Lue keskustelun säännöt.
Käy sääliksi mun 5 vuotias poika.
30.05.2006 |
asutaan sillaisella alueella missä ei ole tossa meidän omassa pihassa ole pojalle leikki kavereita. Katselee usein ulos ikkunasta jos meidän pihassa vaikka joku olisi. ( ei saa yksin mennä muualle kun omalle pihalle) ja sillon joskus kun siinä joku on poika innoissaan menee pihalle.
on sosiaalinen ja puhelias ja ystävystyy helposti. (Siis kun olemme yhdessä puistossa) yleensä eka päivä mee hyvin mutta toisena päivänä poikaani aletaan kiusata. yleensä kyseessä on 1-2 vuotta vanhempia lapsia.
tulee niin surku kun poikaa katselee.
esim eilen meni pihalle kun kaksi poikaa leikki pihassa. kaikki meni hyvin ja kun pojan sisälle huusin oli poika innoissaan kun oli saanut kavereita varsinkin ku toinen pojista asuu ihan vieressä. olin onnellinen poikani puolesta ku näin kuinka onnellinen hän oli. no tänään poika halusi heti tarhasta tultuaan mennä ulos jos vaikka nämä " kaverit" olisivat myös.
no toiset pojat tuli ja näytti että kaikki oli hyvin, kunnes olin itse parvekkeella ja seurasin poikien touhua. paikalle oli tullut myö joku kolmas poika. pojat naljailivat pojalleni ja sillasta pientä kiusaamista mitä oma poikani ei edes ymmärtänyt mutta minkä minä tajusin olevan kiusaamista. Yksi pojista löi poikaani. näin sen ja näin myös sen että poikani ei sitä ennen tehnyt mitään mikä olisi voinut aiheuttaa sen että häntä lyötäisiin.
huusin pojan sisälle.
poika selitti että nämä kaksi poikaa jotka eilenkin olivat olleet olivat ihan erillaisa kun eilen. eilen leikkivät hänen kanssaan mutta tänään kiusasivat.
en oikeesti ymmärrä mitä pitäisi tehdä? Joka kerta on käynyt näin. en sano että poikani olisi täydellinen eikä tekisi mitään väärää mutta tuntuu niin pahalta...
Nyt poikani on ihan murheissaan eikä ymmärrä miksi pojat eilen leikkivät hänen kanssaan mutta ei tänään.
Tuli tosi sekavaa tekstiä, toivottavasti joku jaksoi lukea.
on vaan niin pahamieli pojan puolesta.
Kommentit (9)
syy on se, että poika loukkaantuu helposti eikä ole sosiaalisesti niin taitava (eli kovapintainen) kuin naapurin lapset. Toisaalta mietin kyllä, että nämä ikävätkin tilanteet ovat opettelemista siihen sosiaalisuuteen - samat tyypit, jotka toisena päivänä hylkivät, ovat toisena päivänä ylimpiä ystäviä. Yritän kannustaa poikaa ja pysyä etäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntui pahalta kun luin juttusi. Toivon kaikkea parasta pojallesi. Tuollaiset tilanteet ovat juuri sitä mitä pelkään myös omille lapsilleni sattuvan. Tsemppiä teille ja jaksa vain kannustaa poikaasi!
poika aloitti juuri uuden harrastuksen ja toivon että sitä kautta saisi uusia ystäviä.
kyse ei oikeestaan ole siitä etteikö hänellä kavereita olisi mutta kaikki asuvat kauenpana. kavereillani on saman ikäisiä lapsi mutta meillä ei auto niin kyläily ei aina mahdollista.
olisi niin kiva kun ihan tässä vieressä asuisi joku kenen kanssa leikkiä ja poikakin sitä näyttää kaipaavan.
Pyrin kyllä jatkossakin kannustamaan ja se on tosiaan kyllä varmaan totta että samalla ne sosiaaliset taidot kasvavat ja täytyyhän sitä tietenkin oppia että ei kaikki tule toimeen keskenään ynm jutut mutta äitinä tuntuu vaan pahalta.
toivottavasti tästä lähiympäristöstä joku kaveri pian löytyisi.
T:ap
Täällä missä asutaan ei ole pojalle ikäistään seuraa. Vain vanhempia lapsia, jotka sitten kiusaavat tai ei ota ollenkaan leikkeihin. Tavallaan ymmärrän sen, eihän joitain 8-10 vuotiaita kiinnosta.
On vaan niin surku sen oman puolesta, joka aina on yksin.
Tarhakavereita on onneksi, mutta ei siis kotipihalla. Mahdollisuuksien mukaan yritän kyläillä ystäväperheiden luona jossa on pojalle seuraa. Ja onneksi on sentään isosisko, joka tosin jo 13-vanha, mutta hienosti osaa taantua 5-vuotiaan tasolle tarvittaessa :)
Silti olisi mukavaan kun pojalla olisi se ihan oma kaveri, yksikin riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsyttää oikein välillä kun kaverit valittavat tyyliin " taas ne kaikki naapurin lapset haki meidän villeä ulos leikkimään ja ovikello soi koko ajan, ku meidän villellä on paljon kavereita tossa naapurissa"
Siihen kyllä aina sanon että olkaa onnellisia, lapsi tykkää kun on omaikäisä kavereita lähellä.
T ap
On vaan niin eri jutut, kuin muilla. Pihassa on kyllä 2 poikaa, mut ne on aina vaan kahdestaan eikä mun lapsi mahdu mukaan. Toivottavasti koulusta sitten aikanaan löytyisi joku mukava kaveri. En tiedä, miten asiaa vois auttaa, ehkä harrastuksista vois löytyy kavereita, mutta kun lapsi ei halua mitään harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kai voi muuta tehdä kuin suojella lastani, joka on vielä liian pieni. Aloimme käydä seurakunnan kerhossa, jossa aikuiset ovat paikalla eikä ole niin isoja lapsia.
Onneksi lapsi kasvaa koko ajan ja ei mene enää kauaa, kun pääsee kouluun ja sitten jos sieltä löytyisi tiivimpi kaverussuhde. Jos mahdollista, voisiko lapsi harrastaa jotakin vaikka kerran viikossa? Sosiaalisia kontakteja ja sitä kautta tutustua toisiin lapsiin, jotka voisivat tulla leikkimään ja teidän poika uusien kaverien luo?