Tekstitaiturit! Mitä tarkoitetaan kun yksi kirjain on merkitty hakasulkeisiin?

Onko tämä teksti kirjallisuudentutkimusta? Kirjallisuudentutkimuksessa on hyvin tarkat säännöt siihen, miten tekstejä lainataan lauseen keskeltä eli juuri ne, mitkä tässä jo tuotiin ilmi. Jos lausetta on pätkitty eri tavoin, niin lukijan pitää tietää, että jotain puuttuu alkutekstistä. 

Lainaukset olivat nimenomaan keskeltä lausetta. Tai paremminkin virkettä? Missään isolla kirjaimella alkavassa lainauksessa hakasulkuja ei ollut. Kiitos tiedosta!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lisäykset ja muutokset alkuperäiseen tekstiin merkitään hakasulkeisiin.

Ks. esim. http://jkorpela.fi/kielenopas/4.6.html

...ja jos olisit lukenut hieman pitemmälle, olisit löytänyt tämän:

Englanninkielisessä maailmassa on usein tapana merkitä hakasulkeisiin myös sellaiset muutokset, joissa kirjain on vaihdettu gemenasta versaaliksi tai toisinpäin lauseyhteyden vaatimalla tavalla. Siis jos lainatussa tekstissä on esimerkiksi ”the” näin kirjoitettuna lauseen keskellä, mutta lainaus aloitetaan tällä sanalla, kirjoitetaan ”[T]he”. Suomen kielessä tällainen ei ole tapana, ja on vaikea kuvitella, mitä hyötyä siitä olisi.

Lisätieto, joka selventää asiaa lukijalle, mutta jota ei ole näkyvissä alkuperäisessä tekstissä. Voi olla kumitettu, repäisty pois tai ei ole ollutkaan, mutta lukija ei ymmärrä tekstiä, jollei selvennetä tällä lisätiedolla esim. ketä tarkoitetaan.

Peruskoulun alakoulun tietoa. Ainakin minä opin tämä jo siellä.

Mitä tarkoittaa tm korotettuna sanan perässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina olettanut, että hakasulkeissa oleva kirjain on alkuperäistekstissä sellainen iso hieno kuvamainen, anfangeiksi niitä kai sanotaan, ja koska suoran lainauksen täytyy olla identtinen alkuperäistekstin kanssa, sulkeilla merkataan ettei se siinä kohtaa ole.

Tämä minunkin mielessäni käväisi ensimmäisenä, mutta ajattelin, ettei oppikirjoihin sentään pääsisi tuollaisia virheitä. Ainakaan ilman selityksiä.

Korpua ei muuten ole maininnut sitäkään, että Dumbledoren haudalla ei varsinaisesti ole lainausta mistään evankeliumista. Etsikää itse selvennys tähän, kun kerran jaksatte miinustellakin. ;)

t. Kääntäjä

Lainauksessahan oli puhe Dumbledoren suvun haudasta, onko Dumbledore haudattu eri paikkaan, mikä selittäisi kohdan?

Dumbledoren hautakiven tekstiä käsittelevissä artikkeleissa on vain tätä yhtä lainausta. Jos hautoja on useampia, puhun läpiä päähäni.

Tuossa hautakivessä on teksti, joka muistuttaa raamatunlausetta mutta ei ole suora lainaus. Joko Korpua itse tai se, jolta hän on ajatuksen lainannut, on itse virheen tekijä. Koska kyseessä ei ole lainaus, tämä ketju menee kokonaisuudessaan asian vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäykset ja muutokset alkuperäiseen tekstiin merkitään hakasulkeisiin.

Ks. esim. http://jkorpela.fi/kielenopas/4.6.html

...ja jos olisit lukenut hieman pitemmälle, olisit löytänyt tämän:

Englanninkielisessä maailmassa on usein tapana merkitä hakasulkeisiin myös sellaiset muutokset, joissa kirjain on vaihdettu gemenasta versaaliksi tai toisinpäin lauseyhteyden vaatimalla tavalla. Siis jos lainatussa tekstissä on esimerkiksi ”the” näin kirjoitettuna lauseen keskellä, mutta lainaus aloitetaan tällä sanalla, kirjoitetaan ”[T]he”. Suomen kielessä tällainen ei ole tapana, ja on vaikea kuvitella, mitä hyötyä siitä olisi.

Kyllä tuota silti käytetään yliopistolla, vaikka se ei olekaan välttämätön.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, ettei täällä kukaan tiedä ihan tavanomaista käytäntöä omalta tieteenalaltani. Jos lausetta lainataan ei-kokonaisena, merkitään ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain joko hakasuluin tai sulkumerkein. Samalla tavalla hakasulkeisiin tai sulkuihin merkitään sana, joka selventää asiayhteyttä, mutta jota ei ole alkuperäisessä tekstissä.

Asian vierestä ihmettelen sitä, ettet tiedä tieteenalojen käytännön olevan erilaisia. Tein parikymmentä vuotta sitten kielitieteiden ympärillä pyörivän ja muutama vuosi sitten kasvatustieteen gradun ja jälkimmäistä aloitellessani olin tulla hulluksi.  Luulin nimittäin muistavani kaiken järjestelmällisesti väärin, mutta onneksi asia selvisi: lainaamistavoissa on maallikon silmissä pikkuruisia ja gradunkirjoittajan silmissä kauhean suuria eroja.

Lopettakaa sekoilu, kun teille on jo selvitetty asia. Hakasulkeisiin merkitään yksittäisiä kirjaimia silloin, jos pieni kirjain on lainauksessa muutettu isoksi tai iso pieneksi. Ap:n mukaan alkuperäisessä tekstissä kirjainkoko on sama kuin lainauksessa, mutta onko hänellä varmasti oikea alkutekstiversio?

Mitään muuta syytä laittaa yksittäisiä kirjaimia hakasulkeisiin ei ole. Ja hakasulkeiden käyttö on täysin normaali käytäntö Suomessakin, ei mitenkään erityisesti koske englanninkielistä maailmaa.

Hakasulkeiden käyttö lainatussa tekstissä opetetaan jo lukiossa, joten ihmettelen epätietoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, ettei täällä kukaan tiedä ihan tavanomaista käytäntöä omalta tieteenalaltani. Jos lausetta lainataan ei-kokonaisena, merkitään ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain joko hakasuluin tai sulkumerkein. Samalla tavalla hakasulkeisiin tai sulkuihin merkitään sana, joka selventää asiayhteyttä, mutta jota ei ole alkuperäisessä tekstissä.

Lauseen ei-kokonainen lainaaminen ei vaikuta alkukirjaimen merkintätapaan, ainoastaan se, joudutaanko muuttamaan kirjaimen kokoa pienestä isoksi tai isosta pieneksi.

Sen ilmaisemiseen, onko lainattu virkettä tai säettä lyhyempi jakso, on taas omat sääntönsä. Poisjätetyn kohdan merkiksi laitetaan kaksi ajatusviivaa: – –. Ei yhdysmerkkiä.

Kysyn nyt täysin asian vierestä koska en jaksa tehdä omaa ketjua aiheelle: Mitä tarkoittaa kolme pilkkua peräkkäin,,, <- ? Missään virallisemmissa teksteissä en ole nähnyt tätä kirjoitustapaa, mutta keskustelupalstoilla ja facebookissa todella paljon kylläkin. Onko tuo sitten "kolmoispilkku" vai mikä, mutta mitä sillä oikein viestitään? Olen yrittänyt tätä kysyä pariin kertaan, kun olen nähnyt, mutta en ole saanut vastausta. Hyvin hämmentävää lukea tekstiä,,, joka on tämän näköinen,,, 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt täysin asian vierestä koska en jaksa tehdä omaa ketjua aiheelle: Mitä tarkoittaa kolme pilkkua peräkkäin,,, <- ? Missään virallisemmissa teksteissä en ole nähnyt tätä kirjoitustapaa, mutta keskustelupalstoilla ja facebookissa todella paljon kylläkin. Onko tuo sitten "kolmoispilkku" vai mikä, mutta mitä sillä oikein viestitään? Olen yrittänyt tätä kysyä pariin kertaan, kun olen nähnyt, mutta en ole saanut vastausta. Hyvin hämmentävää lukea tekstiä,,, joka on tämän näköinen,,, 

Kaksi tai kolme tai useampia pilkkuja peräkkäin on vain vähän lukevien ja kirjoittavien ihmisten virhe. En tiedä sen alkuperää, mutta kova se on leviämään.

Olen hellävaroen kysynyt muutamalta pilkunviljelijältä syytä tähän outoon tapaan. Täsmällisin vastaus on ollut "se näyttää hyvältä". Ei se oikeasti näytä, kun säännötkin ovat olemassa, mutta makuja on monenlaisia. Minä yleensä jätän lukemisen kesken, jollei kirjoittaja viitsi kunnioittaa lukijaansa tuon vertaa.

Kummallisinta välimerkkien raatelemista harrastaa eräs sukulaiseni, joka rakastaa 2-4 pisteen ja 1-3 pilkun yhdistelmiä. Tällä tavalla.., ja tällä..,,,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäykset ja muutokset alkuperäiseen tekstiin merkitään hakasulkeisiin.

Ks. esim. http://jkorpela.fi/kielenopas/4.6.html

...ja jos olisit lukenut hieman pitemmälle, olisit löytänyt tämän:

Englanninkielisessä maailmassa on usein tapana merkitä hakasulkeisiin myös sellaiset muutokset, joissa kirjain on vaihdettu gemenasta versaaliksi tai toisinpäin lauseyhteyden vaatimalla tavalla. Siis jos lainatussa tekstissä on esimerkiksi ”the” näin kirjoitettuna lauseen keskellä, mutta lainaus aloitetaan tällä sanalla, kirjoitetaan ”[T]he”. Suomen kielessä tällainen ei ole tapana, ja on vaikea kuvitella, mitä hyötyä siitä olisi.

Et siis ymmärrä lukemaasi. Vaikka tuo ei ole tapana, silti sitä voidaan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Lisätieto, joka selventää asiaa lukijalle, mutta jota ei ole näkyvissä alkuperäisessä tekstissä. Voi olla kumitettu, repäisty pois tai ei ole ollutkaan, mutta lukija ei ymmärrä tekstiä, jollei selvennetä tällä lisätiedolla esim. ketä tarkoitetaan.

Peruskoulun alakoulun tietoa. Ainakin minä opin tämä jo siellä.

Jep minäkin opin hakasulut jo kohdussa, mutta nyt on kyse yksittäisestä pienestä kirjaimesta jokaisen Raamatun lainauksen alussa. Se ei ole lisäys, eikä se puutu lähdetekstistä. Siis ilmeisesti tämä on kirjallisuustieteen lainaustapa, kun teksti irrotetaan keskeltä lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt täysin asian vierestä koska en jaksa tehdä omaa ketjua aiheelle: Mitä tarkoittaa kolme pilkkua peräkkäin,,, <- ? Missään virallisemmissa teksteissä en ole nähnyt tätä kirjoitustapaa, mutta keskustelupalstoilla ja facebookissa todella paljon kylläkin. Onko tuo sitten "kolmoispilkku" vai mikä, mutta mitä sillä oikein viestitään? Olen yrittänyt tätä kysyä pariin kertaan, kun olen nähnyt, mutta en ole saanut vastausta. Hyvin hämmentävää lukea tekstiä,,, joka on tämän näköinen,,, 

Yksi yleinen syy kyseisen ilmaisutyylin leviämiseen on älypuhelimen pieni näppäimistö. Kun piste ja pilkku ovat vierekkäin, isosorminen, likinäköinen henkilö yksinkertaisesti tekee näppäilyvirheen. Somessa kommunikaatio on kiihkeää ja nopeaa, yleensä henkilöt haluavat päästä pätemään julkaisun alle mahdollisimman nopeasti. Tämä tekee oikeinkirjoituksen huomioimisen toisarvoiseksi.