V*ttu että ärsyttää kun mies ei osaa yhtään suunnitella syömisiään ja siksi pitäisi jatkuvasti ravata ulkona syömässä/tilata noutoruokaa
Tehdään 1-2 kertaa viikossa ruokaostokset, ateriaruuat ostetaan yhteisiksi mutta aamu-, ilta- ja välipalat molemmat valitsevat omansa, koska makumme on aika eri. Mies syö lähinnä leipää erilaisin päällystein, minä puuroja, smoothieita ja hedelmiä ja marjoja.
Ongelma on siinä, että mies ei yhtään osaa ajatella, kuinka paljon noita ruokiaan tarvitsee tai ehkä isompana ongelmana, rajoittaa kulutustaan siten, että ruuat riittävät sille ajalle mille pitääkin. (Mies on vähän ylipainoinen, eli ei todellakaan haittaisi jos oppisi vähän kuin kantapään kautta olemalla vaikka sitten hetken nälässä.) Nyt on tilanne se, että mies söi jo perjantaina päivällisen päälle kaikki leipänsä ja juustonsa, joten vinkui jo illalla tilausta pizzeriasta ja nyt aamulla viimeistään pitää päästä ulos brunssille, koska kotona ei ole mitään syötävää. Varmaan sanomattakin selvää, että ihan lähellä olisi ruokakauppa, joten tänne kotiinkin saisi kyllä ostettua syötävää paljon pienemmällä vaivalla kuin se brunssille lähtö. Sanoin, että minä olen jo syönyt aamupalan enkä lähde tänään brunssille, mies tuolla vain marttyyrina puhisee ja väittää, ettei ole loukkaantunut.
Minun puuroja, marjoja ja jogurtteja saisi syödä ihan niin paljon kuin sielu sietää, mutta ei kelpaa, kun ei ole rakennetta ja kaipaa suolaista ja rasvaista.
Onneksi miehen hyvät puolet peittoavat tämän huonon, että ei olla eroamassa. Halusin vaan vähän tuulettaa päätä anonyymisti tämän suhteen. Ja edistystäkin on onneksi vähän tullut, kun ennen mies saattoi myöhään illalla paistaa seuraavalle päivälle tarkoitetut broilerit jo iltapalaksi, mutta sille tein tosi tiukan stopin.
Kommentit (52)
Okei, lopulta siis ongelmana ei ole brunssit tai vinkumiset vaan miehen ylipaino ja epäterveelliset ruokailutavat. Minä en usko, että tässä asiassa toista voi muuttaa. Päätös terveellisestä syömisestä on hänellä itsellään.
Mitä väliä sinulle, mies on aikuinen ja syö/ostaa mitä haluaa omilla rahoillaan. Jos tuhoaa samalla kroppansa eikä halua tehdä mitään asialle, erotkaa. Uskomatonta paapomista, aikuistukaa!
Vierailija kirjoitti:
Toinen uhrautuu ja syö väkisin kaikki leivät, että olis tekosyy lähteä sun kanssa ulos syönään, ja tässä on kiitos :(
Ei hitto että tipahdin tälle. :D
Mutta olisihan tuo oikeasti todella surullinen tilanne, jos suomalainen mies, joka ei osaa puhua tunteistaan söisi koko talon tyhjäksi, että saisi naisensa lähtemään yhdessä ulos syömään, viettämään yhteistä aikaa.
(Tässä olisi ehkä idea uuteen Aki Kaurismäen elokuvaan!)
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ymmärrä tätä aloitusta. Jos rahat olisivat tiukassa, ymmärtäisin että täytyy suunnitella ruokaostokset kunnolla. Mutta jos tulot riittävät, mikä on ongelma sen pizzatilauksen kanssa?
LLuin rivien välistä, että miehen lihominen on se pohjimmiltaan se ap:ta eniten ärsyttävä asia.
Minusta kuulostaa siltä, että miehen noudattama ruokavalio ei sovi hänelle. Kuulostaa siltä, että verensokeri heittelee ja ruuan hiilarit aiheuttavat insuliinipiikin, joka romahduttaa verensokerin ja tekee näläntunnetta, vaikka syömisestä olisi vasta tunti.
Jos mies sujuvasti syö pelkkiä leikkeleitä suoraan paketista, niin hänelle saattaisi paremmin sopia vhh-ruokavalio. Verensokeri pysyisi tasaisempana eikä tulisi (valheellista) näläntunnetta joka välissä. Vhh kyllä vaatii hieman vaivannäköä kun ruuat pitää laittaa itse, mutta toisaalta palkintona saa aina hyvää ruokaa ja nälässä ei tarvitse virua.
no jos nuin pakolla haluaa olla yhdessä, niin tuommoiset tavat oppii toinen kuukaudessa ja osaa varautua ostamalla sitä mättöä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sinulle, mies on aikuinen ja syö/ostaa mitä haluaa omilla rahoillaan. Jos tuhoaa samalla kroppansa eikä halua tehdä mitään asialle, erotkaa. Uskomatonta paapomista, aikuistukaa!
Kyllä parisuhteessa monellakin toisen tekemällä asialla on väliä, isoilla ja pienillä asioilla. Pitääkö vuosien avioliittokin lopettaa välittömästi, jos kumppanin tekemiset alkavat herättää ajatuksia?
Asutaan yhteisessä talossa, nukutaan yhteisessä sängyssä, tunnetaan toisen suku ja ystävät, vietetetään yhdessä arki ja juhla. Ja sinä sanot, että "mitä väliä" toisen elämäntavoilla on? Kuule, anna nyt oikein esimerkki milloin jonkun ihmisen tekemisistä SAA sanoa jotakin, jos kerran oman puolison tekemisistä ei saa?
Vierailija kirjoitti:
no jos nuin pakolla haluaa olla yhdessä, niin tuommoiset tavat oppii toinen kuukaudessa ja osaa varautua ostamalla sitä mättöä.
Miksi mies sitten ei ole oppinut omia tapojaan koko elinikänsä aikana niin että osaisi varautua?
Vierailija kirjoitti:
Osta pakkaseen vararuokia. Sitten kun mies änkyttää nälkäänsä niin ota pakkasesta pari leivänkannikaa ja käske puputtaa niitä.
Miksi puolison pitäisi paapoa aikuista ihmistä kuin jotain 3-vuotiasta lasta?
Jos ruokakauppa kerran on lähellä, etkö voisi joustaa niin että kävisitte kaupassa 3-4 kertaa viikossa, jos se kerran olisi miehellesi sopivampi rytmi? En itsekään aikanaan jaksanut suunnitella viikon syömisiä etukäteen joten kävin usein kaupassa. (En kaipaa kenenkään mielipidettä tästä.) Ehkä miehesikään ei jaksa.
Vaihtoehdothan tässä ovat joko muuttaa omia tapoja tai valittaa kun toinen ei suostu muuttumaan halutun laiseksi.
Ajattelen kyllä itsekin, että jos olisin sinkku niin kaikki syömiseen liittyvä olisi yksinkertaisempaa ja rahaa menisi vähemmän. Miehesi vaikuttaa olevan ns. ahmattityyppiä, jolla on aina syöminen mielessä. Paino-ongelmat ovat väistämättä pahenemassa, varsinkin jos vielä alkoholia kuluu. En nyt suosittele mitään asiasta motkottamista, mutta mielestäni suurempi ongelma on kyllä miehelläsi kuin sinulla, ellet nyt sitten todellisuudessa ole niitä, jotka syövät vähän ja harvoin.
No minä en ainakaan tee työmatkani varrella yhtään ylimääräistä stoppia siksi, että joku lähinnä ajanvietteeksi ja himon tyydyttämiseksi söi 490 grammaa rintafileetä huomioimatta, että ne rintafileet oli seuraavan päivän ateria.