalle tunne-elämälle. Myös uskonto, jos osaa turvata siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käytös muka tullut sinulle yllätyksenä ? Ihan äkkiseltään alkanut äkkipikaiseksi ? Itse olet halunnut kyseisen sankarin kanssa alkaa parisuhteeseen.
On itse asiassa tullut. Se paheni x 10, kun muutettiin yhteen vajaa 2v sitten. Aiemmin oli ehkä kerran kuussa riita ja myöhemmin mies pahoitteli että oli väsynyt tms. Tuntuu että sen todellinen luonne paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen :/
-Ap
Paheni heti yhteenmuuttaessa, etkä vielä silloinkaan älynnyt lähteä ? Olet asunut ärripurrin kanssa kaksi vuotta ja edelleen ihmettelet ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestäisi tuollaista varsinkaan puolisossa, jo ystävän kanssa tuollainen on liian raskasta, kun joutuu koko ajan olemaan varpaillaan. Entinen ystäväni teki juuri tuota aina, että suuttui ihan yllättäen jostakin täysin normaalista keskustelusta ja raivosi sitten minulle, että miksi aina haastan riitaa. Tuollaisen ihmisen kanssa ei pysty puhumaan mistään järkevästi, koska kaikesta tulee aina huutoa ja mikään ei ole koskaan hänen omaa syytään.
Mulla on ihan sama kokemus tuollaisesta ystävästä ja pääsin siitä eroon tämän miehen avustuksella, kun olimme juuri tavanneet. Enpä olisi arvannut että miehestä paljastuisi myös tuollainen raivopää. Mulla ei ole edellisissä suhteissa eikä muiden kavereiden kanssa ollut tuollaista, eikä kukaan ole koskaan sanonut että olisin jotenkin liian herkkä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Perusnarsissi.
Se myös epäili tällä entisellä ystävällä olevan narsistista piirteitä ja olen miettinyt onko miehessä itsessään niitä. On perehtynyt aiheeseen opiskelujen kautta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin tuon miehen pään sisällä on vialla, mutta vaikea sitä on tässä tarkemmin määritellä. Jotakin traumoja, pelkoja tai vakavampaa. Se on kuitenkin varma, että ei se tuosta itsekseen paremmaksi muutu. Korkeintaan pahemmaksi. Joten mieti vakavasti, kuinka monta vuotta elämästäsi haluat vielä tuhlata epävakaan ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käytös muka tullut sinulle yllätyksenä ? Ihan äkkiseltään alkanut äkkipikaiseksi ? Itse olet halunnut kyseisen sankarin kanssa alkaa parisuhteeseen.
On itse asiassa tullut. Se paheni x 10, kun muutettiin yhteen vajaa 2v sitten. Aiemmin oli ehkä kerran kuussa riita ja myöhemmin mies pahoitteli että oli väsynyt tms. Tuntuu että sen todellinen luonne paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen :/
-Ap
Paheni heti yhteenmuuttaessa, etkä vielä silloinkaan älynnyt lähteä ? Olet asunut ärripurrin kanssa kaksi vuotta ja edelleen ihmettelet ?
Joo käytös paheni muuton yhteydessä ja arvelin sen liittyvän muuttostressiin, mutta ei ole siitä paljon tasaantunut... En ole ihminen joka eroaa helposti, joten myös mun vika kun oon sietänyt tällaista. Mietin voiko asialle enää tehdä mitään.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käytös muka tullut sinulle yllätyksenä ? Ihan äkkiseltään alkanut äkkipikaiseksi ? Itse olet halunnut kyseisen sankarin kanssa alkaa parisuhteeseen.
On itse asiassa tullut. Se paheni x 10, kun muutettiin yhteen vajaa 2v sitten. Aiemmin oli ehkä kerran kuussa riita ja myöhemmin mies pahoitteli että oli väsynyt tms. Tuntuu että sen todellinen luonne paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen :/
-Ap
Paheni heti yhteenmuuttaessa, etkä vielä silloinkaan älynnyt lähteä ? Olet asunut ärripurrin kanssa kaksi vuotta ja edelleen ihmettelet ?
Joo käytös paheni muuton yhteydessä ja arvelin sen liittyvän muuttostressiin, mutta ei ole siitä paljon tasaantunut... En ole ihminen joka eroaa helposti, joten myös mun vika kun oon sietänyt tällaista. Mietin voiko asialle enää tehdä mitään.
-Ap
Sinä ET voi muuttaa toista ihmistä, vaikka miten haluaisit. Se, mitä voit tehdä, on arvostaa itseäsi sen verran, että lähdet kävelemään ja etsit normaalin puolison.
Ilmeisesti teidän yhteiselo ei ole sellaista, mitä mies päässään kuvitteli ja se paine ja pettymys purkautuu tuolla tavalla (vääränlaisena käytöksenä, joka ei ole rakentavaa vaan tuhoavaa) tai sitten on vaan ilkeä paskiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määritelkää kiintymyssuhdetyylinne. Onko mies takertuva ja sinä välttelevä ja sinun "kylmyytesi" (=miten hän sen kokee) pahentaa tilannetta?
Psykiatriina kirjoitti:
Jotakin tuon miehen pään sisällä on vialla, mutta vaikea sitä on tässä tarkemmin määritellä. Jotakin traumoja, pelkoja tai vakavampaa. Se on kuitenkin varma, että ei se tuosta itsekseen paremmaksi muutu. Korkeintaan pahemmaksi. Joten mieti vakavasti, kuinka monta vuotta elämästäsi haluat vielä tuhlata epävakaan ihmisen kanssa?
Sellainenkin asia mikä on mua häirinnyt, että mies itse loukkaantuu joskus todella herkästi ja yllättävän pienistä asioista. Kun ihmettelen miks loukkaantuu, sanoo että ei loukkaannu (vaikka selkeästi on loukkaantunut) mutta tällaisestakin joku voi loukkaantua, että mun pitää myös miettiä miten puhun hänelle. Myös huomauttaa mulle jos mä korotan ääntä, kuulemma haluaa että huomaan että mäkin teen niin. Siis kyllähän jokainen joskus korottaa ääntä ja hermostuu. Mutta ei voi mielestäni verrata siihen hänen todella lyhyeen pinnaan ja jatkuvaan huutamiseen. Tuntuu että itselleen salii huonomman käytöksen ja mulle huomauttaa pienestäkin siihen viittaavasta.
- Ap
Esitä itsellesi yksi kysymys : Onko tämä sitä, mitä haluan parisuhteelta ? Sen vastauksen perusteella suosittelen, että teet päätöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Määritelkää kiintymyssuhdetyylinne. Onko mies takertuva ja sinä välttelevä ja sinun "kylmyytesi" (=miten hän sen kokee) pahentaa tilannetta?
Mies ei ole takertuva. Molemmat kaivataan omaa tilaa, mutta koen etten saa ehkä itse tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota, kun hänellä paljon harrastuksia yms omia juttuja. Sanoikin ettei voi antaa mulle niin paljon aikaa mitä mä tarviin. Tuntuu et usein kun mennään yhdessä jonnekin, mies on ihan kireä, ihan kuin olisi pakotettu mukaan ja mieluummin olisi tekemässä jotain muuta. Siis kun päästään jonnekin, ehkä kerran 2-3kk.
-Ap
Epävakaa persoonallisuushäiriö - oletko siihen perehtynyt? Sitä on montaa eri tyyppiä. Tyypillisesti tuohon häiriöön kuuluu takertuminen toiseen ja jätetyksi tulemisen hysteerinen pelko, mutta ei välttämättä. Sekunnissa nollasta sataan kiihtyminen, ylimitoitetut tunteet ja niiden nopea vaihteleminen ovat kai aina mukana.
Pahenee stressissä. Siksikin sinun kannattaisi miettiä, onko suhdetta syytä jatkaa, että nykyinen tilanne voi pahentua eri stressitilanteissa.
Ja jos saatte joskus lapsia, he kohtaavat tuon saman käyttäytymisen eli arvaamattomuuden, omien puheiden varomisen tarpeen ja suotta syytetyksi joutumisen.
Kannattaisiko harkita lähtevänsä eri teille? Minä en kestänyt noinkaan pitkään vastaavassa tilanteessa.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, toiv. pointti tuli selväksi... onko muilla kokemusta tällaisesta?
-Ap