Tulkaa nyt puhumaan mulle järkeä kun sitä ei omasta takaa löydy, miten jätän ton alkoholisti narsistin?

Olet siinä niin kauan, kun tunnet rakastavasi miestä.

Et pääse irti, koska se tunne.

Vasta sitten, kun alat kokea miehen vastenmieliseksi ja kotisi paikaksi, johon et oikeastaan haluaisi mennä, olet valmis lähtemään.  Sitten lähdetkin.

Minut pysäytti se, kun huomasin inhoavani sitä miestä niin paljon, ettei hän olisi kelvannut minulle enää raittiina ja mieleltään terveenäkään.  Ei ei.

Lähtö oli henkisesti erittäin helppo mutta konkreettisesti sitten vaikea, koska tuollainen mieshän tekee kaikkensa vaikeuttaakseen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa laatuasi. Olen aina pohtinut, kuinka heikko täytyy itsetunnon olla, että vuodesta toiseen jää tuollaiseen suhteeseen.

Omasta lähipiiristäkin tiedän vastaavan suhteen, tosin mies on edes rahakas. Olen ajatellut, että raha on syy pysyä, puoliso ”myy itsensä” suhteeseen rahan takia, mikä yhtä lailla on surullista ja käy sääliksi. Mutta onhan noita tapauksia ilman taloudellista etuakin, joten en todellakaan tiedä miksi jäätte, kerro sinä?

Itse lähtisin suhteesta jo pelkästään lapsen takia, lapsi ei ansaitse tuollaista turvatonta lapsuutta (joka on turvaton vaikka kuinka yrittäisit peitellä ja tasoitella miehesi tekemisiä, lapset yleensä ennemmin tai myöhemmin oireilevat) ja valitettavasti lapsi sitten joutuu koko aikuisuutensa kamppailemaan noiden asioiden kanssa omissa suhteissaan, hän kun ei ikinä saa normaalia parisuhdemallia kun roikut tuollaisessa suhteessa.

Omasta elämästäsi puhumattakaan, kerran täällä vain ollaan, joten jokainen on velkaa itselleen tehdä siitä ajasta hyvä, onnellinen ja emotionaalisesti turvallinen. Oletko niin kipeästi riippuvainen miehestä, että olet valmis uhraamaan myös oman psyykeen, mielenterveyden ja onnen? Ja ennen kaikkea lapsesi...

Lapsi ei ole meidän, poika on edellisestä suhteesta. Meillä ei ole lapsia. Emme ole naimisissakaan.

Itselläni alkoholisti isä, seksuaalista hyväksikäyttöä kun olin lapsi, paljon turvattomuutta ja pahoja kokemuksia. Siinä varmaan syy, miksi mulla on niin huono itsetunto.. mies oli alussa mulle pitkään tosi rakastava.. on edelleenkin ajoittain, kehuu minua, pitää sylissä jne.. Ehkä kuulostaa teistä säälittävältä, mutta vaikeaksi tekee tuo kun on niitä hyviä hetkiä ja miehessä on myös kaunis ja hellä puoli.

Mutta tiedän, että en voi jatkaa näin. Suurin teko on tämä emotionaalinen ero, muut asiat saan järjestettyä helposti.

On raastavaa jättää ihminen lopullisesti jota rakastaa. Ymmärtää että se oma fantasia yhteisestä tulevaisuudesta pitää hylätä.

Mutta tiedän, että minun täytyy opetella rakastamaan itseäni, eniten. Tiedän että olen läheisriippuvainen miehestäni.

Ap

Mene al-Anon ryhmiin.

Läheisriippuvat liian usein odottaa kannustusta lähtöön juuri siltä "kiusaajalta", jolta sitä tukea juuri ei tule.

Voitko hyvin hänen kanssaan? Tuoko hän elämääsi iloa ja tasapainoa vai huolta ja taakkaa?

Ratkaiseva hetki on se, kun oivallat aidosti, että asiat ei tule muuttumaan paremmiksi. Koska ne ei tule. Toivoa paremmasta ei ole. Tajua se ja lähde.

Ota sitten vaikka koira, jos hoivata haluat, älä sotke itseäsi toiseen samanlaiseen juoppourpoon. Kyl se siit, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa laatuasi. Olen aina pohtinut, kuinka heikko täytyy itsetunnon olla, että vuodesta toiseen jää tuollaiseen suhteeseen.

Omasta lähipiiristäkin tiedän vastaavan suhteen, tosin mies on edes rahakas. Olen ajatellut, että raha on syy pysyä, puoliso ”myy itsensä” suhteeseen rahan takia, mikä yhtä lailla on surullista ja käy sääliksi. Mutta onhan noita tapauksia ilman taloudellista etuakin, joten en todellakaan tiedä miksi jäätte, kerro sinä?

Itse lähtisin suhteesta jo pelkästään lapsen takia, lapsi ei ansaitse tuollaista turvatonta lapsuutta (joka on turvaton vaikka kuinka yrittäisit peitellä ja tasoitella miehesi tekemisiä, lapset yleensä ennemmin tai myöhemmin oireilevat) ja valitettavasti lapsi sitten joutuu koko aikuisuutensa kamppailemaan noiden asioiden kanssa omissa suhteissaan, hän kun ei ikinä saa normaalia parisuhdemallia kun roikut tuollaisessa suhteessa.

Omasta elämästäsi puhumattakaan, kerran täällä vain ollaan, joten jokainen on velkaa itselleen tehdä siitä ajasta hyvä, onnellinen ja emotionaalisesti turvallinen. Oletko niin kipeästi riippuvainen miehestä, että olet valmis uhraamaan myös oman psyykeen, mielenterveyden ja onnen? Ja ennen kaikkea lapsesi...

Lapsi ei ole meidän, poika on edellisestä suhteesta. Meillä ei ole lapsia. Emme ole naimisissakaan.

Itselläni alkoholisti isä, seksuaalista hyväksikäyttöä kun olin lapsi, paljon turvattomuutta ja pahoja kokemuksia. Siinä varmaan syy, miksi mulla on niin huono itsetunto.. mies oli alussa mulle pitkään tosi rakastava.. on edelleenkin ajoittain, kehuu minua, pitää sylissä jne.. Ehkä kuulostaa teistä säälittävältä, mutta vaikeaksi tekee tuo kun on niitä hyviä hetkiä ja miehessä on myös kaunis ja hellä puoli.

Mutta tiedän, että en voi jatkaa näin. Suurin teko on tämä emotionaalinen ero, muut asiat saan järjestettyä helposti.

On raastavaa jättää ihminen lopullisesti jota rakastaa. Ymmärtää että se oma fantasia yhteisestä tulevaisuudesta pitää hylätä.

Mutta tiedän, että minun täytyy opetella rakastamaan itseäni, eniten. Tiedän että olen läheisriippuvainen miehestäni.

Ap

itsekin alkoholistin lapsena olen kokenut tuon, että ihan sairasta suhdetta pitää aivan „normaalina“, sellaisessa on jotenkin kotoisa olo, kun on se miehen/suhteen malli lapsuudenkodista. Olin ikävuosina 16 - 24 monissa suhteissa joissa oli yhteisenä tekijänä se, että miehet olivat mielenterveysongelmaisia ja useimmat alkoholisteja. Minut pelasti muutto ulkomaille, onnistuin siinä katkaisemaan sen kierteen. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin olen käynyt monet terapiat joissa olen omanarvontuntoani tai siis sen puutetta paljonkin käsitellyt. Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa hyvän miehen kanssa. Alkuvuosina olin sitä mieltä etten ole „ansainnut“ häntä, ihan ihmetyttää vieläkin miten hän jaksoi pysyä vierellä kun oireilin omaa pahaa oloani silloin.

Ap, voit päästä irti itsellesi haitallisesta suhdemallista, ja ennen kaikkea siitä miehestäsi. mutta se on todella vaikeaa ilman apua. Toivotan kaikkea hyvää ja rohkeutta irrottautua.

Mäkin olen kokenut tuon, tosi vaikeaa oli päästä miehestä eroon. Osaa luikerrella niin ihon alle. Ehdottaisin jonkin sortin terapiaa jos et pysty siihen itse, siltikin on kova urakka.

Vierailija kirjoitti:

Voitko hyvin hänen kanssaan? Tuoko hän elämääsi iloa ja tasapainoa vai huolta ja taakkaa?

Välillä voin hyvin, silloin kun mies on läsnä ja haluaa olla yhteydessä muhun. Silloin on hyvä olla.

Nyt hän on estänyt mun numeron, en pysty edes soittamaan enää. En voi ymmärtää miten hän pystyy kohtelemaan mua näin, miten hän pystyy nukkumaan yöt kun tietää että tää satuttaa ja kun odotan häntä. Miksi hän tekee näin.

Ap

No ymmärrä itsekin, ettei tämä tyyppi olisi toisenlaista naista saanutkaan. Hän sai alistuvan, huonolla itsetunnolla varustetun äiti hahmon, joka aina vain ymmärtää ja antaa anteeksi.

Jos et nyt lähde tuosta suhteesta, käy sulle niin, että itsekin alat narkata jotta kestät ton tyypin tekosia. Olette sitten molemmat samanlaisia yhteiskunnan ulkopuolella eläviä pää sekasin käveleviä zompeja.

Valintahan on Sinun, vain ja ainoastaan Sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko hyvin hänen kanssaan? Tuoko hän elämääsi iloa ja tasapainoa vai huolta ja taakkaa?

Välillä voin hyvin, silloin kun mies on läsnä ja haluaa olla yhteydessä muhun. Silloin on hyvä olla.

Nyt hän on estänyt mun numeron, en pysty edes soittamaan enää. En voi ymmärtää miten hän pystyy kohtelemaan mua näin, miten hän pystyy nukkumaan yöt kun tietää että tää satuttaa ja kun odotan häntä. Miksi hän tekee näin.

Ap

Olet selvästi läheisriippuvainen. Et pysty katkaisemaan sidettäsi mieheen päättämällä niin, vaan sinun täytyy ensin rakentaa kestävämpi minä. Koita päästä terapiaan tai lue kirjoja aiheesta. Silmäsi avautuvat, mutta minän rakennus on pitkä prosessi. Sitten kun alat olla ok, voit päästää miehestä irti, etkä enää epätoivoisesti roiku hänessä.

Miksi edes yrität soittaa, jos hän on jo estänyt sinut? Kukaan itseään kunnioittava ei puhuisi tuollaiselle miehelle enää ikinä mitään!

Kysyt, miten hän voi tehdä sinulle näin jne. Kysy mieluummin, miten itse voit tehdä itsellesi noin, miten voit alentua tuollaiseen. Mies on tehnyt jo selväksi, ettei hän kunnioita sinua. Nyt voit vetää rajat ja päättää, miten annat itseäsi kohdeltavan. Siihen, miten mies käyttäytyy ja miten kohtelee sinua, et voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko siksi antanut, että voit leijua siinä kuinka hyvä ja anteeksiantava olet? Kun säälit miestäsi, koetko olevasi hänen yläpuolellaan ja häntä parempi?

Äkkiseltään väittäisin, että olet omista narsistisista syistä hänen kanssaan.

Minusta tässä on perää ainakin joissain renttumiehissä roikkuvien naisten kohdalla. Yleensä näillä naisilla on tarve puolustaa sitä luuseria miestään ihan hirveästi, jos joku ulkopuolinen tätä arvostelee.

Tämä lojaali ja ymmärtävä nainen käyttäytyy kuin vain hän voisi miestä ymmärtää. Hänen polttoainettaan on se, miten muka muut ovat niin kusipäitä kun eivät tätä hänen väärinymmärrettyä sankariaan ymmärrä.

Mieheen suhtaudutaan kuin johonkin väärinymmärrettyyn erityislapseen. Selitellään miehen vastuuttomuuksia joka suuntaan.

Ajattelevatkohan nämä naiset, että tuollainen sokea lojaalius tai paapominen, hoivaaminen ja kontrollointi on tapa tehdä itsestään korvaamaton miehelle. Ja kaikella tällä vaivannäöllä sitten ansaitaan se miehen rakkaus? Jota ei koskaan tule...

Yleensä nämä naiset ovat täysin perseeseenn*ssittuja ja hyväksikäytettyjä, mutta eivät tajua sitä itse.

Kallis (ei kirj.) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siksi antanut, että voit leijua siinä kuinka hyvä ja anteeksiantava olet? Kun säälit miestäsi, koetko olevasi hänen yläpuolellaan ja häntä parempi?

Äkkiseltään väittäisin, että olet omista narsistisista syistä hänen kanssaan.

Minusta tässä on perää ainakin joissain renttumiehissä roikkuvien naisten kohdalla. Yleensä näillä naisilla on tarve puolustaa sitä luuseria miestään ihan hirveästi, jos joku ulkopuolinen tätä arvostelee.

Tämä lojaali ja ymmärtävä nainen käyttäytyy kuin vain hän voisi miestä ymmärtää. Hänen polttoainettaan on se, miten muka muut ovat niin kusipäitä kun eivät tätä hänen väärinymmärrettyä sankariaan ymmärrä.

Mieheen suhtaudutaan kuin johonkin väärinymmärrettyyn erityislapseen. Selitellään miehen vastuuttomuuksia joka suuntaan.

Ajattelevatkohan nämä naiset, että tuollainen sokea lojaalius tai paapominen, hoivaaminen ja kontrollointi on tapa tehdä itsestään korvaamaton miehelle. Ja kaikella tällä vaivannäöllä sitten ansaitaan se miehen rakkaus? Jota ei koskaan tule...

Yleensä nämä naiset ovat täysin perseeseenn*ssittuja ja hyväksikäytettyjä, mutta eivät tajua sitä itse.

Anteeksi mutta aloittajana ja tämän kaiken kokijana tollainen uhrin syyllistäminen ja syyttäminen loukkaa. Mä en ole yrittänyt ikinä miestäni puolustella, mutta en halua tätä kaikkea kaikille jakaa. Ymmärrän, että itsessänikin on vikaa, olen lapsuuteni vuoksi sisältä rikki, mutta nuo vihamieliset syytökset narsismistani on liikaa.

Jos rakkaasi olisi sairas, yrittäisit tiettyyn pisteeseen asti auttaa häntä ja olla tukena, miksi tämä on eri asia henkisissä sairauksissa? Paitsi tieytisti se, että mies loukkaa mua käytöksellään. Sen takia yritänkin hänestä erota, mutta voikun voisit ymmärtää, että se ei ole niin helppoa. Mies on myös manipuloinut minua uskomaan, että esim hänen raivokohtaukset ovat osittain minunkin syytä, jos en esim osaa parkkeerata autoa oikein.

Et voi käsittää, kuinka vaikeaa lähteminen on. Toivon, että et koskaan irl anna kenellekään parisuhdeväkivaltaa kokeville tuollaisia neuvoja, ne vain pahentavat uhrin omaa oloa ja itsetuntemusta, uhri alkaa todellakin miettiä, että hän on paha narsisti, ja asiat johtuisivat hänestä.

Ap

Tiedostan kyllä, että olen sisältä rikki enkä osaa rakastaa tai kunnioittaa itseäni niin kuin pitäisi.

Kauheeta länkytystä ap:n viestit. Josset kerran pysty eroamaan niin makaa tulessa sitten.

Jos et pääse irti niin ryhdy nyt herranjumala suhtautumaan itseesikin armollisemmin! Arvostamaan sitä, että olet hyväsydäminen ja kaipaat rakkautta ja hyväksyntää! Jos sä vain olet noin kylmä ja vihamielinen itseäsi kohtaan niin se pitää sinut huonossa liitossa. Jos sä nyt ylipäätään rakastaisit itseäsi yhtään, sä et olisi siinä. Eli älä mieti, miten pääset poisvaan sitä, miten opit hyväksymään heikkoutesi tjms. Heikkoutesi on rakkaudenkaipuu. Ei siinä ole mitään halveksittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siksi antanut, että voit leijua siinä kuinka hyvä ja anteeksiantava olet? Kun säälit miestäsi, koetko olevasi hänen yläpuolellaan ja häntä parempi?

Äkkiseltään väittäisin, että olet omista narsistisista syistä hänen kanssaan.

En todellakaan ajattele noin. Olen rakastanut miestä aidosti, halunnut auttaa häntä, hän on minulle tärkeä. Mutta miten voin rakastaa enää ihmistä joka jatkuvasti satuttaa mua käytöksellään, raivostuu mistä tahansa, huutaa ja haukkuu mua, katoilee viikoiksi eikä vastaa puhelimeen.

Miten joku voi sanoa noin, että mä olisin tässä narsisti?

Ap

Koska sekin on mahdollista. Narsistien yhdessäolo siis. Toinen narsisti saa nautintoa siitä, että on kestävämpi kuin muut naiset. Jaksaa sinnitellä kun toiset eivät. Tuntee itsensä paremmaksi sitä kautta.

Ota kunnon irtiotto niin saat vähän ilmaa välillenne. Jos pystyt, niin muuta toiselle paikkakunnalle. Jos et pääse muuttamaan niin vaihda se numerosi etc. Älä ole tekemisissä miehen kanssa, saattaa ruveta väkivaltaiseksi.

Kirjoita myös ylös syyt miksi lähdet ja miksi et voi palata, kun mies kerjää sinua taas takaisin niin lue sieltä itsellesi mikset voi palata. Älä kuitenkaan anna tätä kirjettä miehelle. Kyllä sinä pääset miehestä irti, loppujen lopuksi sinä olet tärkeämpi itsellesi kuin miehesi. Sen takia voit jättää hänet, valitset itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siksi antanut, että voit leijua siinä kuinka hyvä ja anteeksiantava olet? Kun säälit miestäsi, koetko olevasi hänen yläpuolellaan ja häntä parempi?

Äkkiseltään väittäisin, että olet omista narsistisista syistä hänen kanssaan.

En todellakaan ajattele noin. Olen rakastanut miestä aidosti, halunnut auttaa häntä, hän on minulle tärkeä. Mutta miten voin rakastaa enää ihmistä joka jatkuvasti satuttaa mua käytöksellään, raivostuu mistä tahansa, huutaa ja haukkuu mua, katoilee viikoiksi eikä vastaa puhelimeen.

Miten joku voi sanoa noin, että mä olisin tässä narsisti?

Ap

Koska sekin on mahdollista. Narsistien yhdessäolo siis. Toinen narsisti saa nautintoa siitä, että on kestävämpi kuin muut naiset. Jaksaa sinnitellä kun toiset eivät. Tuntee itsensä paremmaksi sitä

Nyt ei tainnut mennä diagnoosi oikein. Ei nyt millään pahalla, mutta pitäskö sun edes kerrata psykologian perusteet tai jopa jättää diagnoosit alan ammattilaisille.