Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa
https://yle.fi/uutiset/3-8711651
Mutta miten on, pitääkö sanavarastorajoitteisten hävetä osaamattomuuttaan, vai onko Muiden velvollisuus yksinkertaistaa ulosantiaan niin, että heidän ei tarvitse tuntea itseään tyhmiksi? Siitähän voi seurata jopa vastareaktio, ja "ihme sanoja" suoltavat kirjanlukijat joutuvat kärsimään ylimielisestä elitismistään.
Kommentit (119)
Ainakin siinä vaiheessa joutuu häpeämään kun hakee tt-tukea eikä osaa tarpeeksi uskottavasti selitellä miksi kaikki rahat ovat kuluneet alkoholiin. Tuskin sossun tädit piittaa mistään "vastareaktioista", lyövät vaan leiman päälle "hylätty" ja ei muuta kuin next!
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maaseudulla ja teollisuuspaikkakunnilla ollaan jo nuorena luokkatietoisia, siellä on syytä varoa saamasta eliitin leimaa. Koulussa pärjääminen ja opettajien mielistely on petturuutta.
Täytyy huomata että suurta osaa osaamistamme sanoista emme itse juurikaan käytä. Me vain tiedämme niiden merkityksen jos ne tulevat vaikka kirjoissa vastaan. Esim. valtava määrä vähän vanhempaa maatalouteen ja käsityöammatteihin liittyvää sanastoa on ihan kiva osata mutta ei sillä arkikäyttöä juurikaan ole.
Sanat ovat ajattelun väline. Jossain vaiheessa sanojen vähyys alkaa jo näkyä elämänvalinnoissakin.
Näkeehän sen täälläkin. Jos joku käyttää vähän harvinaisempaa sanaa, tai (auta armias!) murteenomaista ilmaisua, pilkkakuoro kerääntyy heti.
Juurihan tässä tuli dokumentti, että monien lastenohjelmien sanastoa on yksinkertaistettu, koska nykylapset eivät enää hallitse samoissa määrin vaikeampia sanoja.
Minusta surullisin esimerkki tästä on Muumien uudet sanoitukset. Monet oivaltavat, vanhanaikaiset sanat on korvattu yksinkertaisimmilla.
Ja älypuhelimia tässä lienee turha puolustella, kun 99% lapsista/nuorista selaa sillä jotain somea, eikä suinkaan lue mitään Shakespearen kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sanat ovat ajattelun väline. Jossain vaiheessa sanojen vähyys alkaa jo näkyä elämänvalinnoissakin.
Nykyaikana kaunokirjallisuuden lukeminen ei ole ainoa tapa lisätä sanavarastoaan. Itse olen lukenut aina ja paljon, lapseni eivät. Mutta eipä tämä elämässä näy mitenkään. Yhtälailla ovat korkeastikoulutettuja ja menestyvät elämässään.
Nykyään vain se osa nuorisoa lukee, joilla ei ole kavereita ja muuta elämää koulun lisäksi. Näin se vaan näyttää menevän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tässä tuli dokumentti, että monien lastenohjelmien sanastoa on yksinkertaistettu, koska nykylapset eivät enää hallitse samoissa määrin vaikeampia sanoja.
Minusta surullisin esimerkki tästä on Muumien uudet sanoitukset. Monet oivaltavat, vanhanaikaiset sanat on korvattu yksinkertaisimmilla.
Ja älypuhelimia tässä lienee turha puolustella, kun 99% lapsista/nuorista selaa sillä jotain somea, eikä suinkaan lue mitään Shakespearen kirjallisuutta.
Moniko aikuinen on viitsinyt lukea Shakespearen kirjallisuutta? Tai muitakaan klassikoita?
Onko tuossa laskettu kaikki yhdyssanat ja taivutusmuodot eri sanoiksi vai mistä nuo 70 000 sanaa oikein lasketaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Samoin kieli kehittyy ja muuttuu. Kieleltään vanhahtavaa tekstiä on raskas lukea.
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tässä tuli dokumentti, että monien lastenohjelmien sanastoa on yksinkertaistettu, koska nykylapset eivät enää hallitse samoissa määrin vaikeampia sanoja.
Onneksi kaikki eivät suostu tyhmentämään ilmaisuaan. Tämä on hyvä tilaisuus kehua Tatu ja Patu -kirjojen tekijöitä, jotka eivät usko lässytykseen vaan käyttävät rohkeasti niitä vaikeampia sanoja. Myös kuvitus on tulvillaan pikku yksityiskohtia ja viittauksia muihin teoksiin, mikä antaa virikkeitä tutustua niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Samoin kieli kehittyy ja muuttuu. Kieleltään vanhahtavaa tekstiä on raskas lukea.
Vaivan välttäminen on nykyajan kirous.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa laskettu kaikki yhdyssanat ja taivutusmuodot eri sanoiksi vai mistä nuo 70 000 sanaa oikein lasketaan?
Mietin samaa. Miten tähän tulokseen on päästy? Onko jossain 70000 sanan lista, jolla tätä testataan? Onko kuulusteltu koko sanakirja? Onko ihmisiä laitettu kirjoittamaan kirja ja laskettu montako eri sanaa he ovat käyttäneet? Nauhoitettu puhetta ja laskettu siitä? Miten tämä sanavaraston laajuus testataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Samoin kieli kehittyy ja muuttuu. Kieleltään vanhahtavaa tekstiä on raskas lukea.
Vaivan välttäminen on nykyajan kirous.
Ihminen näkee vaivaa sellaisten asioiden suhteen, mitkä kokee mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Lukuharrastus korreloi suoraan laajan käsitevaraston kanssa ja laaja käsitevarasto loogisen ajattelun kanssa.
Niukka sanavarasto -----> niukka ajattelu ja mustavalkoinen, kapea maailmankuva.
Jos tavoite on rimaa hipoen "pärjätä", niin saattaa sen toki lukutaidotonkin hyvinvointivaltiossa fiksumpien kustannuksella tehdäkin, mutta ihan turha kuvitella menestyvänsä.
En olisi ikinä päässyt yliopistoon, ellei duunariäiti olisi opettanut lukemaan kirjoja. Nyt olen jo maisterivaiheessa, ja ainejärjestön lehteä toimittaessa huomasin jo, miten alempien vuosikurssien opiskelijoiden kieli ja oikeinkirjoitus oli täysin ala-arvoista. Opettajaksi opiskelevat kaverit sanovat samaa. Voin vain kuvitella kauhulla tulevaa työelämää kun nämä, jotka kykenevät kirjoittamaan lähinnä oman nimensä oikein alkavat hakea "oikeita" töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lue. Kaikki eivät ole lukeneet aiemmissakaan sukupolvissa ja silti ovat elämässään saaneet lapsensa kasvatettua ja asuntonsa maksettua. Tämä nyt on vähän sama asia kuin se, että toiset harrastavat lenkkeilyä ja jaksavat juosta sohvaperunoita pidemmälle. Yllättävää.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Samoin kieli kehittyy ja muuttuu. Kieleltään vanhahtavaa tekstiä on raskas lukea.
Vaivan välttäminen on nykyajan kirous.
Ihminen näkee vaivaa sellaisten asioiden suhteen, mitkä kokee mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi.
Mielenkiinnon kohtaita on valtavasti, kun osaa lukea. Lukutaidoton lähinnä ryyppää, runkkaa ja rähisee. Toimii ihmisyyden alatasolla.
Viimeistään lukiossa saa jo olla ylpeä siitä, että on saanut elämässä ne paremmat eväät.