Lihaviako ei enää hoidettaisi välttämättä

Tässä muutamia joiden perusteella voisi velvoittaa maksamaan itse sairaudenhoitokulunsa: alkoholi, huumeet, tupakka, vähäinen liikunta, väärä ruokavalio, liiallinen auringonotto, vammauttava urheilu, rokottamattomuus, huono hygienia. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen himoaa ruokaa mutta se pitää vain hallita. Niinkuin monta muutakin asiaa elämässä. (Esim. juominen, seksi jne...)

Hoitoa ei kuuluisi antaa liikaa syöville, liian vähän syöville, ei epäterveellisesti syöville, ei seksiä liikaa harrastaville, liikaa juoville, ei myöskään liikaa liikkuville jotka rikkovat nivelensä ja ristisiteensä yms. Ei kyseenalaisiin maihin lomaileville, ei kyseenalaisia lajeja harrastaville, ei yhteiskunnalle hyödyttömille, jne. Kuka äänestetään ylituomariksi, kuka saa päättää kuka saa hoitoa, kuka ei.

Lihavuus on herkuttelu/ahmimis-riipppuvuus ihan kuin alkoholi- tai huumeriippuvuus. Pitäisi rinnastaa näiden hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vaatemuoti on hämmästyttävän isoa, ketjuliikkeiden s-kootkin on valtavia mm. neuletakeissa ja neuleissa. Eilen kaupoilla katsoin että jopa on isoja toppatakkeja tullut kuin michelin-ukoille tehtyjä.

Suuren osan nykymuodista on tarkoitus olla löysää, ei tyköistyvää. Siksi vaikka XL-kokoinen vou ängetä itsensä parhaimmillaan S-kokoon, mutta istuvuus on silloin tuskin tarkoitetun lainen. Itse kyllä inhoan jätesäkkimuotia.

Sairauden myötä fyysinen aktiivisuus voi pienentyä. Sairaus ei kuitenkaan ainakaan lisää ravinnon imeytymistä. Jos siis syö saman verran kuin kuluttaa niin paino pysyy vakiona.

Syökää hillitysti maustamatonta jugurttia, pieniä määriä nautiskellen. Aloin syödä ja heti aloin laihtua, luulen että auttoi suoliston bakteerikasvustoon ja sitä kautta lähti paino alenemaan. Olen muutenkin normaalipainoinen, mutta olo vaan on 4-5 kg liian tuhti.

Pitää unohtaa pakkomielteisyys ja hyväksyä myös pieni näläntunne, tuo tunne on vain tervettä, mutta nykyihminen kammoksuu pientäkin näläntunnetta, vaikka ruokaa on koko ajan käden ulottuvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaatemuoti on hämmästyttävän isoa, ketjuliikkeiden s-kootkin on valtavia mm. neuletakeissa ja neuleissa. Eilen kaupoilla katsoin että jopa on isoja toppatakkeja tullut kuin michelin-ukoille tehtyjä.

Eikö nyt ole oversize muotia juuri tyyliin neuleissa? Eli pitääkin näyttää pari kokoa omaa kokoa isommalta.

Lihoin aikanaan psyykenlääkkeiden vuoksi (koko ajan nälkä, ei kylläisyydentunnetta), jonka jälkeen pahentuneen syömishäiriön vuoksi laihduin 30kg (kai se nyt paheni kun eka lihoi muodottomaksi), nyt taas lihonut siitä uusien lääkkeiden vuoksi... Yritän lopettaa lihottavat lääkkeet taas. Koska en halua olla tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatemuoti on hämmästyttävän isoa, ketjuliikkeiden s-kootkin on valtavia mm. neuletakeissa ja neuleissa. Eilen kaupoilla katsoin että jopa on isoja toppatakkeja tullut kuin michelin-ukoille tehtyjä.

Suuren osan nykymuodista on tarkoitus olla löysää, ei tyköistyvää. Siksi vaikka XL-kokoinen vou ängetä itsensä parhaimmillaan S-kokoon, mutta istuvuus on silloin tuskin tarkoitetun lainen. Itse kyllä inhoan jätesäkkimuotia.

Tulee seurattua paljonkin muotia, mutta nyt aletaan mennä jo yli oversizeissa ainakin jos olet kokoa 36-38.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen välillä miettinyt miten ihmiset lihovat? Tiedän kyllä että syömällä ja että sairaudet ja lääkitys voi vaikuttaa ruoansulatuksen toimintaan mutta nyt tarkoitan sitä eivätkö nämä itse huomaa tai välitä ennen kuin ollaan ylipainoisia?

Voin vastata sairauden osalta: Huomasin kyllä heti, että paino alkoi nousta ja itkin monta kertaa sen takia. Vaatteita piti ostaa isompaa kokoa ja se oikeasti oli kova kolaus. Sairaus vaikuttaa toimintakykyyn ja painon nousu oli pieni paha muiden oireiden rinnalla. Minulta lähti yli puolet hiuksista, nukuin välillä kolmetkin päiväunet ja siirsin jopa kauppareissuja toiselle päivälle, jollen ollut edes sen vertaa kunnossa että olisi jaksanut lähteä. Kaverit jäi tapaamatta, enkä voinut edes kuvitella työelämää. Pääpaino oli tuolloin taistella sairautta (ja lääkäreiden saamattomuutta) vastaan, opiskella sairauden fysiologiaa ja etsiä oireisiin auttavia asioita luontaistuotteista elämäntapaan. Eli painonnousu on ehkä näkyvin sairauteni osa, mutta suuremmat asiat tapahtuvat sisällä, etkä näe niitä katukuvassa.

Eli sinulla oli paljon tärkeämpi asioita mielessä. Tämän ymmärrän täysin eikä tarkoitus ollut mitenkään vittuillen kysyä.

Tunnen myös lapsena lihavia olleita ja tiedän että kun se läski on silloin jämähtänyt ruumiiseen on se paljon vaikeampi saada myös pois.

Lihavuuteen on varmasti paljon eri syitä joten siitä suoraan tuomitseminen kuulostaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus on herkuttelu/ahmimis-riipppuvuus ihan kuin alkoholi- tai huumeriippuvuus. Pitäisi rinnastaa näiden hoitoon.

Väärä yleistys. Herkutteluriippuvuus voi johtaa lihomiseen, mutta niin voi moni muukin asia. Asianmukainen hoito riippuu siitä mikä johti lihomiseen.

läskin sääliminen on pahempaa sairautta

kuolkoot katuojaan jos sinne lyllertävät

Eiköhän se ole pikkuhiljaa menossa siihen että köyhät jätetään hoitamatta ja rikkaat maksaa itse oman hoitonsa. Aivan sama onko kyseessä lihavat, narkkarit, juopot, mielenterveys potilaat. Vanhukset on jo jätetty heikolle hoidolle.

Seuraava ryhmä mikä jää tulevaisuudessa ilman hoitoa on henkilökohtaisen avustajan tarpeessa olevat. Kukaan täysjärkinen ei tee 10e/h työtä jos parempaa palkkaa on muissa töissä saatavana. Ja yhteiskunnalla ei ole varaa tuota palkkaa varaa nostaa. Mutta ehkä siitä joutaakin leikata kun tällähetkellä avustajia käytetään johonkin koiran ulkoilutukseen ym. Turhaan mitä ei yhteiskunnan varoilla ole varaa maksaa.

Olen lihava, koska toise vanhemman ouolelta esiintyy paljon lihavuutta. Heillä se johtuu siitä, että elävät todella epäterveeloisesti. Itse olen perinyt geeneissä kans sitä, mutta kun olin piehi niin vanhempi osteoi aina kauopamatkalla, tai einnyt aina ja jokapäivä kutta usein sukkaata ja mehua. Itse tietysti pienenä söin ne melkeen heti kotona. Toki meillä syötiin jokapäivä terveellistä kotiruokaa, ja salaattia. Liikun nyt todella sännöllisesti, syön terveeooisesti ja monipuolisesti.herkuttelut, jne jätän viikonloppuun enkä välttis syö edes joka viikko kun monet nuoret sit taas juoksevat heseillä tks joka viikonooppu tai arkena usein. Syön säähnöllisesti n. 4 krt päivässä pieniä annoksia, mutta sarun olemaan tyyppiä jolle tukee helposti 1 kiloa lisää ja toiset taas vaikka söisi kuinka paljon niin pysyy todella hoikkana. Kaikki ovat erilaisia, ja itse pystyy vaikuttaa itseensä ja omaan terveyteensä. Anteeksi kirjoituscirheistä.