Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto parisuhteessa
12.09.2019 |
Miten pitkän seurustelun jälkeen on mielestäsi sopivaa muuttaa kumppanin kanssa yhteiseen asuntoon?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa se on sitten kun molemmista tuntuu siltä.
Tässähän se tulikin. Ei ole mitään aikarajaa. Vaikka heti jos hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 v 3 kk. Siitä sitten 2 v 4 kk lisää niin on sopivaa mennä kihloihin, ja kihloista 2 v 7 kk niin voi mennä naimisiin. Eka lapsi on sopivaa saada 3 v 4 kk:n päästä avioitumisesta, ja toinen 3 v 8 kk:n päästä ensimmäisen lapsen syntymästä. Pistä kalenteriin.
Vierailija kirjoitti:
1 v 3 kk. Siitä sitten 2 v 4 kk lisää niin on sopivaa mennä kihloihin, ja kihloista 2 v 7 kk niin voi mennä naimisiin. Eka lapsi on sopivaa saada 3 v 4 kk:n päästä avioitumisesta, ja toinen 3 v 8 kk:n päästä ensimmäisen lapsen syntymästä. Pistä kalenteriin.
Sinullahan on tarkat aikataulut. Ehkä ennemminkin kysymys oli, että tyyliin muutaman viikon vai muutaman vuoden jälkeen...
Riippuu miten hyvin tunnette toisenne. En muuttaisi yhteen muutaman kuukauden jälkeen jos en tuntisi henkilöä ennestään. Toki joku muu voi näin tehdä.
Sitten kun on naimisissa.
Ihan vanhanaikaisesti. Kaikkein parasta ja järkevintä on asua erilleen ja seurustella siihen asti kunnes tuntuu siltä, että haluaa elää ja olla toisen kanssa lopun elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan ihan vieraan ihmisen kanssa nyt enää aikuisena muuttaisi yhteen. Nuorena olin seikkailuhenkisempi ja muutaman kuukauden tunteminenkin riitti. :D
Ehkä joskus vuoden, parin seurustelun jälkeen asia voisi alkaa tuntua ajankohtaiselta. Tosin introverttinä on niin ihanaa ja rauhallista asua yksin, etten ole ihan varma, muuttaisinko edes enää saman katon alle kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on naimisissa.
Ihan vanhanaikaisesti. Kaikkein parasta ja järkevintä on asua erilleen ja seurustella siihen asti kunnes tuntuu siltä, että haluaa elää ja olla toisen kanssa lopun elämäänsä.
Miksi? Kun eihan se yhteenmuutto mikaan peruuttamaton paatos ole. :D Voihan sita muuttaa ja jos ei natsaa, niin alkaa taas asumaan erillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa se on sitten kun molemmista tuntuu siltä. Ja riippuu aika paljon myös iästä. Teinit kun yleensä asuvat vielä kotona seurustelun alkaessa. Aikuisena kun molemmilla on omat kämpät, työkiireet ja harrastukset niin itselle ainakin tulee nopeammin tunne että yhteenmuutto helpottaisi elämää.
Itsellä taas aikuisena ihan päinvastoin. Elämä on ihanan helppoa, kun on omat kodit ja taloudet.
Jos ikää on yli 40v niin kaikkien kannattaa pysyä omassa kodissaan. Ottaa suhteelta vaan ne hyvät puolet ja hyvät päivät ja kumpikin hoitaa itsekseen ne ikävämmät asiat elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa se on sitten kun molemmista tuntuu siltä. Ja riippuu aika paljon myös iästä. Teinit kun yleensä asuvat vielä kotona seurustelun alkaessa. Aikuisena kun molemmilla on omat kämpät, työkiireet ja harrastukset niin itselle ainakin tulee nopeammin tunne että yhteenmuutto helpottaisi elämää.
Tälläisen kotona asuvan nuoren ei ainakaan kannata muuttaa suoraan lapsuudenkodista kenenkään kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää on yli 40v niin kaikkien kannattaa pysyä omassa kodissaan. Ottaa suhteelta vaan ne hyvät puolet ja hyvät päivät ja kumpikin hoitaa itsekseen ne ikävämmät asiat elämässä.
Sehän on parasta kun nukahtaa joka ilta seksin jälkeen toisen kainaloon ja heti aamusta saa haleja ja pusuja. Kotitöitäkin on vain puolet siitä kuin jos asuisi yksin, esimerkiksi kaupassa en ole käynyt kertaakaan puoleen vuoteen kun mieheni hoitaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää on yli 40v niin kaikkien kannattaa pysyä omassa kodissaan. Ottaa suhteelta vaan ne hyvät puolet ja hyvät päivät ja kumpikin hoitaa itsekseen ne ikävämmät asiat elämässä.
Sehän on parasta kun nukahtaa joka ilta seksin jälkeen toisen kainaloon ja heti aamusta saa haleja ja pusuja. Kotitöitäkin on vain puolet siitä kuin jos asuisi yksin, esimerkiksi kaupassa en ole käynyt kertaakaan puoleen vuoteen kun mieheni hoitaa sen.
Olin just tulossa sanomaan samaa <3
Ei mun elamassa ainakaan ole mitaan sen kummemmin "ikavampia asioita"? Arki nyt rullaa tavallaan mutta ei se mulle mitenkaan vastenmielista tai ikavaa ole, vaikka kokopaivatoissa kaynkin.
N44
Riippuu siitä, haluatko naimisiin ja lapsia. Jos haluat, ei välttämättä kannata muuttaa yhteen ollenkaan, ennen kuin on kosittu ja sovittu hääpäivästä. Seurustelua kannattaa olla takana 6 kk - 2 vuotta, riippuu vähän iästä, kypsyydestä ja siitä, kuinka tiiviisti on tapailtu.
Naimisiin haluavien naisten ei missään nimessä kannata pitkittää seurustelua tai edes kihla-aikaa vuosikausilla, koska sitä avioliittoa ei todennäköisesti tule ainakaan senhetkisen miehen kanssa.
Jos naimisiinmeno ei kiinnosta tai on jo lapsia edellisestä suhteista, niin sitten kannattaa kyllä miettiä asiaa uusiksi. Silloinhan yhteenmuutto ei välttämättä edes ole paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun tietää haluavansa jakaa arjen toisen kanssa. Ja on nähnyt toisen kämpän myöhemminkin, eikä vain ensivaikutelmaa, eli tietää toisen sottaisuuden tason.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on naimisissa.
Ihan vanhanaikaisesti. Kaikkein parasta ja järkevintä on asua erilleen ja seurustella siihen asti kunnes tuntuu siltä, että haluaa elää ja olla toisen kanssa lopun elämäänsä.
Jos haluaa sen lopun elämän kestävän päätöksen varmistukseksi vielä asua yhdessä esim. vuoden tai pari, niin eikö se sitten olisi vielä varmempi.
Jos seksin takia pitää papin aamenta odottaa, niin ei kai se yhdessä asuminen sukupuolielämää edellytä.
En ymmärrä miksi se olisi niin kamalaa muuttaa yhteen nopeasti. Siis eihän se nyt mikään lopullinen ratkaisu ja vankila ole vaan aina voi muuttaa pois jos ei natsaa.
Kun olin 22v niin muutin yhteen poikaystävän kanssa 3 viikon seurustelun jälkeen. Olimme tuttuja ennestään.
Yhä asumme saman katon alla näin 30 vuotta myöhemmin. Naimisiin mentiin 5 vuoden seurustelun jälkeen ja lapsia on kaksi. Elämäni paras päätös.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää on yli 40v niin kaikkien kannattaa pysyä omassa kodissaan. Ottaa suhteelta vaan ne hyvät puolet ja hyvät päivät ja kumpikin hoitaa itsekseen ne ikävämmät asiat elämässä.
Sehän on parasta kun nukahtaa joka ilta seksin jälkeen toisen kainaloon ja heti aamusta saa haleja ja pusuja. Kotitöitäkin on vain puolet siitä kuin jos asuisi yksin, esimerkiksi kaupassa en ole käynyt kertaakaan puoleen vuoteen kun mieheni hoitaa sen.
Olin just tulossa sanomaan samaa <3
Ei mun elamassa ainakaan ole mitaan sen kummemmin "ikavampia asioita"? Arki nyt rullaa tavallaan mutta ei se mulle mitenkaan vastenmielista tai ikavaa ole, vaikka kokopaivatoissa kaynkin.
N44
No varmaan keski-ikäiset palstailijat muistavat ainakin hammastahnatuubin puristamiset ja vessapöntön kannet. Voivat osoittautua melkoisiksi kompastuskiviksi yhdessäasuessa.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää on yli 40v niin kaikkien kannattaa pysyä omassa kodissaan. Ottaa suhteelta vaan ne hyvät puolet ja hyvät päivät ja kumpikin hoitaa itsekseen ne ikävämmät asiat elämässä.
Sehän on parasta kun nukahtaa joka ilta seksin jälkeen toisen kainaloon ja heti aamusta saa haleja ja pusuja. Kotitöitäkin on vain puolet siitä kuin jos asuisi yksin, esimerkiksi kaupassa en ole käynyt kertaakaan puoleen vuoteen kun mieheni hoitaa sen.
Olin just tulossa sanomaan samaa <3
Ei mun elamassa ainakaan ole mitaan sen kummemmin "ikavampia asioita"? Arki nyt rullaa tavallaan mutta ei se mulle mitenkaan vastenmielista tai ikavaa ole, vaikka kokopaivatoissa kaynkin.
N44
No varmaan keski-ikäiset palstailijat muistavat ainakin hammastahnatuubin puristamiset ja vessapöntön kannet. Voivat osoittautua melkoisiksi kompastuskiviksi yhdessäasuessa.
Ma en ole ikina tajunnut, miksi tuommoisista asioista pitaa valittaa. Esim se vessanponton kansi ei ole meilla koskaan alhaalla, ja se rengas on aina alhaalla kun suoritetaan kummatkin kaikki tarpeemme istualteen.
Jokaisella lienee oma tapansa puristaa sita hammastahnatuubia, mika mina olen sanomaan etta minun tapa on se ainoa oikea. Ja taman kun oivaltaa kasittavan kaiken kodinhoitoon liittyvan, niin johan helpottaa kun ei tarvitse olla koko ajan komisariona vahtimassa toisen tekemisia. Aikuisia ihmisia ollaan kumpikin niin ei toista enaa tarvi opettaa kuin lasta. Ruttuinen hammastahnatuubi ei saata ketaan hengenvaaraan tai pilaa kenenkaan elamaa. :)
Ihan oikeestiko joku miettii tällaisia? Jokainen tyylillään ja omalla aikataulullaan, ei tarvitse miettiä mitään sopivuutta tai mitä muut siitä ajattelee.
Sopivaa se on sitten kun molemmista tuntuu siltä. Ja riippuu aika paljon myös iästä. Teinit kun yleensä asuvat vielä kotona seurustelun alkaessa. Aikuisena kun molemmilla on omat kämpät, työkiireet ja harrastukset niin itselle ainakin tulee nopeammin tunne että yhteenmuutto helpottaisi elämää.