Henkisen väkivallan seuraukset

En todellakaan edes kuvittele saavani hyvitystä. Riittää, että hän on poissa elämästäni ja pitää minua paskiaisena ja syyllisenä.

Minä olen vaatinut oikeusteitse terapiakuluja korvattaviksi. Väkivalta kuitenkin eteni fyysiseksi, joten oli aivan konkreettista näyttöä.

Noin muuten: ei sadisti tule koskaan sisäistämään syyllisyyttään - siinähän persoonallisuushäiriön ydin on. Anteeksipyynnöt ovat yhtä tyhjän kanssa.

Ei siihen mitään hyvitystä ko. henkilöltä ole tulossa, oletettavasti ei ikinä. Koska hän ei tule näkemään tehneensä mitään väärin. Siitä lähtökohdasta sun täytyy aloittaa sun toipuminen. Vaikeinta onkin antaa anteeksi jollekin, joka ei sitä pyydä tai tee sillä mitään, mutta itsesi takia se on tärkeää.

Olen edelleen pakostakin tekemisissä mua pahoin kaltoin kohdelleen ihmisen kanssa, suurin kostoni mitä hänelle olen voinut tehdä, on näyttää, ettei hänellä ole enää vaikutusvaltaa minuun. Totta kai hänen sanomisensa menevät edelleen ihon alle ja valehtelisin jos väittäisin etten ikinä mitään negaa häntä kohtaa tuntisi (hah), mutta hänen edessään näyttelen kylmänviileää, hänen "käskyihinsä" vastaan ettei minulla ole mitään velvollisuutta toimia hänen toivomallaan tavalla, kaikki haukut ohitan reagoimatta yms. Eli en voi sanoa että ihan täysin ylitse kaikesta olisin itsekään, kun tämä pieni kostoreissuni (reagoimattomuus) tuo mulle niin suurta ja omahyväistä riemua, mutta enpä sitäkään näytä hänelle.

Parantuminen menee pieleen, jos odottaa hyvitystä tai anteeksipyyntöä. Jos sellaisen saat, kyseessä ei ole ollut sitten narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen menee pieleen, jos odottaa hyvitystä tai anteeksipyyntöä. Jos sellaisen saat, kyseessä ei ole ollut sitten narsismi.

Olen saanut täysin mitättömän anteeksipyynön, joka on mitätöity sillä, että narsisti väittää minun ”kuvitelleen” alistamisen. Eli koko anteeksipyyntö oli vain narsistinen itsensä ylentäminen. Tätä(kin) joudun terapiassa käsittelemään.

Sain minä hyvityksen. Työkyvyttömyyseläkkeen.

Vaasalaiset kiusaajasuvut (narsistipyrkyreitä) jatkavat toimintaa isältä pojalle. Pohjalla avioerolapsius hylkäämisineen, pärjäämättömyys opinnoissa, ja tätä myötä korostuneen huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vaasalaiset kiusaajasuvut (narsistipyrkyreitä) jatkavat toimintaa isältä pojalle. Pohjalla avioerolapsius hylkäämisineen, pärjäämättömyys opinnoissa, ja tätä myötä korostuneen huono itsetunto.

Liittyykö tähän myös pakkomielle aasialaisiin naisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen menee pieleen, jos odottaa hyvitystä tai anteeksipyyntöä. Jos sellaisen saat, kyseessä ei ole ollut sitten narsismi.

Olen saanut täysin mitättömän anteeksipyynön, joka on mitätöity sillä, että narsisti väittää minun ”kuvitelleen” alistamisen. Eli koko anteeksipyyntö oli vain narsistinen itsensä ylentäminen. Tätä(kin) joudun terapiassa käsittelemään.

Juuri näin. Anteeksipyyntöä ei saa. En minäkään saanut. Ymmärsin kuitenkin, että pääsen toisesta vapaaksi vasta, kun annan hänelle anteeksi, ilman pyyntöä tai edes ilman pahoittelua. Se vei vuosia, mutta nykyään olen täysin vapaa. Vapaus tulee siitä, etten odota häneltä mitään, en vaadi häneltä mitään. Meidän välinen siteemme on katkaistu.

Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyisi toisen teot. Se tarkoittaa, että ajattelee ”annan anteeksi koska hän ei tiedä, mitä on tehnyt”. Narsistihan luulee toimineensa oikein, koska hänellähän on omasta mielestään oikeus toimintaansa.

To forgive is to set a prisoner free and to understand the prisoner was yourself. Corrie Ten Boom.

Paras hyvitys on vapaus. Anteeksi antaminen ja/tai irti päästäminen auttaa itseä, mutta niistä tai mistään muustakaan ei kannata hiiskua väkivallantekijälle. Anteeksianto tapahtuu tai on tapahtumatta aikanaan, väkisin ei kannata pakottaa. Minulla kesti kauan ennen kuin pystyin olemaan edes suoraan vihainen rääkkääjälleni –ilman mitään kontaktia häneen edes.

Miksi käyttää voimaa ja energiaa käymällä vielä oikeustaisteluun terapiakuluista? Ylläpidät edelleen suhdetta narsistiin. Se on hänelle paras mahdollinen tilanne. Hän kokee, että hallitsee sinua edelleen, vaikka sinä haet mielestäsi vain korvausta kärsimästäsi pahasta.

Päästä itsesi jo vapaaksi.

Viha pitää ihmisen kiinni toisessa. Niin kauan kuin vihaat, olet hänessä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttää voimaa ja energiaa käymällä vielä oikeustaisteluun terapiakuluista? Ylläpidät edelleen suhdetta narsistiin. Se on hänelle paras mahdollinen tilanne. Hän kokee, että hallitsee sinua edelleen, vaikka sinä haet mielestäsi vain korvausta kärsimästäsi pahasta.

Päästä itsesi jo vapaaksi.

Voi ystävä rakas. Tuolla mentaliteetilla meillä juuri on suuryritysten johdossa kaikkein kuvottavimmat psykot. Ja keskustapuolue yhä olemassa. Tietysti on pidettävä puoliaan, edes taloudellinen korvaus henkisestä väkivallasta.

Ettet vain itse olisi kiusaaja ja maksajan roolissa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttää voimaa ja energiaa käymällä vielä oikeustaisteluun terapiakuluista? Ylläpidät edelleen suhdetta narsistiin. Se on hänelle paras mahdollinen tilanne. Hän kokee, että hallitsee sinua edelleen, vaikka sinä haet mielestäsi vain korvausta kärsimästäsi pahasta.

Päästä itsesi jo vapaaksi.

Vaasalainen kiusaajakin palstailee. Vaiko hänen narsistihovinsa stetsonpää?

Reilu 30 vuotta, äitini kärsii nyt henkisistä ja fyysisistä ongelmista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käyttää voimaa ja energiaa käymällä vielä oikeustaisteluun terapiakuluista? Ylläpidät edelleen suhdetta narsistiin. Se on hänelle paras mahdollinen tilanne. Hän kokee, että hallitsee sinua edelleen, vaikka sinä haet mielestäsi vain korvausta kärsimästäsi pahasta.

Päästä itsesi jo vapaaksi.

Voi ystävä rakas. Tuolla mentaliteetilla meillä juuri on suuryritysten johdossa kaikkein kuvottavimmat psykot. Ja keskustapuolue yhä olemassa. Tietysti on pidettävä puoliaan, edes taloudellinen korvaus henkisestä väkivallasta.

Ettet vain itse olisi kiusaaja ja maksajan roolissa?

Oikeusprosessit kestävät vuosikausia ja väitän, että se nakertaa uhria sisältä päin. Katkeruudesta ei koidu mitään hyvää. Eri asia sitten on, että johtoa muutetaan objektiivisesta näkökulmasta ja yleisen hyvän vuoksi, ei siis oman katkeruuden vuoksi.

- Eri

Olen tehnyt pitkään töitä parantumiseksi sen jälkeen, kun terveteni romahti henkisen väkivallan seurauksena. Alan olla ok, mutta tuota anteeksiantoasiaa mietin.

Kun tuntuu vaikealta antaa anteeksi täysin. Onko anteeksianto mielestänne sama kuin irtipäästäminen? Olen päästänyt irti ja tunnen helpotusta. En enää mieti katkeruudella menneitä. Mutta syvällä kuitenkin muistan julmuuden, enkä tiedä voinko täysin unohtaa/antaa totaalisesti anteeksi. Ehkä prosessi on vielä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt pitkään töitä parantumiseksi sen jälkeen, kun terveteni romahti henkisen väkivallan seurauksena. Alan olla ok, mutta tuota anteeksiantoasiaa mietin.

Kun tuntuu vaikealta antaa anteeksi täysin. Onko anteeksianto mielestänne sama kuin irtipäästäminen? Olen päästänyt irti ja tunnen helpotusta. En enää mieti katkeruudella menneitä. Mutta syvällä kuitenkin muistan julmuuden, enkä tiedä voinko täysin unohtaa/antaa totaalisesti anteeksi. Ehkä prosessi on vielä kesken.

Ei ole mitään syytä antaa anteeksi. Sen sijaan voidaan sopia korvauksista, ja kuuntelen mielelläni, jos narsisti joskus itserefllektiossaan pääsee siihen pisteeseen, että pystyy yksilöiden analysoimaan toimintansa syyt - hänen tarjoamallaan lounaalla.

Minusta on tullut yliherkkä suosittuja joka ottaa vastoinkäymiset raskaasti. Häpeäntunne on usein sietämätön ja on eniten läsnä elämässä. En ole tehnyt ikinä mitään oikein, kaikki arvostelevat enkä uskalla olla oma itseni. Haluan vain juosta kauas pois.

Parasta katkaista kaikki siteet ,keskittyä itseensä ja toipua rauhassa. Hyvitystä ei tule , se ihminen on sairas. Anteeksipyyntö voi tietysti tulla mutta perään selittelyjä että oikeasti se oli sun vika tms. Ei sellaista jaksa kuunnella kun terveellä tavalla toimiviakin ihmisiä on.