Vierailija

Olen aina ollut melko herkkä kaikelle ja nyt kaikki teinivuodet ja koko nuoren aikuisikäni kärsinyt vahvasta ahdistuksesta, stressistä ja peloista. En hyväksy myöskään virheitä itseltäni. Nuorempana pakenin ahdistavia asioita enkä hakenut esim. kesätöitä. Nyt kun olen jo aikuinen pakotan itseni opiskelemaan ja käymään kesätöissä mutta en itse voi hyvin. Saatan kyllä huomata jälkeenpäin että työpäivä esimerkiksi ei ollutkaan niin kamala vaikka etukäteen olin sitä stressanut, mutta tämän toteaminen ei auta seuraavalla kerralla vaan sitten taas ahdistaa ja jännittää. Ahdistuksen taso vaihtelee tosin ja välillä voin huomattavasti paremmin ja olen ns. normaali. En myöskääk luota helpolla ihmisiin ja pelkään todella erikoisia asioita vaikka tiedän että mitään syytä pelolle ei ole. Huomenna esimerkiksi koulua varten pitää mennä bussilla erääseen uuteen paikkaan enkä varmaan tule nukkumaan kovinkaan hyvin tänä iltana siitä stressatessa. Miten te muut selviätte? Pakotatteko itsenne elämään normaalisti ja tekemään asioita jotka ahdistaa?

Kommentit (10)

Vierailija

Olen jo vanhempi ihminen ja olin nuorena äärettömän arka ja ahdistunut. Pakotin itseni, pakotan välillä vieläkin, tekemään kaikkea. Olen joskus miettinyt, onko se ollut viisasta. Voisinko paremmin, jos olisin sallinut itselleni enemmän arkuutta? Mutta olen kuitenkin oppinut paljon ja rohkaistunutkin. Suosittelen, että pakotat itseäsi kaikkeen. Niin se lähte(ne)e.

Vierailija

Järki. On asioita joihin voit vaikuttaa ja asioita joihin et. Valmistautuminen on yksi mihin sinä voit. Jos esim osoite tai Reittiopas neuvoo väärin sinä et voi vaikuttaa.
En tosin enää ole nuori ja kymmenisen vuotta sitten kaikki tuntui pahemmalta. Sain myös psykoottisia pelkotiloja joita hoidettiin lääkkeeillä. Nyt niistä päästyä koitan järkeillä ja tehdä parhaani, parempaanhan en edes pystyisi.
Yhä minuakin jännittää esim nuo uuteen paikkaan menemiset mutta en voi itse paljon vaikuttaa mitä tapahtuu matkalla tai perillä ja siihen pitää asennoitua niin.
Sinäänsä neuvoni voi olla turha kun itsekin piti sen vaikeamman kautta kaikki käydä läpi ennen kuin tähän pääsin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En pakota itseäni yleensä mihinkään. Olen valinnut elämäntavan, jossa ahdistukseni on minimissä. Esim. työ jossa ei juuri sosiaalisia kontakteja, samon asuinalue ns. korvessa. 

Vierailija

Olin ja olen edelleen ihan samanlainen kuin sinä. Pelkään ja jännitän vieläkin samoja asioita kuin nuorempana, esim autolla ajaminen, uusiin paikkoihin meno yksin, puhelimella soittaminen, sosiaaliset tilanteet en esim mielelläni mene lähikauppaan koska siellä saattaa törmätä tuttuihin tai mene kävelylle lähialueille samasta syystä. Toisaalta näiden kanssa ei ole mitään ongelmia vieraissa kaupungeissa missä kukaan ei tunne. Pahentunut nämä vaan iän myötä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin ja olen edelleen ihan samanlainen kuin sinä. Pelkään ja jännitän vieläkin samoja asioita kuin nuorempana, esim autolla ajaminen, uusiin paikkoihin meno yksin, puhelimella soittaminen, sosiaaliset tilanteet en esim mielelläni mene lähikauppaan koska siellä saattaa törmätä tuttuihin tai mene kävelylle lähialueille samasta syystä. Toisaalta näiden kanssa ei ole mitään ongelmia vieraissa kaupungeissa missä kukaan ei tunne. Pahentunut nämä vaan iän myötä.

Jatkan vielä viestiäni näin, että aika jännä yhteensattuma, olin tekemässä tänään tänne aloitusta täsmälleen samasta aiheesta, siitä miten ihmiset selviävät sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa ilman lääkitystä tai terapiaa, siedättämällä itseään itselleen epämukavissa tilanteissa. En sitten laittanutkaan jostain syystä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin ja olen edelleen ihan samanlainen kuin sinä. Pelkään ja jännitän vieläkin samoja asioita kuin nuorempana, esim autolla ajaminen, uusiin paikkoihin meno yksin, puhelimella soittaminen, sosiaaliset tilanteet en esim mielelläni mene lähikauppaan koska siellä saattaa törmätä tuttuihin tai mene kävelylle lähialueille samasta syystä. Toisaalta näiden kanssa ei ole mitään ongelmia vieraissa kaupungeissa missä kukaan ei tunne. Pahentunut nämä vaan iän myötä.

Kiitos, että jaoit tämän.

- Ap

Vierailija

Olen itse ollut aikalailla samanlainen kuin sinä ja uskon että niin on moni muukin, ihmiset monet ovat vain sellaisia että peittävät ja "purkavat" sen muihin ja se on heidän tapansa. Tosin se on hyvin vaarallinen ja haitallinen tapa käsitellä asioita ihan monessakin mielessä, näin toimivat ihmiset nimittäin eivät koskaan "kehity" ja tällöin maailman ns."älykkyyden" tasokin on hyvin alhainen.

Oikeastaan olen päässyt monesta negatiivisesta tunteesta kokonaan eroon kun olen "kehittänyt" itseäni. Eli olen nimenomaan miettinyt puoliani mitä minun pitää itsessäni työstää ja ihan pikkuhiljaa konkreettisesti lähtenyt työstämään näitä. Aina on syytä miettiä mikä tässä niin ahdistaa, stressaa, masentaa, surettaa eli hokkuspokkus mennä "alkulähteelle" jossa asia muutetaan kokonaan. Ja ihan se tärkein että se kaikki on omassa mielessä, eli ihminen vastaa omista tunteistaan, käytöksestään sekä ajatuksistaan/ajattelustaan.

Itselleni on ollut ratkaisevaa se kun olen ollut itselleni armollisempi, en vaadi liikoja ja mietin mikä on oikeasti tärkeätä ja kaikista tärkein, mitä sinä itse haluat? mikä on juuri sinua, sinun juttu? mikä "ruokkii" sinua. Eli itsetuntemuksen vahvistaminen. Ole oma itsesi ja vertaa itseäsi vain ja ainoastaan itseesi. Pidä huolta itsestäsi niin henkisesti kuin fyysisesti, ne kun ruokkivat toisiaan. Opettele rakastamaan itseäsi, hyväksymään itsesi, antamaan anteeksi itsellesi ja ennen kaikkea uskomaan itseesi.

Pitää myös muistaa että elämä ei pyöri pelkästään meidän itsemme ympärillä vaan täytyy pitää huolta myös muista ihmisistä, läheisistä, luonnosta, ja asioista..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat