Jos aikuinen itkee lasten seurassa, voiko joku tehdä sillä perusteella lasun?
Olin herkässä mielentilassa ja aloin itkeä naapurin nähden lasteni seurassa. Voivatko he nyt tehdä lasun sillä perusteella, ts. "huoli heräsi"?
Kommentit (15)
Onpa ikävää, että itkemistäkin jo täytyy pelätä lasun vuoksi. Lastensuojelu on tärkeä asia, mutta jotenkin tuo lasujen tehtailu on mennyt yli. Tai sitten sillä vain pelotellaan vanhempia.
Mulle kävi tänään ikäviä asioita muutenkin, niin jotenkin sorruin julkisella paikalla kyyneliin. Mitä lasu sellaisessa tapauksessa kyselee ja mitkä on jatkotoimenpiteet (tuleeko joku sosiaalipäivystys yllärikäynnille kotiin tms.)? Olen kyllä täysi idiootti, kun en osannut hillitä kyyneleitäni, myönnän.
Kyllä on mennyt itäsaksan meiningiksi tää Suomen lapsiperheiden eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Voihan lasun tehdä mistä aiheesta vain, mutta eipä itkeminen lasten seurassa mihinkään johda. Ei edes avun tarjoamiseen, sen verran tavallista ja sallittua itkeminen on.
Aloin itkeä todella typerästä syystä, nimittäin siitä, että kuulin typerän huhun toisesta naapurista. Samana päivänä (tånään) sattui todella ikäviä asioita muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mennyt itäsaksan meiningiksi tää Suomen lapsiperheiden eläminen.
Niinhän se on pahimmillaan. Tai siis melkein mistä vain voi "ilmiantaa" toisen tavalla, joka saattaa tuhota koko perheen tulevaisuuden. Sen pelossa pitäisi vetää roolia kaikkialla ja olöa äärimmäisen vahva ja kuitenkin hoitaa ne omat mielipahansa ilman lääkäriä tai psylologiakin (sillä hekin voivat tehdä sen lasun, jos vanhempi on arjen keskellä tilapäisestikin hieman ahdistunut).
Olin jo viime viikolla surullinen somessa yhdestä ihmissuhdejutusta ja pelkäsin jo silloin, että kohta joku sosiaalityöntekijäpari on kohta oven takana, puhelin soi aiheeseen liittyen tai vähintäänkin tulee joku kirje lastensuojelutarpeen selvittämisestä.
En voi mitään, mutta niiden lasujen pelko on ollut melkeinpä hallitseva ahdistuksen aiheuttaja vanhemmuudessa. Sen vuoksi hieman jännitän tutustua muihin lasten vanhempiin sekä lasten ollessa villeimmillään välttelen yleisötapahtumia, jotta lapset eivät käyttäytyisi haastavasti ja herättäisi siis huomiota. Olen tosi väsynyt siihen jatkuvaan pelkäämiseen ja jännittämiseen jo itsessään. ☹
No jo on hiivatti jos ei saa muita tunteita näyttää kuin positiivisia. Ihmiset itkee, nauraa, rakastaa, vihastuu, häpeää, milloin mistäkin syystä, ja lasten on ihan terveellistä nähdä tämä.
Johan kakarat kasvaa kieroon jos ne joutuvat elämään jossain kulissikodissa, missä vanhemmat vaan tekohymyilee 24/7
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mennyt itäsaksan meiningiksi tää Suomen lapsiperheiden eläminen.
Ei, kyllä ap on vaan hiton hölmö kun tommosia ajattelee.
Kyllä lapsille saa näyttää tunteitaan eikä lastensuojelu siihen puutu millään lailla. Mutta mikäli sinun koko vanhemmuutta varjostaa lastensuojelun pelko niin se kertoo kyllä jo jostain suuremmasta huolesta. Ei normaali, turvallinen, hyvä, mieleltään terve vanhempi elä missään lastensuojelun pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsille saa näyttää tunteitaan eikä lastensuojelu siihen puutu millään lailla. Mutta mikäli sinun koko vanhemmuutta varjostaa lastensuojelun pelko niin se kertoo kyllä jo jostain suuremmasta huolesta. Ei normaali, turvallinen, hyvä, mieleltään terve vanhempi elä missään lastensuojelun pelossa.
Jatkan
Ne vanhemmat jotka jatkuvasti pelkäävät lastensuojelun puuttumista ja pitävät lastensuojelua peikkona, joka vie lapset kysymättä kodistaan, ovat niitä vanhempia, jotka myös lastensuojelua tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsille saa näyttää tunteitaan eikä lastensuojelu siihen puutu millään lailla. Mutta mikäli sinun koko vanhemmuutta varjostaa lastensuojelun pelko niin se kertoo kyllä jo jostain suuremmasta huolesta. Ei normaali, turvallinen, hyvä, mieleltään terve vanhempi elä missään lastensuojelun pelossa.
Jatkan
Ne vanhemmat jotka jatkuvasti pelkäävät lastensuojelun puuttumista ja pitävät lastensuojelua peikkona, joka vie lapset kysymättä kodistaan, ovat niitä vanhempia, jotka myös lastensuojelua tarvitsee.
Voi olla, mutta huomioithan, että kaikki kritiikki ei suinkaan nouse peloista.
Toisaalta pelkääminen on sitä paitsi hyvin yleistä kaikkien lastensuojelun kanssa kohtaavien keskuudessa. Suurin osa kotikäynneistä tehdään vastoin vanhempien todellista tahtoa, koska vanhemmat pelkäävät, että kieltäytymisestä seuraa pahempaa. Ei tämä pelko näytä sosiaalitointa paljon kiinnostavan, vaan ovat pelkästään hurmioituneita omasta vallastaan. Harva oikeasti haluaa olla tekemisissä lastensuojelun kanssa ja kertoa asioitaan sosiaalitoimen ylöskirjattavaksi.
Sosiaalitoimi ei tunnu kunnioittavan vanhempia millään tavalla, aika häikäilemättä käyttävät hyväkseen valtaansa. Ei oikein virkamiesmäistä.
Mitä voi odottaa, kun töitä tehdään ilman kunnon koulutusta?
Voi.
Sanoin lääkärissä että "välillä tuntuu raskaalta tämä perhe-elämä". Lasu lävähti. Kirje tuli postiluukusta, että hoitavalla taholla oli "herännyt huoli", minun kanssani asiasta ei oltu keskusteltu.
Kävin juttelemassa sosiaalityöntekijöiden kanssa tilanteesta, ja he totesivat että tämä oli tässä, anteeksi turha vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo viime viikolla surullinen somessa yhdestä ihmissuhdejutusta ja pelkäsin jo silloin, että kohta joku sosiaalityöntekijäpari on kohta oven takana, puhelin soi aiheeseen liittyen tai vähintäänkin tulee joku kirje lastensuojelutarpeen selvittämisestä.
En voi mitään, mutta niiden lasujen pelko on ollut melkeinpä hallitseva ahdistuksen aiheuttaja vanhemmuudessa. Sen vuoksi hieman jännitän tutustua muihin lasten vanhempiin sekä lasten ollessa villeimmillään välttelen yleisötapahtumia, jotta lapset eivät käyttäytyisi haastavasti ja herättäisi siis huomiota. Olen tosi väsynyt siihen jatkuvaan pelkäämiseen ja jännittämiseen jo itsessään. ☹
Itkeminen on ihan sallittua myös vanhemmille, ei varmasti ole lasun paikka. Mutta tuo ahdistuminen ja jopa ihan normaalien sosiaalisten kanssakäymisten välttely kuulostaa huolestuttavalta. Onko sinulla fobia lastensuojeluilmoitusta kohtaan? Kehottaisin puhumaan lääkärille, mutta et varmaan uskalla lasun pelossa... En siis ole lapsista huolissani vaan sinusta.
Voi. Ja siitäkin voi jos aikuinen päästää perä-ääntä. Tai haukottelee.
Voihan lasun tehdä mistä aiheesta vain, mutta eipä itkeminen lasten seurassa mihinkään johda. Ei edes avun tarjoamiseen, sen verran tavallista ja sallittua itkeminen on.