Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien unentarpeet
02.09.2019 |
Koitan rustata lyhyesti, mutta selkeästi. Mieheni tarvitsee reilusti jo aikuisena miehenä paljon unta. Meillä on taaperoikäinen lapsi ja minä hoidan häntä himassa. Mies tekee töitä omassa aikataulussa yleensä 6-8 tuntia arkena töitä freelancerina. Kuinka yleistä tämä on että mies kokee olevansa oikeutetumpi uneen kuin kotona lasta hoitava puoliso? Ymmärtäisin hänen unen tarvettaan paremmin mikäli hänkin huomaisi minun väsymykseni eikä vain alleviivaisi omaansa ja erityisesti silloin mikäli hän tekisi raskasta vuorotyötä. Tämä on niin käsittämätöntä, että monet hänen sukunsa puolesta ovat sitä mieltä, että vaadin mieheltä liikaa. Ja perustelut miksi minä en voisi olla väsynyt on se, että minähän olen kotona ja voin koska vain nukkua. Give me a break. Lapsi nukkuu 1,5h unet päivisin ja silloin minä teen joko omia juttuja (koska iltaisin olen niin väsynyt etten jaksa esim. Lukea) tai teen kotitöitä. Lapsi sen verran aktiivinen että välillä on aika hektistä varsinkaan koittaa tehdä kotitöitä hänen valveillaolon aikana. Mies tarvitsee unta myös vkl:n paljon. Ilmeisesti univelkaa. Hän saanut vkl:ja itselleen jotta voi mennä kaverille lepäämään mutta silloin menee mielummin dokailuksi. Meidän elämän rytmit on lisäksi tosi erilaiset. Ennen lasta ei näin kärjistetysti, koska minun ei pitänyt pakottaa itseäni ylös aamuisin kukonlaulun aikaan ja mies ei nykyisin ihan aina valvo aamunpikkutunneille.
Anteeksi sekava ja pitkä sepustus. Kiitos mikäli jaksat vastata jotain rakentavaa tai edes suhteuttaa omaa näkökantaani miehen suuntaan.
Kommentit (12)
Unentarve ei älyttömästi muutu matkan varrella, jotkut tarvitsevat enemmän unta kuin toiset. Tilapäisesti se monesti muuttuu lapsen myötä, univelka on ihan tuttua monelle.
Mun mies on aina pärjännyt kuuden-seitsemän tunnin unilla, minä en ikinä, siksi vauva-aika olikin tuskaisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet HIMASSA, mies tekee TÖITÄ.
Case closed, anna miehen levätä.
Normaali unen tarve aikuiselle on 15-16 tuntia vuorokaudessa.
Minä palasin töihin lapsen ollessa 3,5-kuinen, mies työttömänä hoiti vauvaa kotona. Se oli molemmille selvää että työssäkäyvä eli minä sain nukkua enemmän, mies teki päivittäin valintoja nukkuuko itse päiväunet samaan aikaan lapsen kanssa vai omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet HIMASSA, mies tekee TÖITÄ.
Case closed, anna miehen levätä.
Tämän tyyppisten ihmisten pitäisi olla vuosi kotiisänä tai äitinä. Muuttuisi käsitys siitä millaista pienen lapsen/ lasten kanssa on päivä kotona. Ja tietysti kun se TÖISSÄ käyvä puoliso odottaa siistiä kotia, ruokaa valmiiksi pöytään ja puhtaat pyykit kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä palasin töihin lapsen ollessa 3,5-kuinen, mies työttömänä hoiti vauvaa kotona. Se oli molemmille selvää että työssäkäyvä eli minä sain nukkua enemmän, mies teki päivittäin valintoja nukkuuko itse päiväunet samaan aikaan lapsen kanssa vai omia juttujaan.
Voihan sitä töissäkin ottaa pienet päikkärit ruokatauolla jos haluaa, ei siellä kahvihuoneen kuppikunnissa ole pakko roikkua. Se on oma valinta.
Itse olen ollut kotiäitinä kohta 6 vuotta ja tästä asiasta meilläkin kiistellään aika ajoin. Ollaan sovittu että toinen saa nukkua pidempään viikonloppuna toisena aamuna ja toinen toisena. Päikkärit saa nukkua jos haluaa. Mutta kaatuuhan se valvominen aina minulle aina kun talossa on ollut vauva tai isommat on kipeenä. Toisaalta minä jaksan vähemmillä unilla, enkä jaksa katsoa miehen kiukuttelua kun on väsynyt niin kaikki voittaa kun antaa miehen nukkua. Jännittää vaan mitä tapahtuu kun vuoden alussa lähden itsekkin töihin.
Kysymys on ehkä enemmän siitä, miten vahvasti mies on ylipäätään läsnä isänä lapsen elämässä. Vapaapäivinä ja niinä lyhyinä työpäivinä. Eikö siis hoida yhtään lasta, jotta sinä saisit sitä omaa aikaa lepäämiseen ja omiin juttuihin?
Mene töihin ja laita lapsi päiväkotiin. Ala harkita omaa asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat töissä 8-16, molemmilla toimistotyö.
Minä herään puolituntia ennen miestä, teen aamupalat ja laitan lapset lähtökuntoon. Mies pitää potkia hereille että ehditään töihin, kuljetaan samalla autolla.
Töiden ja ruuan päälle mies ottaa useimmiten tunnin tirsat. Mulka on pyykkejä, siivousta, läksyjen tarkistusta jne. Illalla menen nukkumaan klo 22 rättiväyneenä, mies jää katsomaan telkkaria. Viikonloppuisin herään 8-9 aikaan, mies 10-11 aikaan.
Olen aika kypsä =(
Minun mieheni on myös yrittäjä ja päivärytmi on erilainen muun perheen kanssa. Pitkään pli tosi raskasta kun mies tuli töistä myöhään, noin klo 22-23(-jopa01) ja lapset pomppasi sängystä "iskäääää!!!!" ja saimme ne takaisin sänkyyn tosi myöhään. Mies ei ehtinyt palautua töiden jälkeen ollenkaan ja unenlaatu oli todella surkeaa. Se siis tuli kotiin, yritti mennä nukkumaan, nukkui 00-10(tai puoleen päivään) ja töihin. Sitten yöllä takas kotiin ja nukkumaan. Ja aamu 10 "heippa!" -> töihin.. ja kotiin nukkumaan.
Lapset tietenkin heräsivät aina jo klo 6-7 aikoihin, joten en saanut ikinä tarpeeksi unta paitsi sunnuntaisin kun miehellä vapaa.
Nyt ilmeisesti tarpeeksi narisin, että 10-12 tunnin yöunet eivät ole normaaleja aikuisella ihmisellä, että on vain töissä ja nukkuu ja töissä ja nukkuuuu. Käskin jo mennä läkäriin selvittämään mistä tuo johtuu. Mies hankki sitten oura-ringin, joka seuraa unen/levon/palautumisen laatua (kuulemma myös kuukautiskiertoa) ja sen sovelluksen avulla näki että tosiaan suurimmaksi osaksi makasi aivan turhaan tuntikausia sängyssä eikä saanut edes levättyä. Viimein se tajusi.
Nyt se on oikeasti alkanut aikatauluttaa rytmiään paremmin, miettiä syömisiään, juomisiaan ja tekemisiään tähdäten hyvään yöuneen. Siirsi myös osan töistä aiemmaksi vaikka aluksi pelkäsi sitä tehdä kun moni asiakas on jenkeistä ja siellä on aamuvarhainen kun ovat yhteyksissä.
Jaan tuon epätoivon tunteen täysin kun kukaan ei pidä rasittumistasi ihan oikeutettuna. Mutta kyllä äidinkin selkäydinnesteiden pitää välillä virrata aivokudokseen, muuten sitä menee hermo sietämättömän kireälle.
Suosittelisin ottamaan univajeesi esille miehen kanssa jossain melko rauhallisessa tilanteessa. Että ihan oikeasti, mua väsyttää, välitätkö? Mies voisi myös alkaa seurata unenlaatuaan jollainlailla ja tehdä siihen parannuksia. Ja samoin sinulle pitää järjestää lepoon tilaisuus. Kellään ei ole voimavaroja selvitä järjissään kohtuutomasta univajeesta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet HIMASSA, mies tekee TÖITÄ.
Case closed, anna miehen levätä.
Tämän tyyppisten ihmisten pitäisi olla vuosi kotiisänä tai äitinä. Muuttuisi käsitys siitä millaista pienen lapsen/ lasten kanssa on päivä kotona. Ja tietysti kun se TÖISSÄ käyvä puoliso odottaa siistiä kotia, ruokaa valmiiksi pöytään ja puhtaat pyykit kaappiin.
Kyllä mä olen jokusen vuoden ollut kotona lasten kanssa, ja silti olen osittain samaa mieltä. Asenteesta se on pitkälti kii, miten raskaana tuon kokee. Vaan se ei sinällään liity nukkumiseen. Pelkästään. Kun olin väsynyt, siis todella väsynyt, niin lepäsin päivällä, en siivonnut tms. Meillä oli lounaan jälkeen aina ns päiväunet, eli lepoaika.
Entäs sitten päiväkodissa työskentelevät? Jos kotiäidit vaan makaa siellä kotona eikä lasten kasvatusta pidetä työnä saati väsyttävänä, niin miten se eroaa niistä jotka hoitavat jonkun muun lapsia ja saavat siitä palkkaa.? Onko jotenkin rankempaa istua toimistossa tietokoneella tai tehdä jotain muuta työtä joka ei ole fyysisesti raskasta? Että se vanhempi joka lähtee töihin saa enemmän levätä sillä verukkeella että hänellä on työsuhde ja toinen tekee "työtä" vain perheen eteen?
onneksi olen vela eikä koskaan kokea tällaista väheksyntää koska ei ole työsuhdetta jossain yrityksessä.
Pahoittelut tuplasanoista ja kirjoitusvirheistä!
Ap