Kumpi on "hyväksyttävämpi" tapa elää?
Konkurssin tehnyt joutuu vastaamaan henkilökohtaisesti veloista ja omaisuutta on jouduttu myymään, mutta käy töissä josta ulosotto vie omansa. Omaa asuntoa on perheen vaikea saada kun toisella puolisoista on mh-merkintä.
Kotirouva ei tienaa ja elää miehensä tuloilla,ei tuhlaile eikä pikavippaile, mies on keskituloinen virkamies. Omistusasunto on hyvin vaatimaton ja pieni, kun on vain yhden ihmieen tulot hoitamassa lainaa.
Kommentit (10)
Mitenkähän kukaan voisi olla tilanteessa jossa saisi valita noista kahdesta? Valitsisin olla kotirouva..
Tosiaan hyväksyn molemmat vaihtoehdot. Kotirouvalla lienee helpompaa tämän suhteen.
Kotirouva, mutta vain, jos on lapsia.
Konkurssin tehnyt saa mielummin hävetä kiven alla lopun elämänsä. Mitään työpaikkaa ei sellaiselle pidä antaa. Luottotietojen tarkistus pitäisi olla pakollista työhön ottaessa, sekä kerran vuodessa työsuhteessa. Jos eivät ole kunnossa, siitä pitäisi lain mukaan tulla potkut. Sama sääntö rikosrekisteriotteesta. Vain kunnolliset ihmiset ansaitsevat töitä.
Konkurssitapaus on itse sössinyt asiansa ja vieläpä mennyt panemaan omat ja perheen varat takauksiin. Ei ole erityisen hyväksyttävä menettely.
Kotirouva taas lienee itse valinnut tapansa elää. Ihan hienoa, että näitä veilä on.
Miksi ihmisiä kiinnostaisi muiden mielipiteet mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.
Kotirouvana saa elää jos haluaa. Konkurssin tehnyt voi hakeutua velkasaneeraukseen. Jos sitä ei heru niin lähtee vaikka ulkomaille töihin. Elämä on valintoja, mitä se muille kuuluu mitä kukin haluaa tehdä.
Kotirouvalla ei ole velkoja ja lisätuloja voi saada, mutta veloista on vaikea päästä eroon.
Lamisa kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä.
Toinen elättää itsensä ja toinen ei. Toinen raskaasti velallinen ja toinen ei.
Kumpikin on ihan hyväksyttävä tapa elää. Tuskin kukaan nyt ehdoin tahdoin valitsee konkurssia, joten en oikein ymmärrä kysymystä.
Kotirouva.