Ilo nuoren kavereista

Poikani aloitti lukion. Hänellä on lievä Asperger. Meitä molempia jännitti kovin, että miten kaveriasiat koulussa menevät. Ilokseni poika on saanut seuraa koulussa ja muutaman kanssa on läheisempikin. Olen niin helpottunut. Koko peruskoulu meni yksinäisyydessä, mutta nyt tuntuu, että ovi uuteen maailmaan on auennut. Vaikea vain olla puuttumatta, kun olen niin tottunut olemaan selvillä kaikista nuoren asioista, mutta sitä kai se on, tavallaan luopumista. Silti välillä tulee epäilyksen hetkiä... Entä jos ovatkin pojan seurassa säälistä ja pilkkaavat selän takana tms.