Elämässä on sittenkin oikeudenmukaisuutta!

Oltiin vanhalla kaveriporukalla viikonloppuna baarissa viettämässä luokkakokouksen jatkoja. Kuhina oli kova ja lähestymisyrityksiä sattui illan aikana useampiakin. Ollaan kolmikko, jonka perään yksikään tyttö ei nuorena katsonut. Oltiin vitsin kohteita ja nuorempana myös koulukiusattuja. Hylkiöitä.

Nyt nelikymppisenä ollaan kaikki hyvässä parisuhteessa, korkeakoulutettuja, hyvätuloisia, liikunnallisia, kroppa on kunnossa ja käytöstavat hallussa. Nämä luokan suosituimmat kundit tuntuivat järjestäen olevan jotenkin yhteiskunnasta vieraantuneita, työttömiä ja nopeasti juoppoutumassa. Naamat pöhötti ja viina maistui.

Tunsinko asiasta mielihyvää ja kävikö mielessä ”ÄHÄ!”? No aivan varmasti! Enkä osaa edes hävetä.