Kannattaako opiskella luokanopettajaksi?

Ei. Töitä vain pääkaupunkiseudulla paskoissa kouluissa tai tuppukylissä. Pieni palkka ja raskas työ. Ja koko ajan joku vittuilee lomista.

Joo, en asu pk-seudulla. Mietin vaan, kannattaako kevään pääsykokeeseen panostaa ja suorittaa jo nyt kasvatustieteen aineopintoja avoimessa.

Ehkä ei sitten kannata?

Töitä kyllä pätevänä saat. Paska palkka,vinkuvat vanhemmat,lapset vailla tapoja,unelma lyhyistä päivistä skeidaa,lomakateutta,sen pari tuhatta käteen saat vaivattomammin jostain muusta ammatista. Pitää olla kutsumus,että jaksaa. Ja lehmän hermot. Ja eläkeikä 65 vuotta. Ja ja ja.

Niin kuin mistä sen parituhatta muka saisi helpommin?

Opiskelen parhaillaan sairaanhoitajaksi toista vuotta. Harjoittelut ovat osoittaneet, että sille alalle minusta ei ole.

Tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Minulla on leikkimieltä ja olen hyvä keksimään kaikenlaisia uusia juttuja ja tapoja oppia. En pelkää laittaa itseäni likoon. Ikää on jo sen verran, että nurisevista vanhemmista en murehdi. Olen kiinnostunut aivojen kyvystä oppia ja siitä, mikä on optimaalisin tapa ihmiselle opiskella.

Minua vaan mietityttää, että onko töitä. Turhaan en haluaisi opiskella.

Millaisia kokemuksia teillä on, luokanopettajat? Työllistyykö Turun seudulla lainkaan?

Minua ei haittaa, vaikkei heti olisi virkaa tarjolla. Kunhan ne pätkät olisi edes muutaman kuukauden kerrallaan.

Riippuu ihan mistä tykkää. Jos oma luonne sopii lasten kanssa olemiseen niin kyllä alakoulun opettajan työ on ihan ok. Lyhyet päivät, pitkät lomat ja kuitenkin ihan keskipalkan mukainen palkkaus. Kerran saatu virka on käytännössä "eläkevirka" joka on jo aika harvinaista nykyään.

Jos haluaa isommat tulot tai on muuten kunnianhimoa niin sitten vain tähtäämään rehtorin virkaan.

Uskon, että työ on ihan OK. Varsinkin sairaanhoitajan perustyöhön verrattuna, tai no, luonnekysymys. Mutta siis omalta kannaltani näin.

Mutta onko työpaikka kiven alla? Sht kuitenkin lähes revitään töihin. En haluaisi kuitenkaan opiskella ensin ja sitten huomata, että työllistymisestä ei tule mitään.

Nosto.

Jos on perfektionisti nyhertäjä ja ei kestä sitä, että asiat eivät mene aina suunnitelman mukaan, polttaa itsensä ihan heti loppuun.

Jos nauttii työssä ”äksönistä”, on huumorintajua, elämän ymmärrystä, pystyy priorisoimaan ajankäyttöään ja tarvittaessa improvisoimaan tilanteissa, ihana ammatti! Koko ajan tunne, että tekee merkityksellistä työtä (vrt. joku tradenomi konttorissaan tai joku mainostaja... huhhuh!) Nuorten ja lasten kanssa työskentely pitää omankin mielen nuorekkaana. Lomatkin on oikeasti ihan legendaarisen hyviä. Varsinkin jos on omia lapsia, ei ole jokavuotista ongelmaa, mihin lapset laitetaan loman ajaksi.

Aika monissa ammateissa saa asiakkailta kuraa niskaan, vrt. mikä tahansa asiakaspalvelutyö, lääkärin ammatti jne. Ei sen takia kannata jättää opiskelematta. Pitää vain oppia olemaan ottamatta höpöhöpöpalautteita henkilökohtaisesti. Jos on hyvä työpaikka, työyhteisössä voidaan näitä ongelmia käsitellä ja yhdessä miettiä. Toki kaikissa työpaikoissa ei ole hyvä ilmapiiri, mutta pätee alaan kuin alaan.

Hullun hommaa.

Kannattaa, jos nuppi kestää alalla. Työ on ajoittain todella kuormittavaa, mutta sitten on välissä tosi kivoja ja ihania päiviä. Nro 9 kirjoitti hyvän viestin, komppaan joka lausetta siitä. Töitä kyllä löytyy, mutta virkaa saa nykyään odotella useamman vuoden, jos on nainen.

No ei ole liikaa töitä tarjolla. Avoimet työpaikat ovat yleensä kouluissa, joihin kukaan ei halua mennä.

Oppilasaines on kamalaa: käytöshäiriöt, kielitaidottomuus, erityisdiagnoosit... koko poppoo taistelee samassa, täyteen tupatussa luokassa. Yritä siinä sitten toteuttaa niitä pedagogisesti ja innostavasti suunniteltuja tuntejasi. Vastaan tulee taatusti tilanteita, joissa saat improvisoida. Varo myös kääntämästä selkääsi, voit saada jonkun niskaasi tai kynästä silmään. (Holding-otteen sairaanhoitajana varmaan osaatkin, sille on tarvetta.)

Turhauttavinta on se, kun kolmasosa luokasta vie hillumisellaan opiskeluaikaa siltä hyvältä osalta, jolla olisi älynsä puolesta mahdollisuuksia akateemiseen koulutukseen. Masentavaa.

Sinulle tekisi hyvää käydä sijaisena, niin näkisit koulumaailmaa käytännössä, mutta vailla opettamisen vastuita.

Ainakin niissä kaupungeissa joissa koulutetaan opettajia on yleensä aika suuri ylitarjonta myös pätevistä opettajista. Työ on raskasta, työpäivä jatkuu kotona vaikka kuinka lukujärjestyksen mukaan näyttäisi että opettajilla on mukava puolipäivätyö. Oppilaat pääasiassa ihania mutta joka luokkaan sattuu yleensä aina ainakin yhdet vanhemmat jotka luulevat että minulla on kaiken kiireen keskellä aikaa keksiä tarinoita siitä mitä heidän lapsensa tehnyt ja miten on käyttäytynyt ja uskovat sokeasti kun lapsi kertoo että ei ole tehnyt mitään ja opettaja valehtelee.

Kannattaa muistaa, että sitähän ei tiedä miten opettajien palkkaus tulee muuttumaan, jos vuosityöaika tulee ihan perusopetukseenkin.

Kauhukuvia taas kaikki maalaa... Minua kuitenkin kiinnostaa eniten se, onko työllistyminen realistista alalla.

Olen tehnyt aiemmin sijaisuuksia yläkoulun puolella. Pärjäsin ihan ok, enemmän ehkä olisi voinut pitää kuria.

Vierailija kirjoitti:

Jos on perfektionisti nyhertäjä ja ei kestä sitä, että asiat eivät mene aina suunnitelman mukaan, polttaa itsensä ihan heti loppuun.

Jos nauttii työssä ”äksönistä”, on huumorintajua, elämän ymmärrystä, pystyy priorisoimaan ajankäyttöään ja tarvittaessa improvisoimaan tilanteissa, ihana ammatti! Koko ajan tunne, että tekee merkityksellistä työtä (vrt. joku tradenomi konttorissaan tai joku mainostaja... huhhuh!) Nuorten ja lasten kanssa työskentely pitää omankin mielen nuorekkaana. Lomatkin on oikeasti ihan legendaarisen hyviä. Varsinkin jos on omia lapsia, ei ole jokavuotista ongelmaa, mihin lapset laitetaan loman ajaksi.

Aika monissa ammateissa saa asiakkailta kuraa niskaan, vrt. mikä tahansa asiakaspalvelutyö, lääkärin ammatti jne. Ei sen takia kannata jättää opiskelematta. Pitää vain oppia olemaan ottamatta höpöhöpöpalautteita henkilökohtaisesti. Jos on hyvä työpaikka, työyhteisössä voidaan näitä ongelmia käsitellä ja yhdessä miettiä. Toki kaikissa työpaikoissa ei ole hyvä ilmapiiri, mutta pätee alaan kuin alaan.

Tähän on pakko kommentoida. Et voi verrata opettajan suhdetta asiakkaisiin samalla tapaa, mitä muissa ammateissa. Muissa ammateissa et ole sen saman hankalan asiakkaan (esim huoltaja) kanssa tekemisissä päivittäin viikosta ja jopa vuodesta toiseen. Opettajan työssä se kuraa niskaan - tilanne ei ole kertaluonteinen, vaan hankala huoltaja kuormittaa todella paljon, koska tekemisissä on oltava niin kauan kun opettaa kyseistä oppilasta.

Ei siis lainkaan verrattavissa tilanteisiin, joissa jonkun toisen ammattiryhmän edustaja saa kuraa ja peetä niskaansa kertaluonteisesti tai esim muutaman viikon hoitojakson ajan / asiakastapaamisen ajan (joita ei varmasti ole päivittäin kuukaudesta toiseen).

Vierailija kirjoitti:

Kauhukuvia taas kaikki maalaa... Minua kuitenkin kiinnostaa eniten se, onko työllistyminen realistista alalla.

Olen tehnyt aiemmin sijaisuuksia yläkoulun puolella. Pärjäsin ihan ok, enemmän ehkä olisi voinut pitää kuria.

:'-D Kurinpito on tehty vaikeaksi nykykoulussa... myös vanhemmilta on perus käytöstavat hukassa.

Lasten määrä vähenee nyt reipasta tahtia. Lähes samaa tahtia laitetaan kouluja kiinni ja oppilaat keskitetään isompiin yksiköihin. Työntekijöiden tarve vähenee siksi koko ajan. Koulumaailma myös muuttuu koko ajan sellaiseen suuntaan, että työntekijöiden virta on sieltä poispäin.

Sinuna harkitsisin open ammattia vain, jos olet jo valmiiksi todella hyvä jossakin erikoistumista vaativassa oppiaineessa. Näitä voisi olla esim. liikunta tai käsityöt.

Kyllä luokanopeille on töitä tarjolla ja paljonkin ympäri Suomen. Virkaa voi olla hankala saada heti, mutta pari vuotta kun jaksaa määräaikaisena samassa paikassa niin yleensä irtoaa, ellei aiemmin. Itse kaksoispätevänä palkka noin 2900 ja päälle lisät yms. Tukaritunteja kannattaa pitää mahdollisimman paljon :D mutta muuten se 24h viikossa on aika mukava työaika. Maanantaisin lähden 12.15 ja pisin päivä kestää 14.15 asti. En suunnittele mitään, kokeet korjaan lukutunnin aikana ja monistan välkillä jos tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Kauhukuvia taas kaikki maalaa... Minua kuitenkin kiinnostaa eniten se, onko työllistyminen realistista alalla.

Olen tehnyt aiemmin sijaisuuksia yläkoulun puolella. Pärjäsin ihan ok, enemmän ehkä olisi voinut pitää kuria.

Ei täällä mitään kauhukuvia maalailla vaan kerrotaan totuuden mukaisesti millaista arki kouluissa nykyään on. Luulisin tämän olevan vain hyvä asia jotta te jotka olette vasta hakeutumassa alalle, voitte tehdä päätöksen tietäen mitä on oikeasti odotettavissa työelämässä. Olen monen nuoren kollegan nähnyt uupuvan vuodessa tai parissa ja lähtevän uudelleen kouluttautumaan toiselle alalle. Ehkö työ ei ole vastannut odotuksia koska kukaan ei opiskelemaan hakeutuessa kertonut millainen koulumaailma nykyään oikeasti on.

Ei tämä silti tarkoita ettei meidän työssä ole mitään hyvää. Oppilaat ovat sekä alakoulussa että yläkoulussa pääsääntöisesti tosi mukavia mutta ne muutamat joilla on isoja ongelmia vievät yleensä kaikki vähätkin voimavarat. Parhaimmillan työ on todella palkitsevaa. Kunnat palkkaavat kuitenkin aina vain vähemmän avustajia joten tänäänkin olen miettinyt päästänkö yhden karkaamaan koulusta (jolloin meillä ei koululla ole tietoa hänen olinpaikastaan vaikka olemme hänestä vastuussa) ja opetan niitä muuta 25 oppilasta joilla on oikeus opetukseen. Vai jätänkö ne 25 muuta luokkaan ilman opetusta odottamaan kun lähden sen yhden perään katsomaan ettei hän karkaa? Kunnassa kuitenkin raha ratkaisee joten en saa avustajaa jonka voisin laittaa varmistamaan tämän yhden karkailijan turvallisuuden.