Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidiksi 43-vuotiaana?
Ikäloppu mamma?
13.09.2019 |
Tein tänään suureksi yllätyksekseni positiivisen raskaustestin. Olen juuri täyttänyt 43-vuotta ja kaksi lastani ovat jo 12- ja 9-vuotiaita. Elämä alkaa olla helppoa, meillä on mieheni kanssa jo enemmän omaa aikaa, lasten elämä rullaa hyvin omalla painollaan, vaikka meloista oravanpyörää arki toki on harrastuskuskauksien, koulutehtävien ym kanssa. Ja nyt täysin puskan takaa uutinen: olen raskaana! Toivoimme pitkää kolmatta lasta, mutta sitä ei kuulunut. Olen jo pari vuotta miettinyt, että pitäisi ottaa ehkäisy käyttöön, että olen liian vanha äidiksi, mutta en koskaan saanut asiaa hoidettua, koska ajattelin etten kuitenkaan tule raskaaksi tässä iässä ja ilman mitään hoitoja. Edelliset lapset on tehty lapsettomuusklinikalla.
Olen järkyttynyt, enkä tiedä mitä tehdä. Olen mielestäni aivan liian vanha äidiksi! En mitenkään enää jaksa raskausaikaa, yövalvomisia, uhmaikää, päiväkotikuskauksia yms mitä pikkulapsiaikaan liittyy. Toisaalta aborttikin tuntuu ihan kamalalta ajatukselta, erityisesti lapsettomuustaustamme huomioiden. Apua, auttakaa! Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta, mihin päädyitte?
Kommentit (18)
Ei ole provo. Kärsin lievästä lapsettomuudesta (saimme hoidoilla aika nopeasti lapset) 10-15 vuotta sitten. Kahden lapsen jälkeen päätimme, että kolmas tulee jos tulee, mutta ei koskaan tullut. 9 vuotta meni ja pam, olenkin raskaana näin vanhana. Aivan liian vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kysele muilta! Sinähän sen lapsen hoidat ja kasvatat. Jos kerran olet sitä mieltä että olet liian vanha ja väsynyt pienen lapsen äidiksi, niin ei kai sinulla ole kuin yksi vaihtoehto? Itse sain nuorimman lapseni kun olin juuri täyttänyt 44v. Lapsi on nyt ekaluokkalainen, ja ihan hyvin olen jaksanut. Missään vaiheessa en ole kokenut olevani liian vanha. Itse asiassa jaksan paremmin äitiyttä nyt, kuin nuorempana. Mutta niin me ollaan kaikki erilaisia, täytyy tehdä niin kuin itse parhaaksi kokee.
Että ihan olit pari vuotta miettinyt ehkäisyä. No aivan varmasti sitä vaan mietitään, jos ei lapsia haluta. Niin turha ja tunkkainen provo.
Minä sain lapsen 45-vuotiaana kun isommat lapseni olivat muuttaneet jo pois kotoa. Mutta en voisi olla onnellisempi, koska sain mitä halusin, enkä todellakaan uskonut, että tulisin enää raskaaksi. Elämä antoi minulle vielä yhden ihanan kokemuksen ja olen siitä kiitollinen. Jos jo valmiiksi olet sitä mieltä, että et jaksa, ehkä sitten et jaksa ja teet päätöksesi sen mukaan.. minä en edes ajatellut jaksamista, olin niin onnellinen raskaudesta ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Luulenkin, että suurin osa arjesta tapahtuu asenteissa.. jos olet onnellinen ja rakastat lastasi et koe arkeasi raskaana hänen takiaan etkä hänen kanssaan.
Oletpa provo tai et, mielestäni yli 40-v. on liian vanha äidiksi.
Olin itse 37, kun ainoani sain ja pelkäsin koko raskaden ajabn, että lapseni syntyisi vammautuneena.
Kun lapseni on 18-vuotias, olen 55.
Kun itse olin 18-v., oli äitini 41.
------------
Kuolen jättäen lapseni tähän julmaan maailmaan todennäköisesti hänen ollessaan nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älå kysele tosiaan täältä vaan tee miten itsestä tuntuu. täällä kaikki aina teilataan, mutta oma äitini sai minut, ensimmäisen ja ainoan lapsensa hiukan ennen 44 v synttäreitään. Terve olin. Ja niin on nykyään 86-vuotias äitinikin 😊
Vierailija kirjoitti:
Että ihan olit pari vuotta miettinyt ehkäisyä. No aivan varmasti sitä vaan mietitään, jos ei lapsia haluta. Niin turha ja tunkkainen provo.
No, itse olen ihan samassa tilanteessa, välillä tulee aina mieleen että pitäis kai mennä gynelle hakee joku ehkäisymenetelmä. En ole onneksi tullut raskaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ihmetellä aborttien määrää, kun ehkäisyä vaan mietitään vuositolkulla. Tätä se sitten on jankutus, että ehkäisy ei ole 100 % luotettava. No ei kai se ole, jos sitä ei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älå kysele tosiaan täältä vaan tee miten itsestä tuntuu. täällä kaikki aina teilataan, mutta oma äitini sai minut, ensimmäisen ja ainoan lapsensa hiukan ennen 44 v synttäreitään. Terve olin. Ja niin on nykyään 86-vuotias äitinikin 😊
Ei teilata kaikki. "Mummoäidit" ovat ihmisryhmä, jolle yksinomaan hurrataan palstalla. Paitsi jos pohtivat jaksaako sitä toista kierrosta enää..
Mutta joo, isäni äiti oli 40-vuotias (isäni on kuopus) ja melko terve on, sattumalta sisaruksista sairain ja puhjennut useampi mt-ongelma. Nuorin siskoni syntyi äidin ollessa 38 ja melko terve hänkin, sattumalta meistä se mt-ongelmainen.
Oman esikoiseni sain 21-vuotiaana - eli siis ilman elämänkokemusta ja tuntematta itseäni saati miestäni ja koulut kesken ja pienituloisina ja vähä-älyisinä... Ja nuorimman saimme 29-vuotiaina. Terveitä ja onnellisia muksuja kaikki.
Ehkäisyn laiminlyönnistä alapeukku aloittajalle. Mutta onnea tulevasta vauvasta jos kriittisimmät viikot on jo ylitetty ja uskaltaa onnitella.
Tulin viimeisen kerran äidiksi juuri ennen kuin täytin 42v. Vanhemmat lapset 12-21v eli ikäeroa oli ja sekundaarinen lapsettomuus ja keskenmenoja takana.
Lapseni täyttää kohta 18v eikä vieläkään koe mua ikäloppuna:) Kehtaa näyttäytyä mun kanssani, jakaa asioita ja viihtyy meidän vanhempienkin seurassa hyvin. Hän on terve, kaunis, älykäs ja tasapainoinen nuori.
En ajattele omaa kuolemaani, jos "hyvin" käy elän vielä 35v, olen pitkäikäistä sukua. Silloin tyttäreni on jo 53v. Itse menetin äitini 34v:nä vaikka hän oli ns normaali-ikäinen äiti.
Äitiys on ollut ihanaa hänenkin kanssaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sai minut 43-vuotiaana ja vaikka ikää olikin olen siitä onnellinen että hänellä oli jo kokemusta elämästä
Kaverini sai lapsen 21-vuotiaana ja kuoli seuraavana vuonna syöpään. Lapsen isä kuoli työtapaturmassa lapsen ollessa 3-vuotias. Toinen kaverini sai ekan lapsen 23-vuotiaana ja teki 26-vuotiaana itsemurhan toisen lapsen syntymän jälkeen, synnytyksenjälkeinen masennus.
Kukaan ei tiedä, kuinka vanhaksi elää. Turha siis lässyttää näistä 44v äideistä että kuolevat pian. Pappani äiti sai pappani 45-vuotiaana ja kuoli 102-vuotiaana. Ei pappa kokenut jääneensä orvoksi liian nuorena... Papan isä kuoli 88-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
Provo
Jos olisit lapsettomuudesta kärsinyt, et todellakaan kirjoittaisi tätä typerää kirjoitusta