Paha riita lapsen nimestä, kuka saa viimekädessä päättää?

Vierailija kirjoitti:

Viimekädessä äiti päättää nimen. Isä voi ehdottaa toista nimeä. Itse kirjoitimme kumpikin kymmenen omasta mielestä sopivaa nimeä listaksi ja sitten ne jotka oli kummankaan n listalla tuli esikoisen nimiksi. Esikoinen ehdotti keskimmäisen nimen ja kolmannelle tuli saman tyylinen nimi kuin esikoiselle.

Lain mukaan se menee niin, että sukunimi on äidin sukunimi, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen (eli äiti saa päättää). Mutta etunimeä äiti ei voi yksin päättää vaan siihen vaaditaan molempien suostumus. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, niin viranomaiset määrää eli päättää lapselle etunimen. 

Vierailija kirjoitti:

Viimekädessä äiti päättää nimen. Isä voi ehdottaa toista nimeä. Itse kirjoitimme kumpikin kymmenen omasta mielestä sopivaa nimeä listaksi ja sitten ne jotka oli kummankaan n listalla tuli esikoisen nimiksi. Esikoinen ehdotti keskimmäisen nimen ja kolmannelle tuli saman tyylinen nimi kuin esikoiselle.

Tämä! Kyllä äiti päättää! 

Mut entä jos tulee kaksoset?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan, että kumpikin laittaa viisi nimeä josta tykkää. Sitten vastapuoli raakkaa viidestä ehdotuksesta neljä pois, ne omasta mielestään kaikkein kauheimmat. Jäljelle jää kaksi nimeä. Järjestyksestä voitte yrittää sopia.

Kannattaa nyt kuitenkin ottaa huomioon, että lapsi ei ole edes syntynyt. Mekin laadimme nimilistoja raskauden aikana, haluttiin nimen alkavan samalla kirjaimella kuin sukunimi. Mutta sitten kun lapsi syntyi ja nähtiin että oli tyttö, kaikki poikien nimet tippui pois. Ja aika nopeasti sitä lasta katsomalla se nimikin hahmottui. 

Toista nimeä mietittiin pidempään ja pyöriteltiin päässä. Lopulta mies keksi tavattoman kauniin nimen johon itsekin tykästyin. 

Meillä tietenkin helpotti, että oltiin alun perinkin samoilla linjoilla. Mutta sanoisin silti että katsokaa nyt ensin miltä se lapsi näyttää, sitä kautta se vastauskin saattaa löytyä.

Beppiina ;)

En kyllä laittaisi lapselle nimeksi nimeä jota toinen ei voi hyväksyä. Onneksi neillä molemmilla oli ehdotuksia useampia ja niistä valittii se/ne jotka miellytti molempia.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissina ehdottaisin, että kumpikin saa antaa yhden nimen. Voitte vaikka käyttää kumpikin mieluista nimeä lapsesta ja lapsi itse voi päättää esim. kouluun mennessään kumpaa haluaa käyttää kutsumanimenä.

Miten tämmöinen voisi oikeasti toimia? Lapsi kasvaisi tietäen, että vanhemmat kinastelevat hänen nimestään. Kouluikäisenä hänen pitäisi sitten päättää, kumman vanhemman puolelle asettuu. 

Todella kiva taakka kannettavaksi. 

Mä päätän teidän puolesta:

Jos tyttö niin Tiina Anniina ja jos poika niin Juha Antero. Olkaa hyvät

Molemmat unohtaa sen nimen jonka välttämättä haluaa ja päätätte yhdessä nimen joka sopii molemmille. Se on kaikkien "reiluin" ja järkevin tapa jos ette oikeasti aikuiset ihmiset osaa sopia että laitatte nuo teidän haaveilemat nimet toiseksi ja kolmanneksi nimeksi ja valitsette kokonaan uuden etunimen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kädessä maistraatti päättää lapsen nimen, jos vanhemmat eivät sitä tee.

Eli joko pääsette yhteisymmärrykseen tai maistraatti keksii lapselle nimen, joka ei ehkä miellytä teitä kumpaakaan.

Kompromissina ehdottaisin, että kumpikin saa antaa yhden nimen. Voitte vaikka käyttää kumpikin mieluista nimeä lapsesta ja lapsi itse voi päättää esim. kouluun mennessään kumpaa haluaa käyttää kutsumanimenä.

Muuten hyvä, mutta kyllä lapsella pitäisi olla kotona käytössä yksi nimi (plus mahdolliset lempinimet). Miten pienen lapsen identiteetti muodostuu, kun läheisimmät ihmiset käyttävät hänestä eri nimiä?

Meidän lapsella on pitkä etunimi, joten on vauvasta asti kutsuttu usein myös lyhyemmällä lempinimellä. En tiedä millaisia vaurioita on aiheutunut lapsen identiteetille.

Lapsena ollessa oli myös kaveri, jolla oli yhdysnimi. Äitinsä kutsui ekalla nimellä, isänsä toisella ja virallisissa yhteyksissä koko etunimellä. Sisarukset käyttivät mitä nimeä milloinkin tai lempinimeä. Ei tuntunut häiritsevän ketään, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Minun mielestä äiti päättää ja KUN vanhemmilla pitää olla omat sukunimet, äidin sukunimi lapsille. Piste.

Kun antaa neuvollan päättää lähisuhde vanhemmasta kannattaa ehdottomasti luottaa neuvolan päätökseen myös nimen valinnassa.

Eräs pariskunta antoi papin päättää, kun eivät päässeet yhteisymmärrykseen. Miehen valinta voitti, koska papin mielestä vauva oli ihan sen nimisen näköinen.

Eräs pariskunta sopi jo ennen lapsenteon aloittamista, että jos tulee tyttö, isä keksii nimen, jos poika, niin äiti keksii nimen. Raskausaikana kumpikin ehdotti nimiä, mutta toinen ei niitä hyväksynyt. Kun tyttö syntyi, se isän antama ykkosvaihtoehto olikin yhtäkkiä äidin mielestä ihan paras nimi juuri sille lapselle.

Tällä kokemuksella suosittelen, että valitkaa kumpikin useita vaihtoehtoja, ja tehkää lopullinen päätös sitten kun näette, kuka sieltä syntyy.

Viranomaisethan sen lopulta päättävät, jos ette pääse sopuun.

Olisiko kahta nimeä, joista voisi viivalla yhdistämällä tehdä edes jotenkin toimivan yhdistelmän? Tyyliin Siiri-Amelia, Pihla-Aurora, Veeti-Ilmari tai Hugo-Oskari? Näin nimet muodostaisivat tiiviin kokonaisuuden ja lasta voisi kutsua joko koko nimellä tai jommallakummalla puoliskolla.

Kyllä minä olen miehelle ilmoittanut että jumankauta, minä olen se joka joutuu lähes vuoden lasta sisälläni kantamaan kärsien ja kroppani pilaten ja kirsikkana kakun päälle puskemaan sen pihalle itsestäni reveten ja kuolemaa anellen - joten minä TODELLAKIN olen se joka nimen päättää. Piste.

juridisesti lapsen äidillä on se viimeinen sana näissä asioissa. olitte naimisissa tai ette