Onko täällä ketään muuta, jolle aikuiselämä tuntuu välillä aivan ylitsepääsemättömältä?

Joo! Usein! Varsinkin jos siihen normaalin päälle kasautuu useita jotain virastokäyntejä ja passin uusimisia ja lääkärintarkastuksia ja veroilmottelua, alkaa ottaa päähän. Tunnussanat unohtuu joka hiivatin sivustolta ja niin edelleen.

Kyllä joka päivä, vaikkei ole lapsia mutta sairauksia, rahahuolia ja muuta stressiä 10 lapsen edestä.

Hädin tuskin selviän nykyisessäkään informaatiotulvassa kun pitää kuukauden aikana muistaa kymmeniä eri laskuja, virastopapereita ja muuta paskaa. Sähköt ovat jo katkenneet kerran kun sinne jäi kummittelemaan joku maksamaton muistutusmaksu.

Ei mitään mahdollisuutta että voin ikinä hankkia lapsia tai kumppania kun juuri ja juuri pysyn itse elossa.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos eläkkeitä ei olisi niin ajaisin välittömästi samana päivänä vastaantulevien kaistalle.

 

Meillä ulkoistettiin synttärit tuossa stressin vaiheessa. Hoploppia halvempia vaihtoehtoja on. Suosittelen.

Toisinaan.. kuten tänään. Ukko ollut omissa oloissaan ja mököttänyt monta päivää (en tiedä syytä), lähikoulu halutaan sulkea ja lapset homekouluun, tänään olin sairaalassa koko päivän, huomenna takas, pienempi tekee hampaita ja itkenyt päivän, isompi oireilee sitä kun en ehdi olla hänen kanssa. Ei uskalla nukahtaa koska tulee painajaisia..Olen niin väsynyt että nukahdin iltapäivällä lattialle.. kaikkia hauskaa muuta päälle. Aina ei oo kivaa.fi

Jep. Ei mitään muuta kuin velvollisuuksia. Osta terveellistä ruokaa, tee terveellistä ruokaa, liiku tuntui päivässä, liikuta lapsia tunti päivässä. Ole läsnä lapsille ja auta muttei liikaa, pidä avioliitto kunnossa, puhu puolison kanssa. Soita sinne, hoida se, käy siellä, muista se.

Käy sukulaisissa, pidä yhteyttä ystäviin, järjestä juhlia. No, tätä voisi jaksaa ikuisuuden.

Minusta tuntuu ettei muuta olekkaan kuin velvollisuuksia, olen vielä yrittäjä ja hoidan päivittäin firman asioita. En edes muista milloin viimeksi olisin kuunnellut itseäni, ehkä noin 20 vuotta sitten. En edes tiedä kuka olen ja mitä haluan.

Joo. Mä olen vielä hajamielinen.. haluisin vaan joskus pari päivää vapaata elämästä. Mut sillä on seurauksensa eli vaihtoehtoja ei ole.

Joka päivä jotain ylimääräistä hommaa mihin pitäis jaksaa laittaa energiaa. Samalla koti ajautuu pikkuhiljaa kaaokseen ja viikonlopun "vapaapäivät" täytyy käyttää sen selvittämiseen. Kohta on joulu, kamalaa!

Ja vielä joku ihmettelee, että miksi ihmiset eivät hanki lapsia. Tässäpä syy siihen. En mä sellaisia enää jaksaisi kaiken muun päälle.

Ainoa hyvä puoli töissä on -tuli mieleen kun lukiolainen tuossa tuskaili- ei tule läksyjä eikä tarvitse lukea kokeisiin.

Joo. Jotenkin nykyinen tietoyhteiskunta tuntuu tehneen monista asioista vaikeampia helpomman sijaan. Sitä mukaa kun asioiden hoitamia en on nopeutunut, on niiden hoidettavien asioiden määrä koko ajan kasvanut. Pitää koko ajan kirjautua, lukea, hyväksyä, kuitata, uusia tai päivittää jotain. En käytä juurikaan edes somea, jossa pitäisi siihen päälle vielä edustaa ja silti tietokonetta tarvii jatkuvasti. Tavarat hajoilee, kun ennen ostit pesukoneen tai vaihdoit pyöränkumit, niin uusia ei tarvittu parhaimmillaan kymmeneen vuoteen. Nykyään kodinkoneet pitää uusia parin vuoden välein ja pyöränkumit pitää vaihtaa pari kertaa vuodessa. Pitää kilpailuttaa liittymiä ja vakuutuksia, hankkia uusi puhelin kun se muutaman vuoden vanha on hidastunut pahasti ja näyttökin haljennut. Autoon tulee vika, sitä ei voi enää korjata itse vaan pitää huollattaa kalliilla ja varata aikoja. Pitää maksaa yllättävä lasku ja tietokone alkaa tekemään ohjelmistopäivitystä. Töissä menee aina ylitöiksi. Työpuhelin soi vapaa-ajalla. Työmäärä lisääntyy, kun lähteneen kollegan tilalle ei palkata uutta, vaan duunit kaadetaan jäljellä olevien niskaan. Pitää soittaa huoltomies, kun patterit ei toimi. Pitää varata aika verikokeeseen, kun hiuksia irtoaa niin että pelottaa, vaikka kyse on varmaan stressistä. Herään joka yö 3:30 ja valvon toista tuntia. Tarvis talvikengät kun vanhat on hajalla, vaikka viime syksynä ostin. Pitäisi löytää halvempi kämppä, kun laskuihin menee ihan järkyttävästi rahaa vaikka minulla ei ole mitään ylimääräistä eikä palkka ole noussut vaikka työtä on yhä enemmän.

Ihan kukkua tämä.

Kuulostaa tutulta. Minä olen ajanut alas kaiken mitä ei ole ihan pakko tehdä. Lähinnä luovuin kaikesta ns. turhasta ja aloin tehdä lyhyempää työpäivää. Suosittelen. Elämä helpottui heti. Käyn kirjastossa ja lenkkeilen, ei maksa mitään. Sosiaaliset suhteet minimissä. Lisäksi olen vähitellen opetellut hölläämään syyllisyydestä. Mitään pahaa ei tapahdu vaikka lapsi meneekin kouluun hieman liian pienellä hupparilla vielä tänään, ja koulukirjat päällystetään vasta ensi viikolla. Some pois kokonaan ja nettiin vain asiasta tehden tietokoneen kautta. Rutiineja elämään: lauantaisin sauna vaikka olisikin oma sauna ja tv-sarjaa vain yksi jakso viikossa eikä koko kautta kerralla. Lisätkää kohtuutta elämään kaikessa missä voitte, eläkää kuten ennen elettiin. Se auttaa. Tsemppiä!

Faktanlaukoja kirjoitti:

Olis vaan kannattanut ottaa kotiäidin rooli, kasvattaa lapset, siivota ja tehä ruokaa. Ei teistä naisista katos muuhun oo. Menee teillä pasmat sekasin kun joutuu elää kuin miehet!

Kukaan tuntemani mies ei tee niin paljon töitä ja askareita kuin heidän naiset. Tämä on niin nähty, en itsekkään tunne enää yhtään miestä josta voisin sanoa tekevänsä paljon hommia.

Miehet kyllä pitää huolen että on aikaa rentoutua ja eivät vaivaa päätään turhuuksilla kuten laskuilla ja sen semmoisillla. Yrittäjänä olen huomannut että miesten kanssa ei onnistu mikään, sanaan ei voi luottaa, mitään ei saada aikaan ja laskut on aina myöhässä. Paitsi ne jotka on maksettu vainon tililtä.

Vierailija kirjoitti:

Hädin tuskin selviän nykyisessäkään informaatiotulvassa kun pitää kuukauden aikana muistaa kymmeniä eri laskuja, virastopapereita ja muuta paskaa. Sähköt ovat jo katkenneet kerran kun sinne jäi kummittelemaan joku maksamaton muistutusmaksu.

Ei mitään mahdollisuutta että voin ikinä hankkia lapsia tai kumppania kun juuri ja juuri pysyn itse elossa.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos eläkkeitä ei olisi niin ajaisin välittömästi samana päivänä vastaantulevien kaistalle.

 

Mitäs jos suunnittelisit itsemurhasi niin, ettei ulkopuolisille kävisi mitään? >:(

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ei mitään muuta kuin velvollisuuksia. Osta terveellistä ruokaa, tee terveellistä ruokaa, liiku tuntui päivässä, liikuta lapsia tunti päivässä. Ole läsnä lapsille ja auta muttei liikaa, pidä avioliitto kunnossa, puhu puolison kanssa. Soita sinne, hoida se, käy siellä, muista se.

Käy sukulaisissa, pidä yhteyttä ystäviin, järjestä juhlia. No, tätä voisi jaksaa ikuisuuden.

Minusta tuntuu ettei muuta olekkaan kuin velvollisuuksia, olen vielä yrittäjä ja hoidan päivittäin firman asioita. En edes muista milloin viimeksi olisin kuunnellut itseäni, ehkä noin 20 vuotta sitten. En edes tiedä kuka olen ja mitä haluan.

Aika paljon tuossa on kyllä vaatimuksia, joista voi tinkiä. Järjestä juhlia??

Helpompaa tämä on kuin lapsuus, että ei tunnu.

Miks olet haalinut liikaa vastuuta?? Kyllä sitä saa itsensä ongelmiin minkä asian kanssa tahansa jos toimii typerästi.

Kun ei tee lapsia, on paljon helpompaa ja velvollisuuksien määrä minimi ☺. Kaikki laskut vaan suoraveloitukseen, kaiken mahdollisuuden automatisointi, ja ottaa vaikka siivoojan ja tilaa ruoat kerran viikossa kotiin niin voi keskittyä vaan kaikkeen kivaan!

Vierailija kirjoitti:

Kun ei tee lapsia, on paljon helpompaa ja velvollisuuksien määrä minimi ☺. Kaikki laskut vaan suoraveloitukseen, kaiken mahdollisuuden automatisointi, ja ottaa vaikka siivoojan ja tilaa ruoat kerran viikossa kotiin niin voi keskittyä vaan kaikkeen kivaan!

Jää sitä aikaa lapsiltakin. Jotkut haluavat lapsia, ne tuovat sisältöä elämään enemmän kuin mikään muu. Mukana tulee myös vastuuta, ja jotkut ei tuota kestä.

Mitä tämä maaginen "sisältö" on jota lapset tuovat mukanaan josta me lapsettomat jäämme paitsi - huomioiden että me kaikki olemme kuitenkin jo eläneet omat lapsuutemme?