Aika hassua, että ei ole kuin noin 20 vuotta, kun meillä kotona vielä oikeasti kuritettiin! Nyt jokainen lapsi lähtisi heti sossun puheille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä 20 vuotta sitten kuritus enää ollut käytössä, ei edes 25 vuotta sitten! Lapsemme oli silloin pieniä ja kyllä silloin oltiin tiefostavia fyysisen kurituksen suhteen, eli ei pidetty sopivana. Fyysinen kuritus mielestäni jäi 60- ja 70-lukuun

Kyllä meitä -70 -luvun lapsiakin kasvatettiin ilman fyysistä kuritusta. Ei selkäänsä saanut silloinkaan kuin alemmat sosiaaliluokat.

Minun kaveria kuritettiin lapsena, vaikka sen isä oli lääkäri! :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä 20 vuotta sitten kuritus enää ollut käytössä, ei edes 25 vuotta sitten! Lapsemme oli silloin pieniä ja kyllä silloin oltiin tiefostavia fyysisen kurituksen suhteen, eli ei pidetty sopivana. Fyysinen kuritus mielestäni jäi 60- ja 70-lukuun

Kyllä meitä -70 -luvun lapsiakin kasvatettiin ilman fyysistä kuritusta. Ei selkäänsä saanut silloinkaan kuin alemmat sosiaaliluokat.

Kyllä todellakin sai. Minun vanhempani olivat akateemisia ja hyvissä viroissa, ja silti tuli risua ja remmiä.

Ei mua vanhemmat kurittaneet mutta se ihmetyttää miten isoveljen taholta tullutta rajuakin väkivaltaa siedettiin. Olin jatkuvasti mustelmilla ja haavoilla, kerran se löi multa hampaankin irti (maitohammas onneksi).

Kajaanissa äitien ja poikien piiskaleikit jatkuvat vielä 2019.

Ei nosteta syytettä :)

Vierailija kirjoitti:

Ei mua vanhemmat kurittaneet mutta se ihmetyttää miten isoveljen taholta tullutta rajuakin väkivaltaa siedettiin. Olin jatkuvasti mustelmilla ja haavoilla, kerran se löi multa hampaankin irti (maitohammas onneksi).

Mun veli sai kans tehdä mitä vain, kun oli ainut poika.

Minä olen 80-luvun alussa syntynyt. Minua ei ole lyöty mutta tukistettu kyllä.

Eikä voinut neuvotella mistään. Lukuisat kerrat on rankaistu asiasta, mitä en ollut tehnyt tai se oli mennyt ihan eri tavalla. Mutta ei ollut mahdollista kertoa omaa näkemystä. Koin sen jo silloin olevan todella väärin, koska useimmiten olin hyvin kiltti ja jos jotain olin väärin tehnyt niin se oli puhdas vahinko. Myös tunteita vähäteltiin. Jos itkin jostain, reaktio oli aina "no mitä sinä nyt", "lopetahan jo" tai "mitä nyt tuommoisesta". Enkä ollut mikään itkupilli yleensä todellakaan.

Omat lapseni olen tietoisesti kasvattanut toisin. Ei ole tarvinnut väkivaltaa, jotain fyysistä rajoittamista kyllä pahimman uhmaiän aikaan (eli pehmeästi sylissä pitämistä ja rauhoittumista). Ovat hyväkäytöksisiä nuoria nyt, joilla terve itsetunto ymmärtääkseni. Ottavat muita huomioon ja uskaltavat myös tavoitella omia unelmiaan toisin kuin äitinsä, jolle epäonnistumisen pelko oli juurrutettu niin syvään. Siitä olen onnellinen.

En uskokaan, että kaikki on vain minun ansiotani mutta jotain varmasti on. Iloitsen avoimista ja lämpimistä väleistä lapsiini ja heidän ystäviinsä, ja olen onnellinen kun lapseni uskaltavat kokeilla mihin heistä on vailla nöyryytyksen pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua vanhemmat kurittaneet mutta se ihmetyttää miten isoveljen taholta tullutta rajuakin väkivaltaa siedettiin. Olin jatkuvasti mustelmilla ja haavoilla, kerran se löi multa hampaankin irti (maitohammas onneksi).

Joo tämäkin vielä. Minulla se oli isosisko, joka pahoinpiteli niin fyysisesti kuin henkisesti. Veli on meistä keskimmäinen, hän sompaili jotenkin siinä välissä. Ei satuttanut minua mutta toisaalta oli läheisempi isomman siskon kanssa.

Olen miettinyt, että pitäisi joskus kysyä sekä vanhemmilta että siskolta, että ovatko ikinä ajatelleet asiaa.

Olin lapsi 60 luvulla. Ei mitään kuritusta, vanhemmat ei uskoneet kivikautisiin metodeihin.

Kyllä meilläkin remmi oli käytössä. Kasarilla lapsena meillä oli kov a kuri ja aina ruumiillinen kuritus käytössä. Ei meillä mitään jäähyjä ja aresteja ollut. Luunappeja ja tukkapöllyjä tuli ihan päivittäin. Vanhemmat ei hyväksyneet mitään vastaansanomista ja sääntöjen rikkomisesta ja tottelemattomuudesta tuli remmiä paljaalle takapuolelle vielä isona teinityttönäkin.