Käsi sydämellä - kestäisitkö jos miehesi olisi ihan pienelle lapselle tärkeämpi kuin sinä?

Meillä oli näin. Kostin miehelle sen olemalla hankala huoltajuusasioissa, kun erosimme myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun kuuntelen tuota ystävääni niin mietin, että onko sellainen oikeasti joskus mahdollista, että äiti järkeilee "äitiyden" varjolla jotenkin riippuvaisena siitä lasten huomiosta itselleen roolin korvaamattomana? Hän mm. imettää vielä 4-vuotiasta, ei anna isän olla lasten kanssa kahden jne.

Te jotka olette jo äitejä, voiko siihen hurahtaa niin että homma sumenee ja isä jyrätään?

ap

Jahas, tällainen tarina tällä kertaa.

Lues nyt vielä tuo avauksesi..

Ihanaa, kun käsket minua miettimään omia ajatuksiani. Onko sinulla niissä usein häikkää vai mistä moinen? Suosittelen puhumaan jollekin, jos siitä on apua.

Kyllä, pohdin kovasti miltä tutustani tuntuisi tämmöinen ajatusleikki, koska uskon että sen "tieteellisesti äidin pitää olla tissi lapsen suussa 18vuotiaaksi asti ja isän asua maakuopassa takapihalla" taustalla on tunne. Siitä, että on tärkeä, tärkein. Merkittävä, äiti. Ja se isä tietenkin tarvitaan siihen satuun ja leikkiin, mutta tärkeäksi hän ei saa tulla. Haluaisin nähdä hänet miettimässä kysymystäni.

Hyvin olen kestänyt ja kestän edelleen vaikka lapset on jo vähän isompia.

Ihan pienelle lapselle... Vaikka isä olisi pienelle lapselle kuinka tärkeä, niin isommaksi tultuaan voi ihan hyvin vaikka inhota isäänsä.

Siis todellaki hajoisin, hyppäisin järveen, mut sitä ennen repisin hiukseni irti paljain käsin ja kiljuisin kuin hyeena.

Vierailija kirjoitti:

Siis todellaki hajoisin, hyppäisin järveen, mut sitä ennen repisin hiukseni irti paljain käsin ja kiljuisin kuin hyeena.

Outoahan se olisi, jos eka vetäisitkin rukkaset käteen.