Lue keskustelun säännöt.
9v poika uskoo edelleen joulupukkiin
Aapeehänse
11.09.2019 |
Miten teidän lapset, minkä ikäisenä hoksanneet?
Lapsi erityislapsi (lapsuusiän autismi) ja olen nyt miettinyt että antaako lapsen jossain vaiheessa ymmärtää itse (tai kuulla kavereilta) vai pitääkö vihjailla sitä itse vanhempana.
Viime vuonna oli pettynyt kun oikea joulupukki ei käynyt (oli huono pukki, peruukki niin huono että mm tuplakorvat näkyi :D) mutta on edelleen vakuuttunut että oikea pukki on kyllä olemassa.
Voiko joutua jossain vaiheessa kiusatuksi kun samanikäiset ei enää usko?
Kommentit (8)
Tämä tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä, että tuon ikäiset uskoo ihan tavislastenkin joukossa. Asia on kummastuttanut itseäni, koska ei omassa lapsuudessa enää kukaan koululainen uskonut.
Olen järkeillyt tämän niin, että nykylapsilla paine on esittää isompaa kuin ovatkaan, pää on täynnä asioita, joista me vanhemmat lapsena emme tienneet mitään, haluavat se edes jouluna olla ihan oikeasti lapsia ja pitää sen illuusion joulupukkisadusta, eivät halua päästää irti. Olen tätä oikein pohtinut :). Meidänkin 9-v. poika uskoi ainakin viime jouluna ja serkkunsa, joka on vuotta vanhempi ja hyvin etevä ja kehittynyt, vasta viime joulun alla ymmärsi, että pukkia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan nykyään hyvinkin yleistä, että tuon ikäiset uskoo ihan tavislastenkin joukossa. Asia on kummastuttanut itseäni, koska ei omassa lapsuudessa enää kukaan koululainen uskonut.
Olen järkeillyt tämän niin, että nykylapsilla paine on esittää isompaa kuin ovatkaan, pää on täynnä asioita, joista me vanhemmat lapsena emme tienneet mitään, haluavat se edes jouluna olla ihan oikeasti lapsia ja pitää sen illuusion joulupukkisadusta, eivät halua päästää irti. Olen tätä oikein pohtinut :). Meidänkin 9-v. poika uskoi ainakin viime jouluna ja serkkunsa, joka on vuotta vanhempi ja hyvin etevä ja kehittynyt, vasta viime joulun alla ymmärsi, että pukkia ei ole.
Mulla ainakin oli noin. Rakastin satuja ja tarinoita ja joulupukkiin uskominen oli mukavaa. ja onpa se vieläkin kiva ajatus, että jossain olisi hyvien otusten kylä, jossa olisi joulumieli ainainen...
Itse halusin uskoa Joulupukkiin vielä silloinkin kun tajusin ettei sitä oikeasti olekaan. Haluan oikeastaan uskoa edelleen 😊 Halusin myös lapsena uskoa, että jossain on oikeasti Ankkalinna hahmoineen, vaikka tiesinkin ettei ole.
Lapselle - erityislapsellekin - voi nätisti alkaa vihjailla, että sadut on ihania ja niihin on kiva uskoa vaikka tietäisikin että ne ovat oikeasti vain satua. Satumaailma saa olla jokaisella.
Ihmettelin minäkin kun veljenpojat vielä kolmosella (vai peräti nelosella?) uskoivat. Tuossa on kyllä se vaara että tulee nolatuksi samanikäisten taholta jos muut ovat tienneet totuuden jo vuosia.
En tiedä miten jotkut lapset jäävät "pimentoon" vielä lukutaitoisinakin. Yleensä kun asia selviää ihan lehtiä tai mainoksia lukemallakin, jos kukaan ei ole kertonut.
Minusta on hämmentävää miksi se pitää alun perinkään kertoa totena, ja sitten joutuu vuosia pelkäämään ja pohtimaan sitä lapsen pettymystä ja pähkäilemänä miten asiasta selviää vähimmin traumoin. Kyllä elämään saa taikaa, satumaailmaa ja lapsenuskoa ilman niin laajamittaista vedätystä kuin joulupukki, kyllä lapset osaa heittäytyä siihen vaikka tietäisivät sen alusta pitäen leikiksi. Ei ole yksi tai kaksi lasta jotka ovat tunteneet olonsa nöyryytetyiksi kun jälkikäteen selviää että koko homma onkin pelkkää huttua ja aikuiset ovat vetäneet showta heidän kustannuksellaan.
Mutta kiusatuksi voi joutua aina, syitä keksitään aina, eikä se syy koskaan ole kiusaamisen kohteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä, ettei kannata mielestäni sanoa, ettei Joulupukkia ole. Vaan että Joulupukki on satuhahmo, joka on olemassa samalla tavalla kuin muutkin satuhahmot - satumaailmassa ja ihmisten sydämissä. Leikisti, mutta silti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hämmentävää miksi se pitää alun perinkään kertoa totena, ja sitten joutuu vuosia pelkäämään ja pohtimaan sitä lapsen pettymystä ja pähkäilemänä miten asiasta selviää vähimmin traumoin. Kyllä elämään saa taikaa, satumaailmaa ja lapsenuskoa ilman niin laajamittaista vedätystä kuin joulupukki, kyllä lapset osaa heittäytyä siihen vaikka tietäisivät sen alusta pitäen leikiksi. Ei ole yksi tai kaksi lasta jotka ovat tunteneet olonsa nöyryytetyiksi kun jälkikäteen selviää että koko homma onkin pelkkää huttua ja aikuiset ovat vetäneet showta heidän kustannuksellaan.
Mutta kiusatuksi voi joutua aina, syitä keksitään aina, eikä se syy koskaan ole kiusaamisen kohteessa.
Tämäkin on totta, voisihan se olla satua vaan kaiken aikaa.
Toisaalta en ole kuullut kenenkään koskaan traumatisoituneen joulupukkisatuilusta.
No eihän 9 vuoden ikä ole tavallisellekaan lapselle vielä paljoa! Anna lapsen olla lapsi. Ehtii kyllä kuulla karun totuuden myöhemminkin 🙄