Miten olette toipuneet työuupumuksesta?

Irtisanouduin ja olin vuoden työttömänä.

Palasin takaisin työelämään puolitoista vuotta sitten ja etsin ensisijaisesti osa-aika työtä, onnistumatta. Teen kokopäiväisesti ja tutut oireet alkavat nostamaan päätään.

Vaikeaa tämä on. :(

Ryyppäämällä

Tsemppiä sinulle, joka kamppailet tämän homman kanssa. Kiltteys ja tunnollisuus ajoi minut tähän, nyt kamppailen sen kanssa, että opin pitämään puoleni ja etsin sitä mikä tuo hyvää elämääni.

Ap

Oli melkein 10kk saikulla, sen jälkeen tein muutaman kuukauden töitä osa-aikaisena. Lääkitys ja keskusteluaikoja psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Psykoterapiasta puhuttiin, mutta siihen asti en koskaan päässyt, vointi alkoi siinä vaiheessa jo parantua. Minulla on suurimmaksi osaksi kivoja työkavereita, seassa kyllä muutama jotka edesauttoivat uupumista parhaansa mukaan, joten omaan tiimiin oli helppo palata. Olin tosiaan alkuun Kelan osasairauspäivärahalla, tein 50% työaikaa, en olisi ehkä selvinnyt takaisin niin kivuttomasti jos olisi pitänyt heti aloittaa kokonaisella työajalla.

Kiitos sinulle oman kokemuksesi jakamisesta, siitä sai tsemppiä. Tuntuu, että tsemppiä tarvitsee, kun päässä pyörii mitä ihmeellisemmät ajatukset. Täytyy vaan rauhoittaa mieli ja uskoa tulevaan.

Ap

Mun työuupumuksen aiheutti työpaikkakiusaaminen ja eristäminen. Siihen päälle tunnollisuus ja vuosien liuan suuri työkuorma. Kävin alkuun työterveyslääkärillä ja työterveyspsykologilla.

Päädyin lopulta irtisanomaan itseni, koska totesin, että pitkästä sairaslomasta ei olisi mitään apua, jos joutuisin palaamaan samaan sairaaseen työyhteisöön. 5 kk jälkeen rupesin tekemään päiväkotikeikkoja, ja 7 kk jälkeen palasin töihin toiseen firmaan asiantuntija tehtäviin. Vuoden jälkeen rupesi tuntumaan silti, että alan olla kunnossa. Täysin ei varmasn toivu koskaan. 3 vuotta takana ja aina vähemmän oireita.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sinulle oman kokemuksesi jakamisesta, siitä sai tsemppiä. Tuntuu, että tsemppiä tarvitsee, kun päässä pyörii mitä ihmeellisemmät ajatukset. Täytyy vaan rauhoittaa mieli ja uskoa tulevaan.

Ap

Tärkeintä on, että päästät irti työkuvioista, älä mieti miten siellä pärjätään, mitä muut ajattelevat sinusta ym. Anna itsellesi aikaa olla väsynyt ja levätä, älä pakottaudu liikkeelle jos tuntuu ettet jaksa. Pahimmillaan siinä menee kuukausia, pitkä tie on vielä edessä. Suurin osa meistä on selvinnyt siitä. Voimia!