Kumpi on syyllinen?
Tämä on esimerkki riidan kaavasta mieheni kanssa. Kumpi siinä tekee enemmän väärin teidän mielestänne tai mitä mieltä olette siitä ylipäänsä? Esimerkki:
Pakkasin kiireessä työmatkalle lähtöä varten ja kokosik tavaroita ympäri asuntoa. Mies oli siihen sanomaan jotain ja vastasin, tunnustan, tylysti, kun koin että se oli ihan väärä hetki keskustella ja halusin keskittyä pakkaamiseen. Mies lähti vihaisena töihin. Soitin matkalta ja vaihdoimme tekstareita. Kun tulin takaisin seuraavan päivän illalla, mies vaikutti ensin normaalituuliselta. Juttelimme matkasta ja siitä mitä oli tapahtunut kotona jne ja purin laukut jne. Sitten tajusin miehen olevan edelleen vihainen ja mököttävän.
Lopulta otin puheeksi, että onko hän yhä vihainen siitä epäkohteliaasta kommentistani ennen matkalle lähtöä ja kuulemma on. Siinä vaiheessa minua alkoi ärsyttää, kun mielestäni mies suuttui kohtuuttoman pienestä ja on kohtuuttoman pitkävihainen ja lisäksi alkaa sina mököttää, eikä voi kertoa, että mikä harmittaa, vaan joudun aina alkaa arvailemaan ja kyselemään, onko hön vihainen ja miksi, että johtuuko se tästä tai tuosta, jotta riidat voi selvittää. Joten ärsyyntymiseni ärsytti miestä lisää ja nyt hän lähti aamulla taas vihaisena töihin.
Tuo on yksi esimerkki ja hyvin tyypillinen kaava riidoissamme. Koska se toistuu vuosien mittaan aina, niin ajattelin kysyä ulkopuolista mielipidettä av-raadilta. Olenko minä mielestänne syyllinen tähän kuvattuun riitaan? Onko ratkaisu se, että pyydän oma-aloitteisesti anteeksi väärää äänensävyäni pari päivää sitten? Vai onko mies syyllinen, kun tekee kärpäsestä härkäsen ja mököttää, eikä ota puheeksi, jos joku asia harmittaa?
Ymmärrän että tässä aukikirjoitettuna tällainen voi näyttää todella pieneltä riidanaiheelta ja tilanteelta, mutta tästä voi kehkeytyä monta päivää kestävä painostava tilanne ja iso parisuhdekriisi. Vai onko tämä mielestänne ihan normaali iso riita, jollaisia muillakin on? Kiitos kommenteista!
Kommentit (57)
Mitä väliä, kumpi on syyllinen? En jaksanut kumppania, joka syytteli aina kaikesta muita. Asiat voi ja pitää korjata, jos on ongelmia. Syyllisten etsiminen ja niistä vatvominen on turhaa useimmissa riidoissa.
Syyllinen tai ei jos toinen teistä on Kajaanista hän on syyntakerton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta on mielestäsi ok? Alistat miestäsi.
Se nyt on satavarma, että minä en alista miestäni tippaakaan. Ja henkistä väkivaltaa on pikemminkin mykkäkoulu.
Sinä olet jo päättänyt, että miehesi on syyllinen, joten eiköhän tämä ollut tässä.
Hyvää päivän jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta on mielestäsi ok? Alistat miestäsi.
Se nyt on satavarma, että minä en alista miestäni tippaakaan. Ja henkistä väkivaltaa on pikemminkin mykkäkoulu.
Paskat ole. Itse sait miehen käytökselläsi mykkäkouluun. Ja jos näin tapahtuu useinkin, olet narsistinen alistaja joka ei osaa katsoa peiliin
Miksi miehen pitäisi jankata kanssasi, jos sinä alistat häntä ?
Voi myös olla, ettei mies kehtaa ottaa omaa loukkaantumistaan esille koska asenteesi on ollut vuosia tuollainen "teet kärpäsestä härkäsen, olet marttyyri ja neiti". Ehkä mies on turhautunut loukkaavaa käytöstäsi enemmän siihen, ettei kanssasi saa olla oma itsensä vaan sinun mieliksesi pitää esittää - koska sinun mielestäsi pikkujuttuja on turha vatvoa. Helpoimmalla pääsisit tosiaan pyytämällä anteeksi etkä tuomitsemalla miehen loukkaantumista. Tekee tiukkaa ja siksi olet vihainen?
Riippuu siitä, miten pahasti oikein sanoit siinä pakkaamistilanteessa, että loukkaantuiko miehesi kohtuuttoman paljon.
Jos sanoit pahasti, niin anteeksipyyntö on paikallaan, ja tuon kertomasi perusteella sopiva kohta sille olisi voinut olla esim. se, kun samana päivänä soitit ja viestittelit hänen kanssaan, jos kerran olit hermostunut ja kiireinen pakatessasi.
Jos et sanonut kovin pahasti, vaan vain tiuskaisit jotain normaalisisältöistä, niin ehkä miehesi on keskivertoa herkkähipiäisempi. Ehkä silti pyytäisin tiuskaisua anteeksi myöhemmin tai ainakin pahoittelisin sitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta on mielestäsi ok? Alistat miestäsi.
Se nyt on satavarma, että minä en alista miestäni tippaakaan. Ja henkistä väkivaltaa on pikemminkin mykkäkoulu.
Eli sinä olet se joka on teidän parisuhteessa se parempi ihiminen suhteessa toiseen ja koska olet itse virheetön voit vaatia toiselta täydellisyyttä? Sinun suuttumus ei ole koskaan ollut ylimitoitettu, et ole koskaan sanonut mitään äkkiä väärää. Kateellinen tuosta kaikesta täydellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta on mielestäsi ok? Alistat miestäsi.
Se nyt on satavarma, että minä en alista miestäni tippaakaan. Ja henkistä väkivaltaa on pikemminkin mykkäkoulu.
Se nyt on satavarma, että SINÄ olet oikeassa!
Eli: Mitä tarkalleen ottaen sanoit miehellesi?
Ja tää jatkuu päivästä toiseen. Narskuna saat aina uhriutumisen myötä draamaa aikaiseksi. Et varmaan osaa elääkään ilman draama liitossasi. Ootko miettinyt jos sulla olisi vaikka narsismin lisäksi vaikka toi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kyllä saa lääkitystä. Uhriutuminen ei jatkoon.
Faith kirjoitti:
Riippuu siitä, miten pahasti oikein sanoit siinä pakkaamistilanteessa, että loukkaantuiko miehesi kohtuuttoman paljon.
Jos sanoit pahasti, niin anteeksipyyntö on paikallaan, ja tuon kertomasi perusteella sopiva kohta sille olisi voinut olla esim. se, kun samana päivänä soitit ja viestittelit hänen kanssaan, jos kerran olit hermostunut ja kiireinen pakatessasi.
Jos et sanonut kovin pahasti, vaan vain tiuskaisit jotain normaalisisältöistä, niin ehkä miehesi on keskivertoa herkkähipiäisempi. Ehkä silti pyytäisin tiuskaisua anteeksi myöhemmin tai ainakin pahoittelisin sitä.
Veikkaan, että sanoi (taas) aika pahasti kun ei edes kehtaa kirjoittaa mitä tölväisi, jotta miehestä saataisiin syyllinen. Ja jos hän jotain vielä tunnustaa niin ei varmasti koko totuutta.
Minä veikkaan salailun perusteella, että sanoi jotain "Joo ei kiinnosta. Etkö näe, että mulla on v*tun kiire senkin i diootti r unkkari? Et varmaan kun olet niin t yhmä! En löydä mun tavaroita kun täällä on niin sekaista koska sinä i diootti et siivoa jälkiäsi, kyvytön äijä! Vihaan sua! Moikka mä meen nyt!" Ovi kiinni PAM!
Jos mies tiuskisi, jankkaisi, tivaisi ja raivoaisi naiselle, olisi homma aika selviö.
Naisille tämä on "normaalia parisuhteen hoitamista"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä anteeksi ja unohda koko juttu :D
Onko sinusta ok mököttää monta päivää siksi, että puoliso on puhunut sinulle kiireessä väärällä äänensävyllä?
Olen eri, mutta kyllä me ollaan opittu siihen että vähän vuorotellen annetaan periksi. Turha jatkaa tuollaisia hedelmättömiä juupaseipäs keskusteluja kovin pitkään.
Jos tuollaista on jatkunut jo pitkään kannattaisi varmaan istua alas ja puhua asiat läpi toinen toistaan kuunntellen esim. ekana päivänä toinen puhuu, toisena toinen ja kolmantena tehdän yhteenveto onko jatkoo edellytyksiä.
Provosoidun ap käytöksestä, mutta sain pidettyä kädet kainalossa. Sillä tuollaisten minä en koskaan...ihmisen kanssa on ihan turha lähteä keskustelemaan.
Syyllinen on se, joka ei osaa heti pyytää anteeksi, kun huomaa loukanneensa toista.
Eipä tuo tilanne sinänsä vakavalta kuulosta. Henk.koht. minulle on ainakin todella tärkeää parisuhteessa se, miten ja millä äänensävyllä toiselle puhutaan. En väitä, etteikö meillä riideltäisi ja ääntä korotettaisi, mutta tuollaisessa normaalissa keskustelutilanteessa ottaisin minäkin nokkiini, jos mies puhuisi minulle epäkunnioittavasti. Emme tosin mököttäisi siitä montaa päivää, vaan tilanne käytäisiin läpi paljon nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Eli: Mitä tarkalleen ottaen sanoit miehellesi?
Johan kerroin, että sanoin että
Sanoin epäkohteliaaseen äänensävyyn, että se, että mies tuli siihen puhumaan, sekoitti ajatuksiani, kun yritin keskittyä pakkaamaan. "Sekoitat ajatuksiani, kun yritän pakata."
Ap
[/quote]
Eli sinä olet se joka on teidän parisuhteessa se parempi ihiminen suhteessa toiseen ja koska olet itse virheetön voit vaatia toiselta täydellisyyttä? Sinun suuttumus ei ole koskaan ollut ylimitoitettu, et ole koskaan sanonut mitään äkkiä väärää. Kateellinen tuosta kaikesta täydellisyydestä. [/quote]
Minä olen suhteessamme ainoa, joka pyytää mitään anteeksi tai joka yrittää avata keskustelun riidan sopimiseksi tällaisissa tilanteissa.
Ap
Sanoin epäkohteliaaseen äänensävyyn, että se, että mies tuli siihen puhumaan, sekoitti ajatuksiani, kun yritin keskittyä pakkaamaan.
Ap