miehen peliriippuvuus - ei suostu hoitoihin (kokemuksia?)

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen nurkissa olevat peliautomaatit ovat sellaisia, että jos ne hiljattain tyhjennetty, ne vetävät peleissä pelaajien kaikki rahat sisään. Tämä tilanne on aina pe-su. Aika jolloin pelataan pelejä kaikkein eniten. Joskus osuu hetki jolloin koneet alkavat olla täysinäisiä, silloin ne antavat myös voittoja, mutta suurimman osan ajasta, ne vain imevät rahaa sisäänsä.

Tuo sinun teoria ei pidä paikkaansa.

Automaatteja ei "tyhjennetetä", sinne jää vielä paljon rahaa, vain pieni osa otetaan pois.

Toimenpiteen jälkeen tuli pelaaja ja voitti 430€.

Olen töissä tuossa paikassa, peliautomaatteja 8 kpl.

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen nurkissa olevat peliautomaatit ovat sellaisia, että jos ne hiljattain tyhjennetty, ne vetävät peleissä pelaajien kaikki rahat sisään. Tämä tilanne on aina pe-su. Aika jolloin pelataan pelejä kaikkein eniten. Joskus osuu hetki jolloin koneet alkavat olla täysinäisiä, silloin ne antavat myös voittoja, mutta suurimman osan ajasta, ne vain imevät rahaa sisäänsä.

tämän olet ilmeisesti todennut päivystämällä kaupalla aamusta iltaan ja nyt olet miljonääri. Tutkimus KannattAA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on miehestä, joka pelasi tilipäivänään aina koko tilin kasinolla ja sitten elettiin kädestä suuhun seuraavat viikot. Vähitellen tämä johti syvään velkaantumiseen ja pelaaminen paheni, kun se tuli vielä helpommaksi netin kautta. 

Olin nuori ja hyväuskoinen. Vippasin ja "pelastin" miehen lukuisia kertoja hädästä. Meidän onni oli se, että emme olleet aviossa ja kummallakin oli oma talous. Mutta oli se raastavaa katsoa, kuinka toinen eli itsetuhoisesti, valehteli  ja manipuloi jatkuvasti ( tyyliin äitini täytyy päästä sairaalaan jos vain jotenkin pystyt auttamaan...) ja alkoi vihaamaan minuakin sen vuoksi, että omat raha-asiat olivat päin v***ttua. 

Miehen luonne muuttui aivan järkyttävästi, kun joutui pelihimon valtaan. Jos ehdotin jotain muuta tekemistä, hän murjotti murjottamistaan, pelasi suhteessakin valtapeliä, jossa minä yritin lepytellä, mutta mikään ei kelvannut. Karkasi sitten ovet paukkuen yöhön ja jonnekin peliluolaan sössimään loputkin   raha-asiansa. 

Suhde kävi hyvin raskaaksi. Minun olisi jatkuvasti pitänyt pelastaa hänet rahaongelmista. Toisaalta en pystynyt mitenkään hyvällä omallatunnolla edes käyttämään omia rahojani. Mies tarvitsi tyyliin vain ruokaa ja tupakkaa - kaikki muu oli hänen mielestään turhuutta - (paitsi siis oma pelaaminen). 

Kerran olin hänen mukanaan kasinolla ja katselin monttu auki, kuinka hän työnsi 20 euron seteleitä koneen uumeniin.  Vieressä oli joku toinen pelaaja , senkin edessä hänen piti jotenkin näyttää, että nyt voitetaan, eikä lasketa rahoja. Niin vahvasti häneen oli jo syöpynyt pelaajan identiteetti. Sitten jos raha voitettiin - kokeiltiin vielä lisää (varmasti nyt tulee jackpot) tai jos hävittiin ( aion kyllä voittaa hävityt rahat takaisin). Pelattiin iloon, suruun ja tylsyyteen. En ole varma, mikä tilanne hänellä nyt on, mutta veikkaan, että tuollaiseen riippuvuuteen auttaa vain täydellinen pelaamisen lopettaminen. Addiktoituneella ns. kohtuupelaaminen ei ole vaihtoehto.

Kiitos että kerroit tarinasi, vaikka se surullisen tutulta kuulostaakin. Itsekin olen tuohon pelastajan rooliin lähtenyt mikä omalta osaltaan taas on varmaan mahdollistanut pelaamisen jatkamista (tietää että minä aina hoidan asiat jos tulee ongelmia). Juuri tuo "ehkä ensi kerralla tulee jackpot"-ajattelumaailma on minusta se käsittämättömin asia tässä. En tajua miten voi olla niin riippuvainen jostain rahat syövästä kasinopelistä että on valmis menettämään puolison ja kaiken muun sen eteen. 

- AP

Loppupeleissä kyse on varmasti aivokemiallisista jutuista. Kun pelaaja voittaa, kone palkitsee kahdella tapaa - konkreettisesti tulee rahaa + voimakas mielihyvän tunne aivoissa.  Juuri voittaminen koukuttaa pelaajan ja vähitellen sekoittaa ihmisen käsityksen siitä, mikä on rahan arvo. Pelaajalle vain voittaminen on tärkeää. Rahan arvo sinällään  (mitä kaikkea voi ostaa 100 eurolla konkreettisesti) ei merkitse enää mitään. Sen vuoksi pelaaja pelaa kaikki rahansa viimeiseen euroon asti ja vasta sitten herää ikävä todellisuus siitä,  miten voin ostaa ruokaa seuraavina viikkoina, kun rahat on loppu.

Tietoisella ja älyllisellä tasolla pelaaja voi hyvin oivaltaa, että tämän on tuhon tie, mutta jollain hallitsemattomalla tunteen tasolla, hän ei enää pysty vastustamaan omia impulssejaan. Kauppareissulla jumittaminen pelikoneen äärelle voi olla paha tapa, joka herää jo kauppajonossa omia ostoksia maksaessa, kun kuulee pelikoneiden kilinän taustalla.

Pelaajille pitäisi järjestää terapiaa, koska viime kädessä olisi pakko päästä omien tunteidensa juurille miettimään syitä pelaamiseen ja kehittämään jotain hyvin käytännönläheisiä keinoja siihen, että pystyy astumaan pois tuhoisasta noidankehästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen nurkissa olevat peliautomaatit ovat sellaisia, että jos ne hiljattain tyhjennetty, ne vetävät peleissä pelaajien kaikki rahat sisään. Tämä tilanne on aina pe-su. Aika jolloin pelataan pelejä kaikkein eniten. Joskus osuu hetki jolloin koneet alkavat olla täysinäisiä, silloin ne antavat myös voittoja, mutta suurimman osan ajasta, ne vain imevät rahaa sisäänsä.

tämän olet ilmeisesti todennut päivystämällä kaupalla aamusta iltaan ja nyt olet miljonääri. Tutkimus KannattAA!!!!

Menipäs tämä kommentti monille ihon alle. No kuitenkin ymmärrätte pääperiaatteen, että koneet imevät rahat pois aina lopulta.

Meillä on pelikoneiden ns.tyhjennyspäivä tiistaina.

Minulla myös peliongelmainen mies. Todella rankkaa oli silloin kun lapset olivat pieniä. Miestä ei voinut edes apteekkiin lähettää hakemaan sairaalle lapselle lääkettä. Takuuvarmasti rahat katosivat Raha-automaattiyhdistyksen kitaan. Koskaan ei voinut mihinkään rahaan liittyvässä luottaa häneen.

Tällä kokemustaustalla neuvon sinua, ap, juoksemaan karkuun! Säästyt monelta.

Minulle miehen pelaaminen valkeni vasta silloin, kun esikoisvauvani joutui tehohoitoon ja odotin miestäni sairaalaan. Tuli monen tunnin päästä, kun oli hakannut kaikki tileillämme olleet rahat ensin rahapeleihin. Aikamoinen shokki oli.

Nykyään mennään sillä, että hoidan kaikki perheen raha-asiat. Mies saa säännöstellysti taskurahaa, jonka aina syöttää rahapeleihin. Terapiaan ei ole suostunut, kun hänellä ei ole asian kanssa ongelmaa. Näkee, että muulla perheellä on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös peliongelmainen mies. Todella rankkaa oli silloin kun lapset olivat pieniä. Miestä ei voinut edes apteekkiin lähettää hakemaan sairaalle lapselle lääkettä. Takuuvarmasti rahat katosivat Raha-automaattiyhdistyksen kitaan. Koskaan ei voinut mihinkään rahaan liittyvässä luottaa häneen.

Tällä kokemustaustalla neuvon sinua, ap, juoksemaan karkuun! Säästyt monelta.

Minulle miehen pelaaminen valkeni vasta silloin, kun esikoisvauvani joutui tehohoitoon ja odotin miestäni sairaalaan. Tuli monen tunnin päästä, kun oli hakannut kaikki tileillämme olleet rahat ensin rahapeleihin. Aikamoinen shokki oli.

Nykyään mennään sillä, että hoidan kaikki perheen raha-asiat. Mies saa säännöstellysti taskurahaa, jonka aina syöttää rahapeleihin. Terapiaan ei ole suostunut, kun hänellä ei ole asian kanssa ongelmaa. Näkee, että muulla perheellä on.

Ikävää on, että pelaaja vetää koko lähipiirinsä myrkyllisen pelihimonsa syövereihin. Olet ihmissuhteessa pelaajan kanssa, mikä vähitellen myrkyttää myös teidän suhteenne.  Sinut vastuutetaan kantamaan vastuuta kahden edestä ja olet tahtomattasi joutunut vihattavaan rahansäätelijän rooliin. Olisi sinunkin helpompi hengittää, jos vierelläsi olisi ihminen, joka kantaa itsestään vastuun eikä tarvitse holhousta raha-asioissa.  

Siksi suositeltavaa on erota, koska varsinkaan jos pelaaja ei tunnista omaa problematiikkaansa  eikä näe toiminnassaan mitään väärää, olet vain mahdollistaja ja ongelman ylläpitäjä tahtomattasi: mahdollistat toisen vastuutomuuden olemalla se vastuullinen henkilö. 

Voimia! Tiedän, miten parisuhdeongelmat vetävät mielen mustaksi ja vievät jaksamisen. Meillä ei ole peliriippuvuutta, mutta muunlaista ongelmaa... Ja kun haluaisi auttaa, mutta toista ei voi muuttaa.

Olisiko tuo pelaaminen myös jotain ahdistuksen purkamista? Tilanne on kyllä paha, jos sinulta on luottotiedot menneet. Et saa asuntolainaakaan tai edes matkavakuutusta! Ei mikään pikkujuttu.

Pelasta itsesi ja jätä moinen luuseri, joka eo tuosta ajan myötä paremmaksi muutu. Ja tee se heti. Äläkä j-lauta ainakaan mene tekemään lapsia sen kanssa!

Please, palaa muutaman vuoden päästä tänne kertomaan, että teit, kuten neuvottiin, ja että se oli elämäsi paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös peliongelmainen mies. Todella rankkaa oli silloin kun lapset olivat pieniä. Miestä ei voinut edes apteekkiin lähettää hakemaan sairaalle lapselle lääkettä. Takuuvarmasti rahat katosivat Raha-automaattiyhdistyksen kitaan. Koskaan ei voinut mihinkään rahaan liittyvässä luottaa häneen.

Tällä kokemustaustalla neuvon sinua, ap, juoksemaan karkuun! Säästyt monelta.

Minulle miehen pelaaminen valkeni vasta silloin, kun esikoisvauvani joutui tehohoitoon ja odotin miestäni sairaalaan. Tuli monen tunnin päästä, kun oli hakannut kaikki tileillämme olleet rahat ensin rahapeleihin. Aikamoinen shokki oli.

Nykyään mennään sillä, että hoidan kaikki perheen raha-asiat. Mies saa säännöstellysti taskurahaa, jonka aina syöttää rahapeleihin. Terapiaan ei ole suostunut, kun hänellä ei ole asian kanssa ongelmaa. Näkee, että muulla perheellä on.

Ikävää on, että pelaaja vetää koko lähipiirinsä myrkyllisen pelihimonsa syövereihin. Olet ihmissuhteessa pelaajan kanssa, mikä vähitellen myrkyttää myös teidän suhteenne.  Sinut vastuutetaan kantamaan vastuuta kahden edestä ja olet tahtomattasi joutunut vihattavaan rahansäätelijän rooliin. Olisi sinunkin helpompi hengittää, jos vierelläsi olisi ihminen, joka kantaa itsestään vastuun eikä tarvitse holhousta raha-asioissa.  

Siksi suositeltavaa on erota, koska varsinkaan jos pelaaja ei tunnista omaa problematiikkaansa  eikä näe toiminnassaan mitään väärää, olet vain mahdollistaja ja ongelman ylläpitäjä tahtomattasi: mahdollistat toisen vastuutomuuden olemalla se vastuullinen henkilö. 

Tämä oli todella hyvä viesti, toki muitakin todella vaikuttavia kirjoituksia ja surullisiakin tarinoita on tähän ketjuun tullut. Kaikissa tuo sama yhtenäinen teema, eli pitäisi vaan luovuttaa ja antaa toisen vajota yksin pohjaan. Olen päättänyt, että jos ja kun lähden niin aion kertoa miehen touhuista hänen vanhemmilleen (lainaa ajoittain heiltä rahaa kun pelannut kaiken). Hänelle jää näin edes jonkinlainen tukiverkko ja samalla vanhemmat tajuavat olla mahdollistamatta tuota pelaamisen jatkumista rahan lainaamisella. 

Todellakin tunnistan itseni tuosta vihatusta rahansäätelijän roolista vähän liiankin hyvin! Harmittaa, kun aikoinaan kovin intohimoisesta ja rakastavasta suhteesta on tullut enemmänkin äiti-poika suhde jossa olen holhoojan ja huolenpitäjän, enkä vaimon roolissa. 

- AP

Ja muillekkin vinkkinä, tutkin tuota peluuri-sivustoa ja sinne pystyy liittymään näköjään läheisenkin roolissa ja saa pääsyn suljetulle foorumille josta saa vertaistukea. Siellä olen lueskellut paljon tekstejä ja saanut lisää tietoa yms. Eli suosittelen kovasti. Tuntuu että kaikenlaisen tiedon imeminen on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, että voisin ymmärtää miestä paremmin vaikka tuskin tästä enää parisuhdetta tulee. Myöskin toisten kokemukset lähtemisestä ja erosta selviämisestä on auttaneet keräämään omiakin voimia ja ajatuksia kasaan. Kiitos siis jokaiselle! 

- AP

Jos ei suostu hoitoihin, niin lähtisin saman tien. Varsinkin, jos on sotkenut jo sinunkin raha-asiat.

Täällä samat ongelmat.

Mies pelannut palkkansa ihan parissa päivässä, kaikki laskut maksamatta jne. Kun ongelma ekaa kertaa tuli ilmi, sanoin tulevani jos menee hoitoihin. Pelaaminen loppui pariksi kuukaudeksi.

Nyt taas alkanut, salaili tietenkin tätä. Syy löytyy aina jostain muualta, kuin miehestä itsestään..

Lopetti hoidot, ei muka tarvitse. Tietää, että seuraavaksi lähden lätkimään, kun omakin talous on vaarassa mennä kuralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös peliongelmainen mies. Todella rankkaa oli silloin kun lapset olivat pieniä. Miestä ei voinut edes apteekkiin lähettää hakemaan sairaalle lapselle lääkettä. Takuuvarmasti rahat katosivat Raha-automaattiyhdistyksen kitaan. Koskaan ei voinut mihinkään rahaan liittyvässä luottaa häneen.

Tällä kokemustaustalla neuvon sinua, ap, juoksemaan karkuun! Säästyt monelta.

Minulle miehen pelaaminen valkeni vasta silloin, kun esikoisvauvani joutui tehohoitoon ja odotin miestäni sairaalaan. Tuli monen tunnin päästä, kun oli hakannut kaikki tileillämme olleet rahat ensin rahapeleihin. Aikamoinen shokki oli.

Nykyään mennään sillä, että hoidan kaikki perheen raha-asiat. Mies saa säännöstellysti taskurahaa, jonka aina syöttää rahapeleihin. Terapiaan ei ole suostunut, kun hänellä ei ole asian kanssa ongelmaa. Näkee, että muulla perheellä on.

Ikävää on, että pelaaja vetää koko lähipiirinsä myrkyllisen pelihimonsa syövereihin. Olet ihmissuhteessa pelaajan kanssa, mikä vähitellen myrkyttää myös teidän suhteenne.  Sinut vastuutetaan kantamaan vastuuta kahden edestä ja olet tahtomattasi joutunut vihattavaan rahansäätelijän rooliin. Olisi sinunkin helpompi hengittää, jos vierelläsi olisi ihminen, joka kantaa itsestään vastuun eikä tarvitse holhousta raha-asioissa.  

Siksi suositeltavaa on erota, koska varsinkaan jos pelaaja ei tunnista omaa problematiikkaansa  eikä näe toiminnassaan mitään väärää, olet vain mahdollistaja ja ongelman ylläpitäjä tahtomattasi: mahdollistat toisen vastuutomuuden olemalla se vastuullinen henkilö. 

Tämä oli todella hyvä viesti, toki muitakin todella vaikuttavia kirjoituksia ja surullisiakin tarinoita on tähän ketjuun tullut. Kaikissa tuo sama yhtenäinen teema, eli pitäisi vaan luovuttaa ja antaa toisen vajota yksin pohjaan. Olen päättänyt, että jos ja kun lähden niin aion kertoa miehen touhuista hänen vanhemmilleen (lainaa ajoittain heiltä rahaa kun pelannut kaiken). Hänelle jää näin edes jonkinlainen tukiverkko ja samalla vanhemmat tajuavat olla mahdollistamatta tuota pelaamisen jatkumista rahan lainaamisella. 

Todellakin tunnistan itseni tuosta vihatusta rahansäätelijän roolista vähän liiankin hyvin! Harmittaa, kun aikoinaan kovin intohimoisesta ja rakastavasta suhteesta on tullut enemmänkin äiti-poika suhde jossa olen holhoojan ja huolenpitäjän, enkä vaimon roolissa. 

- AP

Tilanteen paradoksi on nimenomaan se, että toimimalla itse oikein ja vastuullisesti, teet kuitenkin väärin, koska mahdollistat toisen vastuuttomuuden.

Meillä mies on saanut kaikki mahdolliset hoidot/terapiat..ei mitään apuja..itse olen luopunut ajatuksesta että mies ikinä olisi ”normaali”

Jotenkin käsittämätöntä, että toista AUTTAMALLA vain pahennat tilannetta. Huomaa, että ei ole ennen ollut kosketusta riippuvaisen elämään tai ymmärrystä siitä, miten tästä selviäisi eteenpäin. Mielessä vaan se ihana mies mihin rakastuin ja vaikea tajuta, että häntä ei varmaan enää ole olemassa. Varsinkaan, jos avun hankkiminen on noin ehdoton ei edes sillä kustannuksella, että minut menettää. Monesta vaikeasta asiasta ollaan selvitty ja paljon olen antanut anteeksi, mutta ilmeisesti tämä asia on se mihin on minunkin rajat vedettävä. Tavoitteena kuitenkin lapset ja oma asunto ja peliriippuvaisen kanssa kumpaakaan noista on aivan turha alkaa edes harkitsemaan. 

- AP

Sitä monesti ihmettelen, että mikä Suomesta tekee niin erikoisen maan, että meillä on oltava ruokakaupoissakin noita pelikoneita? Olen käynyt muutamissa Euroopan maissa sekä jenkeissä ja missään en ole vastaavaa nähnyt.

Minulla on valitettavasti kokemusta kahdesta peliriippuvaisesta. Ensimmäinen avopuolisoni oli aivan pelien vallassa. Valehteli ja pelasi kaikki rahansa. Onneksi tajusin aika pian lähteä.

Nykyinen mieheni on/oli myös peliriippuvainen. Pelasi paljon ja jopa luotolle, mutta ei koskaan valehdellut kiinni jäätyään eikä laskuja jäänyt maksamatta. Pakotin terapiaan, mutta ei kovin vahvasti panostanut siihen. Myönsi kyllä ongelmansa. Mietin tietysti monta kertaa eroakin, mutta kun kuvioissa lapsiakin, niin ei ihan helpolla tule lähdettyä. Jokskin aikaa otin haltuuni kaikki raha-asiat ja mies sai "viikkorahaa". Nyt pahimmista vuosista taitaa olla jo yli 10 vuotta aikaa. Mies pelaa jotain veikkauksen pelejä, muutamalla kympillä viikossa. Olen uskaltanut käydä hänen kanssaan jopa kasinolla. Nyt voin sanoa, että tilanne on hallussa, mutta tietysti aina vähän pelottaa, jos se riippuvuus taas jostain kömpii esiin.

Yleensä paras ohje on lähteä, jos kumppani pelaa, mutta joskus on toivoakin.

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen nurkissa olevat peliautomaatit ovat sellaisia, että jos ne hiljattain tyhjennetty, ne vetävät peleissä pelaajien kaikki rahat sisään. Tämä tilanne on aina pe-su. Aika jolloin pelataan pelejä kaikkein eniten. Joskus osuu hetki jolloin koneet alkavat olla täysinäisiä, silloin ne antavat myös voittoja, mutta suurimman osan ajasta, ne vain imevät rahaa sisäänsä.

Ei niitä peliautomaatteja ihan tuollaisilla algoritmeillä säädetä. Että turhaan kyttäät tyhjennyspäiviä ja koneisiin syydetyn rahan määrää.

Siinä olet oikeassa, että koneet imevät rahaa enemmän kuin sylkevät ulos. Eihän ne muuten olisi tuottoisa sijoitus.

Silloin kun automaatteja työkseni virittelin, oli palautusprosentti tietyllä aikavälillä (pidempi kuin tyhjennysväli) jotain 80% luokkaa koneesta riippuen. Nykyään ilmeisesti paljon vähemmän. Ja lisäksi luullakseni niin, että koneet ovat yhteydessä toisiinsa ja koko pelisalin rahavirtaa tarkkaillaan. Jos yksi automaatti antaa jackpotin, niin toistenkin voitot pienevät. Mutta ei sillä väliä, pelaajat häviävät aina, muutamaa ani harvaa päävoiton saajaa lukuunottamatta. Nämä harvat pääsevät lööppeihin, ja heitä ei ole edes joka vuosi. Lotosta sentään joku saa päävoiton muutaman viikon välein, vaikka siinäkin loput 10 miljoonaa häviävät panoksensa.

En laita senttiäkään automaatteihin. Lottoa saatan joskus pelata rivin tai pari.

Nettipokereissa (vaikka taitopeli osittain onkin) ja vastaavissa tyhmiltä viedään rahat huippujen taskuihin. Nämä huiput eivät ole addiktipelaajia. Tai sitten rahat vie robottipelaajan ohjelmoijansa taskuun. Addiktilla ei pää toimi, jännitystä seuraa v*****s.

Totossa, jalkapallo yms. veikkauksessa pärjääminen vaatii todella paljon työtä tuurin lisäksi. Niin paljon työtä, että samalla työmäärällä tienaisit muutenkin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen nurkissa olevat peliautomaatit ovat sellaisia, että jos ne hiljattain tyhjennetty, ne vetävät peleissä pelaajien kaikki rahat sisään. Tämä tilanne on aina pe-su. Aika jolloin pelataan pelejä kaikkein eniten. Joskus osuu hetki jolloin koneet alkavat olla täysinäisiä, silloin ne antavat myös voittoja, mutta suurimman osan ajasta, ne vain imevät rahaa sisäänsä.

Ei niitä peliautomaatteja ihan tuollaisilla algoritmeillä säädetä. Että turhaan kyttäät tyhjennyspäiviä ja koneisiin syydetyn rahan määrää.

Siinä olet oikeassa, että koneet imevät rahaa enemmän kuin sylkevät ulos. Eihän ne muuten olisi tuottoisa sijoitus.

Silloin kun automaatteja työkseni virittelin, oli palautusprosentti tietyllä aikavälillä (pidempi kuin tyhjennysväli) jotain 80% luokkaa koneesta riippuen. Nykyään ilmeisesti paljon vähemmän. Ja lisäksi luullakseni niin, että koneet ovat yhteydessä toisiinsa ja koko pelisalin rahavirtaa tarkkaillaan. Jos yksi automaatti antaa jackpotin, niin toistenkin voitot pienevät. Mutta ei sillä väliä, pelaajat häviävät aina, muutamaa ani harvaa päävoiton saajaa lukuunottamatta. Nämä harvat pääsevät lööppeihin, ja heitä ei ole edes joka vuosi. Lotosta sentään joku saa päävoiton muutaman viikon välein, vaikka siinäkin loput 10 miljoonaa häviävät panoksensa.

En laita senttiäkään automaatteihin. Lottoa saatan joskus pelata rivin tai pari.

Nettipokereissa (vaikka taitopeli osittain onkin) ja vastaavissa tyhmiltä viedään rahat huippujen taskuihin. Nämä huiput eivät ole addiktipelaajia. Tai sitten rahat vie robottipelaajan ohjelmoijansa taskuun. Addiktilla ei pää toimi, jännitystä seuraa v*****s.

Totossa, jalkapallo yms. veikkauksessa pärjääminen vaatii todella paljon työtä tuurin lisäksi. Niin paljon työtä, että samalla työmäärällä tienaisit muutenkin hyvin.

4 vastaa tähän. Joo, tuo exä pelasi nettipokeria ja voittikin joskus, mutta useimmiten ei. Velkaantui, menetti luottotietonsa ja veti minutkin hölmön mukanaan. Kyllä peliriippuvuutta voidaan verrata huumeriippuvuuteen, sillä myöhemmin asiakkaani ovat olleet paljolti narkomaaneja.

En ole vuosienkaan jälkeen antanut sinisilmäisyyttäni itselleni anteeksi. Kyseessä oli toinen seurustelusuhteeni nuorella iällä. Nykyään olen aika kylmä ja kova ihminen, ja parisuhteissa halveksin helposti kumppaneissani näkemääni heikkoutta. Johtuu osaltaan siitä, että raha-asioista stressaavasta parikymppisestä naisesta leimattiin poikaystävän taholta hullu. Nykyään saamani asiallinenkaan palaute ei aina niin liikuta, vaan näen siinä manipulointiyrityksen.

Voin kertoa, että tavallaan tästä kokemuksesta oli hyötyäkin. Seuraava poikaystävä yritti selkäni takana säästää rahaa muuttaakseen toiselle paikkakunnalle, ja onnistui kuukauden ajan maksattaa minulla hieman enemmän. Hänen tulonsa oli tiedossani, ja pystyin hyvin tarkasti sanomaan paljonko hänellä pitäisi olla käyttörahaa opiskelijana. Varmaan me peliriippuvaisten "uhrit" herkistymme havaitsemaan hyväksikäyttö- ja manipulointiyritykset, kun oppirahat on maksettu.