sairaanhoitajat sanoi mulle näin kun vein

On paljon sivistyneitä (akatemisiakin sellaisia), jotka eivät osaa pilkuttaa ja lukemattomia ei- sivistynetä, jotka osaavat.

Vierailija:

sivistynyt ihminen osaa myös pilkuttaa. En toki itse väitä sellainen olevani..

yöt johtuu sairaudesta tai jos kotona sisaruksia jotka ei saa nukuttua yötänsä lapsen huudon takia siinä pari

koki epäonnistuneensa äitinä, (vauvan unikoulu ei onnistunut omin avuin..) ja sairaanhoitaja sai kohotettua äidin itsetuntoa. " Suurin osa sairaalaan tuoduista vauvoista on hyvistä perheistä.." Siispä olemme sittenkin hyvä perhe, päätteli Ap:)

jo syyn miksi oltiin sairaalassa unikoulussa

Mukava olis jutella tämmösistäki aiheista, mutta en käsitä miten ihmeessä tällä palstalla saadaan aiheesta ku aiheesta kauhee vääntö ja tappelu! jutteletteko te yleensäkki ihmisten kanssa näin tiuskimalla?



Mutta niille jotka asiallisesti kyseli syitä miksi yleensä vauva viedään sairaalaan unikouluun niin syythän on varmaan kaikilla vähän erilaiset mutta tässäpä mun syyt:

Mentiin lastenpolille ihan muista syistä mutta jäätiin sinne myös unikouluun. Ikinä en olis kuvitellukkaa jättäväni lastani sairaalaan unikoulua varten ja kun ensimmäisenä iltana sairaalasta lähdin tuntu että sydän särkyisi ja sydämeni sanoi että ratkaisuni on väärin mutta järki(se mitä siitä oli jäljellä)sanoi että se on ainoa ratkaisu.

Mulla ei ollu enää mitään annettavaa, ei kenellekkään. ei isommille lapsille, ei vauvalle, ei miehelle..ei ollu enäää voimia mihinkään, vain itkemiseen..mieli oli niin masentunut että tiesin että jos masennukseni johtuu väsymyksestä niin asialle on pakko tehdä jotain ja itse en enää pystynyt unikoulua kotona toteuttamaan..



Vauva oli sairaalassa kolme yötä ja sen jälkeen rupesi nukkumaan!! sairaalasta sain apua myös itselleni ja nyt elämä taas hymyilee ja jaksan nauttia lapsistani! Vieläkin kirpaisee kun ajattelen pientä lastani sairaalassa mutta tiedä ratkaisun kipeydestä huolimatta että tein oikean ratkaisun, oikean ratkaisun meille.

Hoito sairaalassa oli aivan ihanaa ja suurella kiitollisuudella muistelen sairaalan hoitajia tuesta ja avusta.

Ottivat tietenkin lapsen turvaan ettei masentunut äiti tee mitään harkitsematonta.